Laivaonnettomuudet

Höyrylaiva Onnen onnettomuus

20. 6. 1897 

Onni höyrylaivan palosta

kerrotaan Uudessa Suomettaressa:

"Onni" oli tavallisella retkellään Helsingistä Turkuun, lähtien Helsingistä k:lo 7 aamulla sunnuntaina. Laivassa oli tavaraa täynnänsä ruuma ja kansi ja matkustajia runsaasti, kuten tavallisesti sunnuntaisin. Matkustajain luku Helsingistä lähtiessä oli 115. Niistä sitte osa jäi matkan varten Porkkalan ja Vormöön laitureihin. K:lo 12,45 a.-p. saapui sitte "Onni" Svenvikin siltaan Inkoossa.

Mitään aavistamatta rauhallisesti kuin konsanaan lähestytään siltaa. Keulapuolen köysi viskataan sillalle ja kiinnitetään, keulapuolen porrasaukon ovet avataan ja nostosilta laivasta työnnetään maihin. Kapteeni laivaa paremmin asettaakseen komentaa koneenkäyttäjälle "taaksepäin"! Silloin kuulee hän alhaalta kannelta kamalan huudon: "tuli irti"! ja ääretön hämminki ja tungos syntyy laivalla. Kapteeni syöksee alas komentosillalta nähdäkseen missä tuli on, ja siihen kun hän ehti alas, on koko laivan peräkansi tulimerenä. Mahdoton sammuttaa, huomaa hän, ja rientää komentosillalle takaisin sieltä järjestääkseen pelastustoimia.

Tuli oli päässyt irti peräpuolella laivaa, perämaston ja peräsalonkiin menevän käytävän välillä, ja siten että muuan Björkman Inkoosta varomattoman pitelyn takia särki väkiviinapullon, joka hänellä oli mukanaan. Kannelle valuneen väkiviinan joku sitten viskasi palavan tulitikun. Tulitikun viskaajaksi toiset sanovat Björkmania, toiset erästä hänen toveriaan, joka seikka saatane täysin selville tarkemmin asiaa tutkittaessa.

Näin hyvään syttöaineeseen kun tuli kerran pääsi, niin se oli tietysti valloillaan silmänräpäyksessä. Perämies Sjödahl, joka juuri oli toimitushytissä ja kuultuaan melua syöksi ulos, sai hytin oven aukaistessaan tulikielekkeet vastaansa ja samassa syttyivät palamaan paperit hytin pöydällä. Hän silpasi takin päältään ja ryhtyi sammutusyrityksiin, vaan huomasi pian, että kaikki oli turhaa ja ryhtyi pelastustoimiin.

Suurin vaara oli matkustajilla, jotka olivat peräpuolella laivaa, jossa tuli ensiksi pääsi parhaaseen vauhtiinsa. Salongissa ja hyteissä olevilta oli pian tie sulettu. Peräsalongissa oli paikkansa muutamalla Venäläisellä perheellä, johon kuului rouva Maniser, Pietarista, hänen neljä lastaan ja isänsä, 67 vuotias vanhus, sekä kaksi palvelijaa. Rouva Maniser tuli salongista nuorin lapsi sylissään, vaan liekit loimusivat ylt'ympäriinsä. Hän koetti heittää lapsen lähellä seisomalle laivan perämiehelle, vaan lapsi putosikin keskelle liekkejä ja paloi. Muut hänen lapsensa sekä nuo kaksi palvelijaa olivat pelastuneet vahinkoa kärsimattä, Rouva Maniser yritti vielä salonkiin pelastamaan vanhaa isäänsä, joka oli itse kykenemätön, halvautunut kun oli, vaan kun hän olisi ehdottomasti joutunut tulen uhriksi, niin perämies ehkäsi hänet menemästä pelastaen hänet pahoin vahingoittuneena, laivan sivussa olemaan veneeseen.

Sen mukaan kuin tähän asti on tietoa saatu, on laivassa palanut kolme henkeä: venäläinen herra, valtioneuvos Ianischowski, yksi lapsi, rouva Maniserin poika, ja merimiehenvaimo Hilda Karlsson Snappertunasta. Eilen k:lo 3 aikaan i.-p. tuli onnettomuuspaikalta Helsinkiin höyrylaiva "Ilma", tuoden mukanaan palaneiden ihmisten jäännökset. Rannassa oli liput puolitangossa. Nuo jäännökset olivat vain kärventyneitä luita, joita oli löydetty kasasta salongin peränurkasta. Onnettomat uhrit ovat nähtävästi koettaneet paeta tulta niin kauvas kuin pääsivät.

Palohaavoja saivat: rouva Maniser, joka kuten on jo mainittu näihin haavoihinsa kuoli täällä kirurgisessa sairashuoneessa. Kapteeni Grandell poltti vasemman puolen ruumiistaan, nenän ja vasemman silmän, perämies Sjödahl oikean puolen ja kasvot. Pienempiä palohaavoja saivat vielä luotsi Söderström, matruusi Mälgren ja matkustajista kolmisenkymmentä henkilöä. Onnettomuuspaikalle saatiin lääkäri sanan vietyä Inkoon kunnanlääkäri C. Chydeniukselle, joka pian saapui jakamaan apuaan.

"Monessa olen ollut, vaan en moista kauhua ole nähnyt", lausui kapteeni Grandell kertoessaan meille tapauksesta. Pöyristyttävän kamala tapaus onkin, vaan onni onnettomuudessa oli, että laiva sattui noin lähelle rantaa. Veden vaarassa olisi kamaluus kasvanut monenkertaiseksi.

Kun oli saatu pelastetuksi mitä pelastaa voitiin, niin tuli kysymys matkustajain kuljettamisesta. Vormöön ulapalla oli ankkurissa venäläinen eskaaderi. Sinne pantiin soutajat. Laivoista oli päällikkölaiva "Slawjanka" lähtenyt liikkeelle Porkkalaan päin, mutta jälellä olevista torpedoveneistä lähti heti kolme onnettomuuspaikalle ja yksi tavottamaan "Slawjankaa", jota saapuikin paikalle k:lo ½ 8 tienoissa ja johon tarjottiin paikka kaikille, jotta halusivat Helsinkiin palata, ja erinomaisen ystävällisesti ja vieraanvaraisesti kohdeltiin laivassa kaikkia, jotka siinä tänne palasivat. "Slawjanka" saapui Helsinkiin maanantaita vasten yöllä kello 1, mukanaan parikymmentä palaavaa matkustajaa, niiden joukossa rouva Maniser, joka, kuten on jo mainittu, oli pahoin haavotettu. "Onnesta" pelastettua oli hänet heti viety lähellä olemaan torppaan, jossa sai ensimmäisen lääkärinhoidon. Helsinkiin tultua vietiin hänet heti kirurgiseen sairashuoneeseen.

Samana yönä lähetettiin onnettomuuspaikalle Helsingistä höyrylaiva "Ilma" hakemaan loput matkustajista. Ilma palasi t. k. 22 p. ilta- päivällä tuoden matkustajia ja, kuten mainittu, palaneitten luita, jotka olivat käärittyinä lakanoihin.

Surkean näön tarjoaa palanut "Onni" laiva. Kaikki, mikä palava oli, on muuttunut tuhkaksi, jälellä on vain rautaa. Valkoinen maali on kärventynyt mustiksi suomuksiksi. Laivasta levisi tuli sillalle, joka paloi pilalle. Syyksi siihen, että tuli niin rutosti levisi kannella, arweli muuan matkustaja sen, että kansi konehuoneen kuumennuksesta oli perin kuiva ja kuumentunut ja siten tavattoman kärkäs syttymään. Mitä sammutustyöhön tulee, niin on huomattava, että laiva kun oli juuri rantaan tulossa, kaikki laivamiehet sen takia olivat toimissaan, huomaamatta vaaraa, joka niin äkkiä syntyi ja silmänräpäyksessä oli täyden vallan anastanut. Tuuli oli pitkin laivaa perästä keulaan, joten sekin joudutti paloa. Laiva oli vakuuttamaton ja siitä syntynyt vahinko nousee 60 a 70 tuhanteen. Palaneen tavaran arvosta ei ole tietoa. Sekin oli vakuuttamaton.

Palohaavoihinsa kuollut rouva Maniser oli venäläisen maisemamaalarin Maniserin puoliso. Perhe on useina kesinä asunut Strömsöössä, lähellä Barösundia. Rouva Maniser oli pahoja palohaavoja saanut. Kasvot olivat ihan yhtenä palorakkona ja koko yläosa ruumista pahoin palanut, sormista oli kynnet kärventyneet ja sormenpäistä tiukkui veri yhtenään. Mutta kärsivällisesti, valittamatta hän kesti tuskansa. Hän kuoli tiistaina k:lo 11.15 a.-p, kirurgisessa sairashuoneessa.

Liikuttava kohtaus kerrotaan lapsista, että kun he näkivät äitinsä pelastuneen ja saivat tietää isoisänsä ja veljensä joutuneen tulen uhriksi, niin vanhin lapsi, 7-vuotias poika kehotti siskojaan lankeamaan polvilleen ja rukoilemaan Jumalaa.

Onnettomuuspaikalla maanantaina toimitetussa poliisitutkinnossa, jonka laivayhtiön tirehtöörin O. Vikeströmin kehoituksesta piti nimismies Rautell, lienee jo ennen mainitsemamme Björkman myöntänyt, että hän oli laivan kannella särkenyt 5 litran vetoisen väkiviinapullon sekä että hän silloin oli tupakoinut. Björkman, joka on ennen harjoittanut lihankauppaa Helsingissä, on nyt maanomistajana Inkoossa. Hän ennen Svenviikiin tuloa oli elämöinyt laivan keulasalongissa sekä sättinyt kapteenia, kun tämä häntä asetteli, ja kapteeni sen vuoksi ajoi hänet kannelle.

Niinkuin jo ennen olemme kertoneet, tuotiin "Ilma"-laivassa maanantaina palaneesta laivanhylystä löydetyt luut, tulen uhriksi joutuneiden onnettomain viimeiset jäännökset. Valtioneuvos Ianischowskin luut löydettiin laivan perästä. Kun hänellä oli hyttipaikka laivan oikealla puolen, niin näyttää siltä kuin hän olisi ollut liikkeellä pelastautuakseen. Toinen, jonka varmuudclla tiedetään joutuneen tulen uhriksi, on merimiehenvaimo Hilda Karlsson. Vaan löydetyistä luista päätellään olevan vielä muitakin uhreja, yksi tahi kaksi. Mitään varmuutta siitä kuitenkaan ole. Niiden luku siis, joiden varmasti tiedetään liekeissä surmansa saaneen, on kolme, nimittäin edellämainitut ja rouva Maniserin yksivuotias poika, sekä sitte palohaavoihinsa kuollut rouva Maniser, joten sen mukaan kaikkiaan neljä ihmishenkeä sai onnettomuuden johdosta surmansa.

Pelastuskokeista mainittakoon, että laivan salonkiin jääneitä koetettiin pelastaa siten, että peräkanteen hakattiin aukko. Siitä syöksyi heti tupruava savu ulos, ja huudettaissa salonkiin ei kuulunut minkäänlaista ääntä. Onnettomat olivat arvatenkin jo tukehtuneet savuun.

Rouva Maniser-vainajan puoliso, maisemamaalari Maniser, saapui tiistaina iltajunassa Helsinkiin. Puolisoltaan hän oli saanut ensimmäisen tiedon onnettomuudesta sähkösanomalla, jonka rouva Maniserin lausunnon mukaan eräs venäjänkieltä taitava henkilö kirjoitti Svenviikissä ja joka "Slawjankan" tultua Helsinkiin toimitettiin menemään. Silloin oli kuolon uhriksi joutunut hänen nuorin lapsensa, vuoden vanha poika, ja appensa. Mutta surun katkeruuden lisäksi sai hän pian sen jälkeen tiedon puolisonsa kuolemasta.

Lastina "Onnissa" oli sementtiä, asfalttihuopaa, asfalttitervaa, sokeria, kahvia, matkustajatavaraa ja niin kuin sanotaan muutamia spriiastioita. Palaneesta laivasta löydettiin m. m. sulaneita hopea- ja kultarahoja, avaimia, ja omituisuutena mainittakoon - aivan ehyenä ja vahingoittumattomana säilynyt nukenpää.

Onni oli rakennettu v. 1885 Crichton & Co:n konepajassa Turussa, 71 rek. ton. vetoinen. Aluksi kulki se Turun ja Paraisten väliä pari vuotta, vaan sitten otti kulkulinjaksensa Turun ja Helsingin välin, täyden matkan varrella olevissa laitureissa, joiden luku oli yli kahdeksankymmenen. Yhdestoista kesä oli nyt kulumassa sillä tämän taipaleen teossa. Tiistaina hinattiin "Onnin" raato Turkuun.

Rouva Maniserin ruumis vietiin tiistaina k:lo 5 i. p. rautatieasemalle kuljetettavaksi Pietariin. Kukilla koristettua arkkua seurasi murheen musertamana puoliso. Saattoväkeä ei ollut muita kuin kirurgisen sairashuoneen hoitajattaria. Kun ruumisarkku oli sijoitettu vaunuun, laskettiin sille kaunis seppele kolmen neidin puolesta, jotka kesä-aikana asuneet Strömsöössä. Rouva Maniser on oleskellut paljon Suomessa lapsuutensa aikana, jolloin hänen isävainajallaan oli maatila Karjalassa ja Suomeen oli hänellä aina halu palanut. Hra Maniser on professorina Pietarin taideakatemiassa ja sai kultamitalin Moskovan näyttelyssä puolisonsa muotokuvasta. Rouva Maniserin kerrotaan olleen nerokkaan naisen, herttaisen puolison ja äidin. Hän oli vasta 38 vuoden vanha.

(26.06.1897 Rauman Lehti no 51)

s/s Onni palon jälkeen 1897 (ÅSH). Laivan mitat 31,6 x 5,6 m. Vuonna 1898 laiva korjattiin ja sen nimeksi muutettiin Ingå. Alus poistettiin rekisteristä II maailmansodan aikana (lähde: turkustreamers) 

Haaksirikko Barösundissa

14. 4. 1926

Eilen klo ½ 3 päivällä sattui Hangon ja Helsingin välillä lähellä Barösundia vakava haaksirikko. Saksalainen hl. »Tilly Russ», joka kahden muun höyrylaivan kanssa oli matkalla Hangosta Helsinkiin »Tarmon» avaamaa uomaa jäänsärkijä »Murtajan» avustamana, törmäsi reitin vierellä olevaa vedenalaista kalliota vastaan saaden niin suuria vaurioita keulaansa vesirajan alapuolelle, että se puolitoista tuntia myöhemmin upposi. Tapahtumasta saimme eilen illalla Rönnskärin luotsiasemalta sekä merenkulkuhallituksesta ja Ernst Russ-nimisen laivanvarustusliikkeen täkäläiseltä edustajalta seuraavia yksityiskohtaisia tietoja.

Eilen klo 8 aamulla lähti Hangosta kolme laivaa, nimittäin S. H. O. Y;n »Pollux» sekä saksalaisen laivanvarustusliikkeen Ernst Russin höyrylaivat »Tilly Russ» ja »Griebel Russ» »Murtajan» avustamana jäänmurtaja »Tarmon» avaamaa uomaa päämääränään Helsinki. Laivat olivat kaikki täydessä lastissa. Matka sujui onnellisesti aina Barösundin paikkeille saakka, jonne laivat saapuivat, »Murtaja» etunenässä, klo puoli 3 ip. Kun kapein paikka jo oli sivuutettu, pääsivät laivat Hycklesundin edustalla avoveteen. Tällöin hl. »Tilly Russ», jonka ohjauksesta huolehti laivan kapteeni Schröder, törmäsi kapean väylän ääressä olevalle vedenalaiselle kalliolle. Vauhti oli niin ankara, että useita pohjalevyjä murtui ja vettä alkoi tunkeutua keularuumaan. »Murtaja» kääntyi heti ympäri ja ryhtyi avustamaan haaksirikkoutunutta matalammalle, koska näytti todenmukaiselta, että laiva alkaisi upota.

Jonkun aikaa työskenneltyään onnistui »Murtajan» saada haaksirikkoutunut alus lähelle Hycklesundin kansakoulun rantaa, jossa vettä on toistakymmentä metriä. Sen matalammalle ei laivaa jäissä voitu viedä. Haaksirikkoutuneesta kiinnitettiin rantaan useita teräsköysiä, mutta jonkun ajan kuluttua alkoi laivan keularuuma yhä enemmän täyttyä vedellä. Vähän sen jälkeen taittuivat teräsköydet ja laiva alkoi kallistua, kaatuen lopulta kyljelle ja vajoten senjälkeen keula edellä pohjaan. Laivan keulapuoli on 10 metrin ja perä noin 20 metrin syvyydessä. Mitään merkkejä ei laivasta veden pinnalle näy. Vähää ennen laivan kaatumista huomasi kapteeni tilanteen käyvän vaaralliseksi ja komensi kaikki miehet jäälle. Kaikkien laivamiesten onnistuikin täten pelastua haaksirikkoutuneesta. Heti haaksirikosta tiedon saatuaan teki laivanvarustusliike Ernst Russin täkäläinen edustaja, Finland -Hamburg Befraktningskontor Oy., sopimuksen Hangossa olevien pelastuslaivojen »Assistansin» ja »Protectorin» kanssa, jotka eilen iltapäivällä lähtivät Hangosta haaksirikkoutuneen luo. Pelastuslaivojen odotettiin saapuvan Barösundiin eilen illalla.

Haaksirikkoutunut. »Tilly Russ» oli edellisenä päivänä saapunut Hankoon Hampurista, jossa se oli ottanut arvokkaan kappaletavaralastin. Eilen illalla ei vielä voitu saada tarkempia tietoja lastin arvosta, mutta asiantuntijain arvelun mukaan nousee se useaan miljoonaan markkaan. Suurimman osan lastista muodostavat hedelmät, etupäässä appelsiinit, kahvi y. m. siirtomaantavarat sekä joku määrä rehukakkuja. Lasti oli vakuutettu täydestä arvostaan, samoinkuin laivakin.

Pelastuslaivat ryhtynevät jo tänään yrittämään lastin pelastamista. Toistaiseksi on vielä epätietoista, tuleeko laivan omistaja yrittämään myöskin laivan nostamista, mikä ei muodostune ylivoimaiseksi, kun laiva on täysin suojatussa asemassa. Mikäli meille Rönnskärin luotsiasemalta eilen ilmoitettiin, on haaksirikkoutunut alus sen verran syrjässä varsinaisesta laivareitistä, joka tällä kohdalla on hyvin kapea, ettei se haittaa liikennettä.

Haaksirikon tapahduttua jatkoi »Murtaja» »Griebel Russin» ja »Polluxin» kanssa matkaansa »Tarmon» uomaa Helsinkiä kohti. Mahdollisesti tulevat laivat saavuttamaan »Tarmon», ennenkuin se ehtii Helsinkiin, missä tapauksessa kaikki neljä laivaa yhdessä tänään laskevat satamaan.

Haaksirikon syynä on kaikesta päättäen ollut ohjausvirhe. Kerrotaan myös, että haaksirikkoutuneen laivan ohjauslaitteissa olisi ollut jokin vika ja ettei alusta saatu ahtaassa väylässä kyllin nopeasti kääntymään, laiva kun juuri avoveteen päästyään kulki verraten nopeaa vauhtia. Tähän väitteeseen ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu vahvistusta.

»Tilly Russ» on rakennettu Saksassa v. 1920 ja se on noin 1,400 tonnin suuruinen. Laivanvarustajaliike Ernst Russ omistaa, kuten tunnettaneen, kolmisenkymmentä, etupäässä Itämeren satamien välillä kulkevaa rahtilaivaa, jotka kaikki ovat jotenkin samankokoisia ja joilla kaikilla on nimi »Russ» jonkun etunimen kanssa.

(15.04.1926 Helsingin Sanomat no 101)

Barönsalmen kapein kohta. Kuva: I.K.Inha (1890-luku)


Vaikea meripelastustyö onnistunut. 

Barön salmeen uponnut hl. "Tilly Russ" nostettu 21 metrin syvyydestä.

Äskettäin on suoritettu huomattava meripelastustyö, joka on kunniaksi suomalaiselle yritteliäisyydelle. Huhtikuun 14 päivänä v. 1926 upposi jäissä Baron salmessa suuren hampurilaisen laivanvarustamon höyrylaiva »Tilly Russ» 21 metrin syvyyteen. Varustajan toimesta toimitutti muuan suuri saksalainen pelastusyhtiö tarkastuksen uppoamispaikalla, jolloin tultiin siihen tulokseen, ettei pelastusta kannata yrittää.

Sittemmin osti merikapteeni J. W. Paulin Viipurista hylyn aikomuksella ryhtyä nostamaan alusta. Kapteeni Paulinilla oli jo ennestään kokemusta tällä alalla: hän oli muun muassa suorittanut venäläisten aikanaan Hangon edustalla räjähdyttämän hl. »Imatran» nostamistyöt onnistuen hyvin.

Barön salmella ryhdyttiin työhön kesällä v. 1927, jolloin ensin poistettiin uponneesta aluksesta osa lastia, koneistoa y.m. Kuluneena kesänä alkoivat varsinaiset pelastustyöt. Alus oli upotessaan kaatunut kyljelleen ja vajonnut lisäksi yli 2 metrin syvyyteen merenpohjan liejuun, jolloin sen vapaat osat olivat täyttyneet savella. 

Nostaminen muodostui täten erikoisen vaikeaksi; ensin oli laivanrunko tutkittava ja savi poistettava rungosta, jonka jälkeen siihen ryhdyttiin pumppuamaan ilmaa. Kapteeni Paulinin itse johtaessa nostamistöitä, apunaan sukeltajia ja muuta miehistöä, noin 8-10 miestä ja käyttäen yksinkertaisia pelastusvälineitä, onnistuivat yritykset niin hyvin, että »Tilly Russ» syyskuun 1 päivänä kohosi vedenpintaan.

»Tilly Russ» hinattiin viime torstaina Helsinkiin, jossa se asettui Etelä-Sataman laituriin Länsi Rannan puolelle. Silmämääräisesti tarkastellen se on verraten huonossa kunnossa, kuten luonnollistakin, kun se pitkän aikaa on maannut merenpohjassa. Asiantuntijat vakuuttavat kuitenkin, että alus on saatavissa täysin merikelpoiseksi. Se on rakennettu v 1921, jäävahvisteilla varustettu ja oli upotessaan ensiluokkaisessa kunnossa. Vesi ei vieläkään ole pahoin päässyt pilaamaan runkoa eikä koneistoakaan. Sisustus luonnollisesti on tykkänään uusittava. Kohdakkoin ratkaistaan, missä aluksen korjaukset tulevat suoritettaviksi.

(04.12.1928 Länsi-Uusimaa no 94)

Tilly Russ korjattavana telakalla. Aluksen mitat olivat 67.88 x 10.29 m.


Hl. "Barösund", entinen "Tilly Russ", jälleen
kunnossa.

Pari vuotta sitten upposi, kuten muistetaan, saksalaisen Russ-yhtiön omistama lastihöyrylaiva »Tilly Russ» Barönsalmeen. Laivan hylyn osti viipurilainen merikapteeni J. V. Paulin, jonka toimesta alus viime syksynä nostettiin meren pohjasta. Hylky tuotiin Hietalahden Sulkutelakka ja Konepaja Oy:n veistämölle korjattavaksi, ja on nyt jälleen entistä ehompana valmis välittämään tavaraliikennettä. Korjauksen aikana se on m. m. vahvistettu jäässäkäyntiä varten. Korjauskustannukset ovat nousseet yli 1 milj markan. Alus, jonka nimi nyt on »Barösund». lähtee Helsingistä t. k. puolivälissä välittämään tavaraliikenneyhteyttä Suomen ja ulkomaiden välillä.

(03.04.1929 Helsingin Sanomat no 89)



Runsaan vuoden ajan merillä liikennöityään Barösund ajoi karille Kotkan edustalla 25.9.1930 (Suomen merimuseon kuvakokoelma). Kovan onnen alus romutettiin lopullisesti v. 1964.