Keisariperhe Inkoon saaristossa

Keisari Aleksanteri III ja Keisarinna Maria Fjodorovna Inkoossa


Majesteettien matka Suomen saaristossa 7. 7. 1884. 

inkoo.info
inkoo.info

- Keisarillisten Majesteettien käynnistä Barösundissa tietää H. D. kertoa, että korkeat vieraat saapuivat kauniisen saaristoon maanantaina ja huvittivat siellä itseänsä kauemmin kuin päivän kalastuksella, veneretkillä y. m. K. Majesteetit kävivät luotsien ja kalastajain asunnoissa ja suvaitsivat nauttia viiliä. Onkimista harjoitettiin ahkerasti ja Keisarilliset huvimatkailijat olivat myöskin läsnä eräässä nuotanvedossakin. Nuotassa saatiin muun muassa angerias, ja kun tuon itseänsä koukistelevan kalan näkeminen oli H. M. Keisarinnalle hiukan vastenmielistä, meni muuan vanha kalastaja-ukko iloisesti H. Majesteettinsa luo ja lausui rauhoittavalla äänellä: "ei ryökinän pi'ä pelätä ollenkaan".

(10.07.1884 Aura no 79)



Majesteettien matka Suomen saaristossa 3. 7. 1885. 

(Kirje Uudelle Suomettarelle)

Barösund 4 p. heinäk.

Heidän Majestetinsa saapuivat eilen aivan odottamatta Bärösundiin.

Tuossa 5- 6 aikana illalla alkoi höyrylaiva toisensa perästä ilmestyä Barösalmen suuhun Ramsjö'n ja Elgsjö'n väliselle ulapalle. Höyryt kun olivat harvinaisen komeita ja kun ne asettuivat ankkuriin juuri samoille paikoille, joissa heidän Majestetinsa laivat olivat viime kesänäkin näihin aikoihin olleet, niin tultiin kohta lähimmäisistä taloissa, uteliaiksi ja lähdettiin tiedustelemaan, keitä matkustajat olivat.

Luotsit ilmoittivat silloin juhlallisina, etta Keisari "vaimoineen ja lapsineen" olivat todellakin liikkeellä. 

Sanoma levisi nopeasti, josta kiitos olkoon erittäinkin eukko Lindlövalle, postinkuljettejallemme; hän sen meillekin palavissa päin sai ensimmäisenä tuoduksi.

Kun me jonkun tunnin perästä keisarillisten laivojen luokse tulimme, vilisi niiden ympärillä hyväin Barösalmelaisten veneitä. Heidän Majestetinsa olivat jo lähteneet, kerrottiin, kalastamaan eräälle läheiselle saarelle. Ei siis muuta neuvoa kuin jäädä odottamaan. Soudettiin läheiselle Ramsjön rannalle, jossa tavattiin venäläisiä merisotamiehiä kuivalta kankaalta onkimatoja etsimässä...

inkoo.info
inkoo.info

Tuossa ennen 10 illalla alkoi kaartimme musiikki "Tsarevna" nimisen höyrylaivan kannelta soittaa. Hetken kuluttua nähtiin pienen valkeaksi maalatun höyryveneen kiitävää kyytiä kyntelevän meren aaltoja. Siinä heidän Majestetinsa palasivat kalastusretkeltänsä, jonka sanottiin hyvästi onnistuneen, ja nousivat Tsarevnaan. Lyhtyjä sytytettiin höyrylaivoissa, joita oli kaikkiaan 7, kun ottaa lukuun suomalaisten luotsi- ja tullilaitoksen höyryt "Valvojan" ja "Vikingen". Saaristolaisia rupesi nyt joka taholta ilmestymään veneissään. He asettuivat Tsarevnan ympärille, katselivat... kummastelivat . . .

Äkkiä leimusi salmen molemminpuolisilla rannoilta saaristolaisten tekemät mahtavat kokkovalkeat, jotka salmelta katsottuina jylhää, vakaista kuusimetsää vastaan tekivät omituisen vaikutuksen. Tsarevnan peräkannella syttyi silloin tavallista enemmän liikettä ja yksi keisarillisista höyryistä siirsi paikkaansa, josta päätettiin, että ylhäiset matkustajat tahtoivat kokkoa vapaasti katsella. Tämän kirjoittaja oli tuntevinansa, kun hän vähäistä myöhemmin oli tilaisuudessa lähestyä Tsarevnaa, Hänen Majestetinsa Maria keisarinnan, joka yksinkertaisessa mustassa puvussaan tyyneenä ja tyytyväisenä näytti vuoroin katselevan ympärillä olevaa kansaa, vuoroin taas merenpintaa, jossa kokkovalkean ja kuutamon kimaltevat säteet hetkisen taistelivat vallasta.

"Hvad äro alla jordens ljus, Mot en af himlens dankar" .

Niinpä nytkin kun kokoista ei enää muuta kuin mustaa savua näkynyt, nousi puolikuu aukealta mereltä suoraan Tsarevnaa kohti yhä ylemmäksi ja ylemmäksi, heittäen yli seudun himmeää valoansa. "Mikä kaunis näköala'' - kuului ranskan kielellä Tsarevnan kannelta. Ja siihen tuntui vastaavan Suomen kaarti, joka veneestä etäämmältä neliäänisesti lauleli : "En tiedä mistähän lienee näin mieleni murheinen - ", Porin marssia, Mit' on se kallion rinteellä tuo - ", "Ah voi kuinka kauheasti" ja vieläpä "Ii ii illallakin - ".

Kaarti jäi vielä serenaadiansa jatkamaan, kun kansa sydänyön seuduilla hävisi Tsarevnan ympäriltä. Heidän Majestetinsa jatkoivat tänä aamuna matkaansa Hankoniemelle päin.

(08.07.1885 Hämäläinen no 54)

Majesteettien huvimatka Suomen saaristossa 8. 7. 1885.

Heidän Majesteettinsa saapuivat palatessaan huvimatkaltansa Barösalmeen viime keskiviikkona 8 p. t. k. samaan aikaan iltapuolella kuin mennessänsäkin ja olivat niin ikään ankkurissa entisillä paikoillansa salmen suussa. Iltaa myöskin vietettiin samallaisen ohjelman mukaan kuin mennessä: ensinnä nuotanvetoa, sitten kaartin soittoa Tsarevnalla, joll'aikaa heidän Majesteettinsa sanottiin aterioivan, ja lopuksi kaartilaisten neliäänistä laulua. Nuottaa vetäessänsä olivat ylhäiset matkustajat polttaneet Ramsjön rannalla kokkoa, jonka hänen Majesteettinsa keisari ja suuriruhtinas sanottiin omakätisesti sytyttäneen.

Kun Majesteetit kalastusretkeltänsä olivat palanneet laivallensa, oli eräs täällä kesää viettävä neiti saanut kunnian antaa hänen Majesteetillensa keisarinnalle tekemänsä kauniin kukkaiskorin, josta hänen Majesteettinsa oli kättä antamalla kiittänyt. Muutamaa ylioppilasta, joka oli samassa veneessä kuin puheessa oleva neiti, oli hänen Majesteettinsa keisari ja suuriruhtinas suvainnut puhutella saksankielellä. Illemmalla saaristolaiset joka suunnalla polttelivat kokkoja. Yht' aikaa niitä muistaakseni paloi 7, yksi toistansa komeampi ja kaikki nähtävinä Tsarevnan kannelta. Nämä kokkovalkeat olivatkin ainoat alammaisuuden tunteet, joilla saaristolaiset kunnioittivat Majesteetteja. 

inkoo.info
inkoo.info

Minkäänlaisia muita virallisia tai epävirallisia komeuksia ja juhlallisuuksia ei tapahtunut. Kansa, joka Tsarevnaa ympäröi, ei edes Majesteetteja tervehtinyt, mutta ei myöskään mitenkään häirinnyt. Torstai-aamuna 8 - 9 seuduilla Majesteetit jatkoivat matkaansa Helsinkiin päin.

N. Pr-ille kirjoitetaan korkeitten vierasten olosta Barösundissa muun muassa seuraava: Keisarinna oli seurueineen käynyt eräässä saaressa pienessä kalastajan mökissä hankkiaksensa suurille koirilleen vähän piimää. K. M. esitteli itse asiansa niiaavalle emännälle, joka vastasi, että piimää ei sillä hetkellä sattunut olemaan, mutta että maitoa kyllä voisi saada, jos hän lypsäisi lehmänsä. Pyysi sillä välin "armollista rouvaa" tekemään hyvin ja astumaan hänen "vieraskamariinsa". "Armollinen rouva" piti kuitenkin parempana istua ulkona, korkeiden ja kauniiden koivujen alla, joiden varjossa mökki on. Mutta kun emäntä hetkisen kuluttua palasi maitoa tuoden ja päättävästi selitti ei käyvän laatuun että "niin korkeat rouvat istuivat paljaalla mäellä", oli K. M. seurueinensa nauraen mennyt tuohon pieneen kamariin (tuskin 4 a 5 kyynärää neliössä). Täällä olivat korkeat vieraat itsekin halulla maistelleet muijan maitoa. Keisarinna oli lapsilta kysellyt heidän ikäänsä y. m. ja antanut heille hopearuplia.

Lähteissä oli emäntä rohkaissut itsensä ja kysynyt "armolliselta rouvalta", tokko Majesteetti ja Keisarinna todellakin olivat laivoissa ja kun K. M. siihen oli vastannut: "Keisarinna olen minä", oli eukko vähällä langeta seljälleen, jollei hän juuri olisi saanut muuta ajateltavaa, sillä lähtöhetkellä olivat keis. koirat reväisseet itsensä irti ja kiihkeällä haukunnalla hyökänneet lammaslaumaan, joka hurjalla paolla koetti pelastautua. Keisarinna ei miettinyt kauan vaan kiiti nopeassa vauhdissa perässä, kovalla äänellä huutaen koiriaan. Seurue tuli perässä ja nyt sitä juostiin yli vuorten ja mäkien. Eukko ei voinut, huolimatta äskeisestä hämmästyksestään, pidättää itseään makeasti nauramasta, hengästyksissä palasivat Keisarilliset pian rangaistut koirat mukana; mitään vahinkoa ei tapahtunut.

(17.07.1885 Savo no 81)

Valokuvia keisariperheen kesälomasta Inkoossa vuonna 1885.

Tsarevna Barösundissa 3.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Keisarillinen laivasto Barösundin luotsituvan edustalla 4.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Nuotanvetoa Barösundissa 8.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Kalastajatupa Barösundissa 8.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)


Keisarillisten Majesteettien huvimatka kesällä 1886.   

- Keis. Majesteettien huvimatka.

Keisarillisten olosta Barösundissa kirjoitetaan N. Pr:ille muun muassa seuraava tapaus: Juuri kun ylioppilaslaulajat "Tsarevnan" kannellä kaiuttivat laulujansa ilmestyi sinne myöskin pieni kuusivuotias, kansallis-pukuun puettu tyttö, jota seurasi kolme vuotta vanhempi veli. Tyttö kantoi kukkavasua, joka oli täytetty punaisilla mansikoilla. Vasun päälle oli kiinnitetty paperi, jossa franskankielellä ilmoitettiin että "ensimäiset mansikat Hänen Majesteetillensa koko Suomen sydämestä toi pieni tyttö Sylvia". Kun eräs upseeri hyväntahtoisesti oli lykännyt pienen parin Majesteettien läheisyyteen, antoi Sylvia syvästi niiaten vasunsa Keisarinnalle, joka ystävällisesti taputti häntä päähän ja kysyi hänen nimeänsä, monet kerrat kiitellen. Paperi luettiin hymyillen ja vielä muutamia nyökkäyksiä pienelle tytölle, joka jo onnellisesti oli peräytynyt venheesensä.

Kerrotaan että pieni tyttö itse oli päättänyt antaa mansikoita Keisarinnalle ja että hän itse poimi suurimman osan marjoista. Mutta kun ratkaiseva hetki lähestyi ja marjat olivat annettavat, loppui rohkeus ja jollei Keisarinna, joka näki hänen istuvan venheessä vasu sylissä, olisi arvannut hänen aikomustaan ja viitannut häntä luoksensa, ja jollei velimies olisi tullut mukana, niin olisi vasu jäänyt antamatta. Kun kysyttiin mitä hän näki keisarillisella laivalla, vastasi tyttö: muutamia setiä, Keisarinnan lappalaisen koiran ja hameen, joka Sylvian selityksen mukaan oli "sinipilkkuinen" ja "samalla tavalla tehty kuin mamman!" Ja lopuksi tuli Sylvia siihen päätökseen että syksyllä on hauska kertoa tuota kaikkea leikkitovereille.

07.07.1886 Suomalainen Wirallinen Lehti no 153


inkoo.info
inkoo.info


Heidän Majesteettinsa Inkoon saaristossa 4 - 8. 7. 1887.    

Heidän Majesteettiensa matka. Maanantaina k:lo puoli kolme j. pp. saapui keisarillinen laivasto Barösundiin, ja tieto siitä levisi hyvin pian Tammisaareen, niin että, kertoo E. N, esim. jo päivän kuluessa saatiin ostaa n. k. keisarinleipää. (Rouva Blomqwist oli nimittäin viime vuonna keisarillisen laivaston ollessa Barösundissa, saanut toimeksi laittaa leipää keisarillista tee pöytää varten.) Myöhemmin illalla k.lo 11 tuli luotsilaiva Saturnus Tammisaareen hankkimaan tee- ja kahvileipää sekä meijerivoita, jota viimeksi mainittua saatiin kaupungista 17 virstan päässä olevalta Sundsbakan tilalta; leipä otettiin samasta paikasta kun viime vuonnakin. Keisarillisen laivueen, johon kuuluu 6 laivaa, tuli viipyä Barösundissa yli tiistaipäivän. Sitten oli jatkettava matkaa länteenpäin. Keisarillisten Majesteettien edellisiä huvimatkoja saaristossamme on sulostuttanut kauniit, kesäiset ilmat. Ikävä kyllä ovat viime päivät olleet niin kolkot ja tuuliset, etteivät ne suinkaan ole olleet sovelijaat huvimatkaa varten merellä.

(07.07.1887 Uusi Suometar no 153)


inkoo.info
inkoo.info

Vaikka ilma Keisarillisten olon aikana Barösundissa oli sekä sateinen että tuulinen, kokoontui kumminkin, kuten kirjeessä N. Pr:lle kerrotaan, keisarillisen laivan ympärille noin viisikymmentä uteliailla katsojilla täytettyä venettä. Useampia kertoja näyttäyiyivät Majesteetit laivan kannella, ystävällisesli vastaten tervehdyksiin ja hurraahuutoihin joka taholle. Puolen yön aikana sytytettiin useita kokkotulia läheisillä rannoilla, jotka sateisesta ilmasta huolimatta nayttivät varsin sieviltä.

Tiistaina ei ilma ollut entistä suotuisampi, sillä vaikka aurinko aamulla vähin piivien raosta pilkisteli, alkoi myöhemmin raju ukkonen käymään, joka sai korkeat huvimatkailijat pysymään kannen alla aina klo 4 j.pp., jolloin ilma selveni ja tyyntyi, muuttuen ilta lämpimäksi ja suloiseksi.

Heti alkoikin vilkas liike keisarillisessa laivastossa, josta joka taholle kiiti soutuveneitä ja pieniä höyrypursia. Majesteetit lapsineen vähälukuisen saattojoukon seuraamina soudattivat itsensä pitkin tyyntä lahden pohjukkaa luotsipaikalle, jossa nousivat maalle. Saapuvilla olevat luotsit olivat mäen rinteelle asettuneet sotaiseen riviin, mutta heidän suureksi hämmästyksekseen menivätkin Keisarilliset suorastaan luotsitölliin, jossa luotsit, noin 30 luvultaan, majailivat, pitäen töllin siivossa, joka ei juuri ollut omiaan korkeitten vierasten vastaan-ottoa varten.

Nuo välttämättömät piippunysät, mällit, mahorkat ja maito-astiat, ruokakapineet ja nokiset kahvipannut sijaitsivat siellä sikin sokin hauskimmassa epäjärjestyksessä, tiheäin, tuoksuvain mahorkkapilvien peittäessä töllin kattoa. Siitä huolimatta astuivat korkeat vieraat tupaan, jonka epäjärjestyksessä oleva sisustus näytti heitä hyvin huvittavan. Sisään rientäville, hämmästyneille luotseille oli Keisarinna, muun muassa osoittaen seinälle rakennettuja monikerroksisia vuoteita, nauraen ruotsiksi lausunut: "Katsokaahan, 3 vuodetta päällekkäin". Keisarikin oli puhellut luotsien kanssa, kysyen, josko luotsit yleensä osaisivat venäjää, johon oli saanut kieltävän vastauksen. Oli myöskin kysynyt, mitä luotsit ilmasta arvelivat, josko toivoivat muutosta parempaan ja lähteissä leikillisesti lisännyt, että hän toivoi heidän seuraaviksi päiviksi laittavan parempaa ilmaa. Tähän vastasivat luotsit, että ukkosen perästä tavallisesti seurasi ilman muutos ja että he koettaisivat parastaan saadakseen ilman niin kauniiksi kuin mahdollista.

Luotsitöllistä käveli keisarillinen seura metsään. Mutta onnettomuudeksi oli Keisari ottanut mukaansa suuren valkoisen Kamtschatkalaisen ja harmajan lappalais-koiransa. Torpparilla luotsitöllin takalolla oli lampaita ja keisarilliset koirat pitävät hyvin niistä, kuten jo ennestään Bärösundissa tunnetaan. Yks kaks olivat ne hurskasten eläinparkain niskassa ja jahti alkoi. Pian hyppeli yksi verissään kolmella jalkaa ja toiset syöksyivät päistikkaa mereen koirat kintereillä. Täyttä kurkkua huusivat torppari ja torpan emäntä. Keisari kutsui kovalla äänellä koiriansa, jotka eivät kumminkaan ottaneet totellakseen. Vielä hetki, ja lampaat olisivat olleet mennyttä kalua. Mutta silloin heittäytyi Keisari rohkeasti väliin, kahlaten yli polven vedessä, vaarassa tulla purruksi raivoavalta Kamtschatkalaiselta, joka ei näkynyt kammoovan korkeaa omistajaansakaan. Lampaat pelastuivat, mutta melua ja kauhua leikki oli herättänyt. Keisarinna ja hovinaiset olivat itkeneet. Kuullessaan huudon olivat luotsit pelästyneinä rientäneet paikalle. Tuo itsessään vähäpätöinen seikkailu olisi epäilemättä voinut tulla vaaralliseksikin. Mutta nyt päättyi kaikki siten, että koirat saivat kelpo selkäsaunan Keisarin omasta kädestä ja torppari muutamia kultarahoja vahingon palkkioksi. Kohta sen jälkeen palasi keisarillinen seurue, ollen mitä iloisimmalla tuulella, komeaan huvilaivaansa.

Vähää myöhemmin teki suuriruht. Yrjö purjehdusretken lippukaptenin ja muonamestarin seurassa Barösundiin, joka on noin virstan päässä Skansselältä. Vaan tuuli oli heikko, sai nuori merimiehen pukuun puettu suuriruhtinas usein käydä käsiksi airoihin, joita hän näytti olevan tottunut hoitamaan, muitten herrojen mukavasti loikoessa veneen perässä ja kokassa sääret ilmassa. - Niin vaatimattomalla tavalla huvittelevat keisarilliset saaristossa.

Kun keisarilliset k:lo 9 aikaan illalla aterioivat, soitti kaartin soittokunta.

Hämärän tullessa tahi oikeammin auringon laskiessa pidettiin keisarillisessa laivassa iltarukous, joka alkoi kaartin soittokunnan soittamalla hymnillä. Paljain päin seisoivat merimiehet riveissä laivan kannella. Keisarillinen perhe otti suurella hartaudella osaa rukoukseen. Tämä kaikki teki juhlallisen vaikutuksen, ja katsojat ympärillä olemissa veneissä paljastivat päänsä.

Kun rukous oli päättynyt, lähestyi vene keisarillisten laivaa. Pieni Sylvia L. puettuna kansallispukuun, pyrki nyt kuten edellisenäkin kesänä esille lahjoittaaksensa mansikoita rakkaalle Keisarinnalle. Kuvernöri Tudeerin seurassa sai hän astua laivaan, niiata Majesteeteille, ilmoittaa nimensä ja suudella Keisarinnan kättä. Palattuansa takaisin veneesensä sai hän Keisarinnalta vielä monta ystävällista sormisuukkosta. Jälestäpäin kertoi hän "miten kauhean valkoinen" keisarinnan käsi oli, "valkoinen kuin lumi", ja sitten katsoi hän omia, pieniä päivettyneitä kätösiään.

Mainitsematta ei saa myöskään jättää, että "saariston ihanin ruusu", luotsivanhimman seitsentoistavuotias Klara oli niin onnellinen, että sai antaa Keisarinnalle yksinkertaisen kukkaisvihkonsa. Se tapahtui tuon onnettoman kohtauksen jälkeen luotsi-töllin takana. Tyttö ei tahtonut uskaltaa astua esille, vaan Keisarinna, joka huomasi tytön ystävälliset aikeet, kutsui hänet luoksensa ja vastaanotti ystävällisesti lahjan.

Kun aurinko oli laskeutunut, viritettiin kokkotulia ylhäisten vierasten kunniaksi. Se oli loistava näky, nuot lukuisat taivasta kohden leimuavat tulet kaikkialla selän rannoilla. Nämät miellyttivät yksinkertaisuudellaan varmaankin Majesteetteja enemmän kuin loistavimmat kaupunkien ilotulitukset. Ja kun Majesteetit tämän lisäksi saivat kuulla neliäänistä laulua, jota toimittivat kaartinmusikantit, ei voi kummastella, että He myöhään yöllä vielä istuivat laivan kannella. Ihmeen ihana oli tuo lämmin, raskaanpuolinen, pilvinen ja sadetta tekevä ilma. Mutta satamaan ei ruvennut ennen kuin valkeat olivat sammuneet ja Majesteetit vetäytyneet laivankannen alle.

Keisarillinen laivasto oli vielä keskiviikkona puolipäivän aikaan ankkuripaikallaan Skansselallä. Sillä paikalla lienevät laivat olleet myöskin seuraavana yönä, jolloin tuo kauhea myrsky raivosi. Kerrotaan että HH. MM. aikovat sunnuntaiksi palata Pietariin. Turkua edemmäksi länteenpäin ei Heidän matkansa ulottune.

(11.07.1887 Sanomia Turusta no 156)

inkoo.info
inkoo.info

Keisarillisten Majesteettien olosta Barösundissa kirjoitetaan N Pr :ille tuon sielläkin raivonneen kovan myrskyn jälkeisenä päivänä muun ohessa seuraavaa:

Torstaina t. k. 7 p:nä alkoi tuuli tyyntyä, ja puolipäivän aikaan paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta yli maiden ja merien. Tuntui ikäänkuin koko luonto taas olisi hengittänyt keveämmin. Keis. laivaston luo souteli taas uteliaita joukottain, ja kohta oli keisarilaivan ympärillä veneitä lukuisa määrä ja myöskin tällä laivalla alettiin nyt liikkua toista vuorokautta kestäneen kannen alla olon jälkeen. Soutuveneesen astuivat Keisarilliset Majestetit, heidän lapsensa suuriruhtinaat Yrjö ja Mikael sekä suuriruhtinatar Xenia ynnä kreivi ja kreivitär Scheremetjeff. Ja niin lähdettiin kiitämään Barösundia kohden. Kohta veneen vanavedessä seurasi pieni höyryalus, jossa oli sivusadjutantti Tudeer, nuorien suuriruhtinasten opettaja ja pari upseria.

Vähän matkan päässä itse salmesta suunnattoman korkeine kalliorantoineen, joilla ihan kalliohuippuihin saakka kasvaa mäntyjä, kuusia ja siellä täällä jokin koivu, astuivat ylhäiset vieraat maalle. Täältä alkoi kävelyretki läpi metsien ja kangasten, yli vuorten ja kunnasten, yli vihoittavien niittyjen. Tuon tuostakin pysähtyi seurue, ihaillaksensa jotakin kaunista näköalaa tahi noukkiaksensa jonkin punoittavan mansikan tahi vienon kukkaisen. Ja sitten eteenpäin taas virstamääriä! Salmen rannalla olevien louhikko-vuorten yli kerrotaan keisarillisten kiivenneen taidolla, joka sopisi Norjan tuntureille nouseville. Nuori suuriruhtinas Yrjö yli ketterästi kuin vuorivuohi hypännyt penkereeltä penkereelle ja rohkeasti pitkin kalliorannan jyrkännettä kulkenut oikotietä, jolle seudulla syntynyt saaristopoika ja tottunut vuorilla kiipijä tuskin olisi uskaltanut lähteä. Teistä ei välitetty ja eipä niitä kaikkialla ollutkaan. Vaan vuoret ja laaksot kajahtelivat hilpeästä naurusta ja iloisesta huudosta, joka usein osoitti, että jokin rohkea hyppy oli onnistunut tai päinvastoin.

Vaan vihdoin tultiin ihmisasunnoille. Laaksossa vuorten lomassa vihoittavien vainioiden keskellä, oli punaiseksi maalattu rakennus, joka kuului Orsin maatilaan ja jossa kesän aikaan useana vuonna on asunut eräs perhe Helsingistä. Tämä perhe oli vast'ikään lähtenyt huviretkelle eräälle läheiselle saarelle voimatta aavistaakaan, että saisivat keisarillisia vieraita. Huoneet olivat sentähden huolellisesti suljetut. Keisarinna etupäässä astui kuitenkin ylhäinen seurue talon tupaan, jossa nuori isäntä, hänen äitinsä, hyyryläisten palveluspiika ja täydessä työssä oleva suutari olivat. Näitä puhuttelivat ylhäiset vieraat ystävällisesti. Tupaa tarkasteltiin tyysti, reikäleipiä katossa, ruostuneita haulipyssyjä y. m. Keisarinna otti talon kissan syliinsä ja siveli sitä. Suuriruhtinaat olivat sillä aikaa erään mäen rinteessä harjoitelleet häränpyllyn heittämistä. Talonväki ei voinut uskoa saaneensa niin ylhäisiä vieraita, sillä - sanoivat he - niin "alhaista" se herrasväki oli. Emäntä sai muistoksi kultarahan, venäläisen täysimperialin. Tultuansa ulos pihalle, oli keisarin silmään pistänyt lipputangossa oleva lippu syystä, että se oli sinikeltainen. Lipun, sanoo N Pr-in kirjeenvaihtaja, kerrotaan olleen fantasialipun, vaikka se riippuessaan tankoa myöten näytti Ruotsin lipulta. Keisari oli käskenyt viedä terveistä lipun omistajalle ja sanoa, että hän mielellänsä tahtoisi tietää, häpeääkö tämä oman maansa lippua, koska hän käyttää ruotsalaista.

Paluumatkalla rantaan tapasi sama pieni tyttö, joka eräänä edellisenä päivänä oli saanut Keisarinnalle antaa mansikoita, Keisarilliset eräällä niityllä ja sai nyt taas lahjoittaa runsunlehdillä ja metsäruusuilla koriksi somistetun tuohisen, jossa oli noita samoja maukkaita metsämarjoja. Tällä kertaa oli lahja tarkoitettu nuorelle, kaksitoista vuotiaalle suuriruhtinatar Xenialle. Keisarinna tunsi kohta pienen Sylvian, vastaan otti marjat, puheli hänen kanssaan ystävällisesti ja kutsui sitten luoksensa tyttärensä, joka sen jälkeen veljiensä kanssa hyvällä maulla söi marjat.

Oltuansa useita tuntia poissa palasi keisarillinen perhe vihdoin "Zarevnaan"; jossa Suomen kaartin soittokunta vastaanotti heidät soitolla.

Illalla lauloi kaartilaisten laulukunta keisarillisille useita lauluja ("Sua tervehdän", "Voi, jos ilta joutuisi", "Mit' ompi se kallion rinteellä tuo", "Kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu", "Tuoll' on mun kultani", "Kong Kristian" ja viimeksi "Porilaisten marssin"). Laulu sointui hyvin, ja Keisarilliset Majesteetit näyttivät kuuntelevan sitä mielihyvällä - Tavanmukaiset kokkovalkeat loimusivat jälleen korkealle illan vilppaassa ilmassa ja taivaalta loi kuu hopeankarvaista valoaan yli siintävien selkien.

(18.07.1887 Tampereen Sanomat no 83)



inkoo.info
inkoo.info

Keisarillinen huvijahti Tsarevna Suomen saaristossa (Albert Benois 1890). 

Deras Majestäters resa i juli 1893

Om den k. eskaderns uppehåll i Barösund skrifver en korrespondent till oss den 16 dennes: I går kl. 12 tiden pa dagen anlände den kejserliga eskadern, bestående af Zarevna, Marevo, Onega, Krasnaja Gorka och en minbåt samt Eläköön, Villmanstrand och Saturnus, till Barösund och kastade ankar i närheten af lotsstationen på Skansfjärden. Fartygen hade föregående dag legat vid Källviken i Ekenäs skärgård. Kort efter ankomsten afgick Saturnus till Helsingfors för att afhämta depescher. H. M. Kejsaren, som varit iklädd rysk marinuniform, var, då eskadern först anlände, ombord på Marevo, men flyttade senare på dagen öfver till Zarevna, där H. M. Kejsarinnan jämte sviten befann sig. Först på aftonen sägs Hans Majestät promenera omkring på däcket, men företog ej nånågon landstigning. Musik utfördes icke under dagens lopp, emedan en officer, tillhörande sviten, torde legat sjuk. Sent på kvällen spelade dock gardesmusiken några nummer.

Blott ett par allmogebåtar sågos under dagen kretsa kring kejsarfartyget, men på aftonen ökades antalet något.

H. M. Kejsarinnan landsteg åtföljd af fyra hofdamer kl. 4 tiden vid Rödhällsbärget på Elgsjölandet, där de höga lustfararna roade sig med blomplockning. En fiskargosse, som de mötte på sin promenad i skogen, undfägnades rikligen med karameller. I Svartkroks fiskartorp på samma holme gjordes ett besök och Hennes Majestät utfrågade torpargumman på svenska ganska noga om hennes lefnadsvilkor, om stugan var varm vintertid och om familjen var talrik o. s. v. Vid bortgående skänkte Hennes Majestät åt gumman två femrubels guldmynt.

En annan gumma, som tidigare på dagen infann sig vid Zarevna med två liter smultron, fick för dessa fem mark, och gossen, som hon hade med sig, erhöll karameller. Vid samma tillfälle fick en fiskare för några kilo småfisk tio mark.

Kl. 8 i dag på morgonen lättade eskadern ankar och ångade af österut mot Porkkala.


(19.07.1893 Hufvudstadsbladet no 166)


inkoo.info
inkoo.info

Keisarillinen laivasto Barösundin luotsituvan edustalla (Kansallisarkisto)