Varhaista yhdistystoimintaa

Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistys

Yhdistys perustettiin 17.11.1901

Uusi raittiusseura. Inkoon suomalaiset päättivät t. k. 17 pvä perustaa keskuudessaan raittiusseuran, jonka nimeksi ehdoteltiin "Inkoon Suomalaisten raittiusseura". Alku pantiin toimeen rautatierakennusten kansakoululla n:o 3. Jäseniä seuraan liittyi toistakymmentä, ja säännöille vahvistusta, joiden ehdotus esiteltiin, haetaan, ja kun ne omat vahvistuksen saaneet, alkaa seura toimintansa.

(20.11.1901 Uusimaa no 135)

Vuosikertomus

Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistyksen vuosikertomuksessa mainitaan m. m.: Raittiusyhdistys perustettiin viime marrask. 17 p:nä. Se liittyi Helsingissä oleviin Raittiuden ystäviin, joka vahvisti puheena olevan yhdistyksen säännöt viime marraskuun 20 p:nä merkiten sen paikallisyhdistykseksensä n:rolla 441. Yhdistyksen esimiehenä on toiminut herra Ilmari Hjorth ja sihteerinä neiti Saima Tyyskä. Jäsenluku oli vuoden lopussa 29 miestä ja 9 naista; yhteensä 38. Eronneita 1 nainen. Yhdistyksen toimesta on pidetty kolme kokousta, joissa on ollut raittiutta koskevia esitelmiä, runolausuntoa ja yksiäänistä laulua sekä keskusteluakin, ja kolme iltamata, joissa edellisten lisäksi on ollut näytelmiä ja kuvaelmia. Yhdistys on luonut eloa ja siveellistä toimeliaisuutta Inkoon suomalaisten keskuudessa, ja kun seura tuli perustetuksi hyvään aikaan ennen joulua, niin monia kymmeniä litroja alkohoolijuomia jäi tuomatta suomalaiselle seutukunnalle; sen tähden oli elämä rautatieläisten keskuudessa viime joulun aikana erittäin siivoa.

Paikkakunnan ruotsalaisissa on tämä suomalaisten toimi herättänyt pahaa verta. Aina on ollut suomalaisten ja ruotsalaisten väli kireä, sillä jälkimäiset ovat halveksineet edellisiä niin, että on ollut heidän välillänsä pieniä kahakoitakin silloin tällöin. Mutta erinäistä huomiota on suomalaisissa herättänyt se, että Inkoon seurakunnan kirkkoherra O. Bergroth on asettunut vastustavalle kannalle suomalaisten raittiusharrastusten suhteen, kun sen sijaan saman seurakunnan kappalainen on ollut erittäin myötätuntoinen raittiusasialle. Hän, pastori O. Mäkelä, on raittiuskokouksisssa pitänyt raamatunselityksiä ja esitelmiä. Raittiuskokouksissa on ollut ohjelma uskonnollista laadultansa. Iltamissakaan ei ole suvaittu tanssia, ainoastaan piiritanssia on ohjelman lopussa sallittu.

Tili osotti tuloja 34 mk. 45 penn. ja menoja 19 mk. 65 penn.

Siis toivomme menestystä ja Jumalan siunausta Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistykselle vaikuttamaan voimiensa mukaan isänmaamme parhaaksi!

Lopuksi emme saata olla mainitsematta, vaikka se ei niin asiaan kuulukaan, että kun suomalaiset pitävät sivistäviä iltamia ja harrastavat jalompia asioita, niin ruotsalaisilla ei ole muuta ajankuluketta, kuin nurkkatanssien pito ja muu siveetön toiminta ja että väkijuomien nautinto on yleinen heidän keskuudessansa, mikä tuottaa pahennusta ja alentaa heitä. Inkoossa on ruotsalainen kansanopistokin, mutta sillä ei tunnu oleman voimaa vaikuttaa seiniänsä ulommaksi.

(10.02.1902 Uusimaa no 16) 

Oikaisua

"Uusimaan" 16 n:ro sisältää m. m. uutisia Inkoosta, joissa, joko asiantuntemattomuudesta, tai pahasta tahdosta, esiintuodaan perättömiä syytöksiä seurakunnan kunnianarvoisaa kirkkoherraa vastaan. Koska kirjoittaja on asettanut minun kantani ja mielipiteeni hänen mielipiteittensä vastakohdaksi, jota ne eivät suinkaan ole, niin katson velvollisuudekseni oikaista tämän erehdyttävän uutisen, ja koska mielestäni oikeus ja kohtuus vaatii, että "Uusimaan" arv. lukijat saavat oikean käsityksen asiasta kokonaisuudessaan, niin tahdon, asiata lähemmin tuntien, myöskin esittää arv. kirkkoherramme kantaa asiassa:

1. Syytös että hän olisi vihamielinen raittiusasiaa kohtaan yleensä on väärä; painvastoin on hän sekä sanalla että esimerkillä vaikuttanut raittiusasian eteen Inkoossa hyvinkin paljon; niin esim. lukupidoista ovat väkijuomat miltei poikkeuksetta poistetut.

2. Syytös että hän olisi epäsuosiollinen suomalaisten raittius- y. m. edistyspyrinnöille, perustuu väärinkäsitykseen ja olisi epäilemättä jäänyt tekemättä, jos ei ylimielisessä itsekylläisyydessä olisi unohdettu suomalaisten nuoren raittiusseuran heikkoja puolia, etenkin muutamain sen jäsenten seuran nimen varjossa harjoittamaa omavaltaisuutta, jonka viimemainitun johdosta kirkkoherramme (ja samoin allekirjoittanut) on julkilausunut jyrkän paheksumisensa.

Eihän toki kukaan tosikristitty, vielä vähemmin Kristuksen kirkon palvelija, voi hyväksyä sellaista vapautta, jota muutamat Inkoon kirkonkylässä asuvat suomalaisen raittiusseuran jäsenet ovat suvainneet käyttää: He näet, ovat omavaltaisesti sunnuntaisin edellä puolisen, jumalanpalveluksen aikana, ilman kirkkoherran lupaa pitäneet kokouksiaan pappilan tuvassa; vieläpä toisinaan uhkamielisellä melulla iltamyöhään häirinneet asianomaisten rauhaa. Kun he tämän omat tehneet raittiusseuran nimen ja hommien varjossa ja kun raittiusseura ei muistutettunakaan ole mitään tehnyt jäsentensä oikaisemiseksi, niin on ainakin näyttänyt siltä tuin raittiusseura olisi omistanut tuon sopimattoman menettelyn omaksensa. Näin ollen on raittiusseura, tähän seikkaan nähden, itse vetänyt päälleen oikeutetun paheksumisen, johon minäkin tässä yhdyn. - Sillä olkoonpa ettei suomalaisilla usein ole tilaisuutta ottaa osaa suomalaiseen jumalanpalvelukseen ruots. seurakunnassa, niin on heillä sitä suurempi syy silloin tutkistella Jumalan sanaa hiljaisuudessa kodissaan ja muuten huomioon ottaa, mitä muuta kristilliseen pyhänviettoon kuuluu.

Toivoisin sydämestäni ettei suomalaisten raittiusseura antaisi aihetta moitteisiin, silloin se, ainakin papiston puolelta, ehdottomasti saisi tunnustusta moitteen sijasta.

Syy, miksi ei kirkkoherra B. ole voinut omistaa suurempaa osaa uutterasta toiminnastaan suomalaisille, on se, että hän kuten allekirjoittanutkin on varsinaisesti Inkoon ruotsalaisen seurakunnan pappi ja siis velvollinen etupäässä sitä palvelemaan. - Se pieni palkkio, jonka kirkkoherra B. nauttii rautatieläisten kirkollisesta ja siveellisestä hoidosta, ei suinkaan oikeuta mitään suuria vaatimuksia, kun huomioon otetaan, että joukko liikkuvaa väestöä on täällä kirkonkirjoissa, vaikeuttaen kansliatöitä ja tuottaen vastuunalaisuutta. Huomioonottaen tämän seikan sekä sen, että hänellä tämän lisäksi on lääninrovastin laajatoiminen luottamustoimi, ei pitäisi mahdottomia vaatia. - Allekirjoittaneella taasen, jonka puoleen seurakuntalaiset luonnollisesti vasta toisessa sijassa kääntyivät, on ollut ja on parempi tilaisuus toimia sivullepäinkin.

Että juoppous valitettavasti on vallalla seudullamme, on tosiasia, mutta olkoon kuitenkin ruotsalaisten puolustukseksi mainittu, että jotkut ovat ehdottomasti raittiita ja soisivat raittiuden edistyvän.

Lopuksi, samalla kun vakuutan olemani aulis edelleenkin palvelemaan raittiusaatetta ja iloitsen Vilpittömästi sen, samoin kuin kaiken hyvän edistymisestä; kieltäydyn kuitenkin jyrkästi vastaanottamasta minkäänlaista tunnustusta, kanssaihmisiini, vasitenkin esimiehiini ja virkaveljiini kohdistetun aiheettoman moitteen yhteydessä.

Inkoossa helmikuun 12 pvä 1902 

H. O. Mäkelä, 

kappalainen.

(24.02.1902 Uusimaa no 22)

Itsepuolustusta

Vähäsen itsepuolustusta. Arvoisan Uusimaan 22 n:ssa on Inkoon kappalainen herra H. O. Mäkelä hyökännyt Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistyksen kimppuun "Oikaisu":nimisessä kirjoituksessansa tavalla semmoisella, jota ei luulisi niin oppineen miehen työksi. Sillä hänen syytöksensä ovat kokonaan tuulesta temmatuita ja kaikkea perää vailla. Puheena oleva raittiusyhdistys ei ole milloinkaan pitänyt kokouksiaan kirkkoherran virkatalossa, eikä ole myöskään valtuuttanut jäseniänsä siellä kokouksiaan pitämään, eikä siellä ole mitään kokouksia pidetty, eikä ole mitään rauhattomuutta tehneet enempää raittiusseuran jäsenet, kuin muutkaan suomalaiset. Ei liijoin ole kirkkoherra antanut mitään muistutusta raittiusyhdistykselle, sillä hänellä ei ole ollut mitään syytä semmoiseen; sillä raittiusyhdistys on toiminut vakavuudella, eikä ole suvainnut ohjelmiinsa mitään semmoista mikä menisi siivouden rajojen ylitse; vaan sen tarkoitus on ollut ja on oleva paikkakunnan suomalaisten kohottaminen henkiseen edistymiseen, sikäli kuin se siihen kykenee.

Siis Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistyksen esimiehenä on minun velvollisuuteni torjua moinen perätön syytös, jonka herra pastori H. O. Mäkelä on Uusimaassa levittänyt Inkoon Suomalaisten nuoresta raittiusyhdistyksestä, joka on pyytänyt vaan kortensa kantaa yhteen kasaan.

Inkoossa 8.3.1902

Ilmari Hjorth

(21.03.1902 Uusimaa no 33)

Sovinnon aika

Inkoon Suomalaisten raittiusyhdistys on puuhaillut ahkeraan koko talven asiansa eduksi: kokouksia ja iltamia toimeenpanemalla. Näistä on ollut paljon puuhaa ja vaivaa sille, varsinkin kun työmaa ei ole mikään suotuisa niin kirjavassa seurassa kuin täkäläinen raittiusjoukko on. Mutta huolimatta vastuksista on raittiusyhdistyksen kantajoukko sitkeällä kärsivällisyydellä vienyt raittiusasiaa eteenpäin Ansio tästä on luettava uutteralle ja innokkaalle esimiehelle. T. k. 13 pnä pani raittiusyhdistys onnistuneen iltaman, jossa oli kaksi näytelmäkappalettakin: "Passaripoika" ja "Rouvan salaisuudet" muun ohjelman ohessa. Täkäläisiin oloihin nähden oli väkeä runsaasti, ja on kiitollisuudella mainittava, että ruotsalaisiakin oli iltamaan saapunut, edistääkseen seuran rahallista puolta, sillä ohjelmasta eivät voineet he nauttia, koska olivat umpiruotsalaisia.

Oikaisuna on minun mainittava, että seurakuntamme kumpikin pappi on innokas raittiusasian kannattaja; selkkaus, johon raittiusyhdistyksen vuosikertomus oli aiheena, oli väärinkäsitys muutamien raittiusseuran jäsenten puolelta. Se selvisi persoonallisen keskustelun kautta seurakunnan papiston kanssa.

(18.04.1902 Uusimaa no 43)


Yhdistys lopetti toimintansa 3.1.1903

Inkoon Suomalaisten raittiusseura lopetti vaikutuksensa t. k. 3. p:nä. Sen jäsenet ovat siirtyneet yksi sinne, toinen tänne, niin että esimies oli yksin jälellä. Siihen kuului yksinomaan rautatieläisiä, ja joitten hyväksi se aikansa työskenteli melkoisella menestyksellä. Lienee sen vaikutuksesta raittiusharrastus herännyt ruotsalaisissakin, koska ovat perustaneet raittiusseuran, jossa on lukuisasti jäseniä. Loppiaispäivän illalla oli ruotsalaisilla juhlallinen raittiuskokous Inkoon kirkossa. Silloin seuraan liittyi 20 uutta jäsentä.

(14.01.1903 Uusimaa no 6)

En ungdomsföreningsskrift

Hembygdens Vänner i Ingå och Degerby 1897-1907.

(30.01.1907 Veckobladet no 9)

(Ungdomsföreningshuset Walhalla, Ingå. Fotografi: Bernhard Åström (1920-1925). Svenska litteratursällskapet i Finland.)


Kvinnan tiger icke mera i församlingen i Ingå

Något om Marthorna, Lottorna och diakonatsyföreningarna av Ethel Alfthan. 

(30.06.1928 Nyland no 74)