Uutisia Inkoon pitäjästä

Inkoon rakennusjärjestys

28. 6. 1880

Rakennusjärjestys maalla. Uudenmaan läänin kuvernööri on, kuten H:fors kertoo, viime kesäkuun 28 p:nä vahvistanut ehdoituksen rakennusjärjestykseen Inkoon pitäjää varten. Sen mukaan asettaa kuntakokous 6- tahi useampi-miehisen komitean, jonka tulee antaa neuvoja uusien huoneitten rakentamisessa ja huomauttaa avaran tilan ja raittiin aseman valitsemisesta, kehoittaa lehtipuiden istuttamiseen rakennusten välille ja ympäri, pyytää herättää halua sievään rakennustapaan ja halullisten nähtäväksi antaa tarpeellisia piirustuksia. Noudatettava esimerkki.

(30.07.1880 Savo no 59)

Purjehduskilpailu

Kilpapurjehduksessa Porsön luona Inkoon saaristossa oli huono tuuli, jonka tähden ei voitu jakaa mitään palkinnoita. Päätettiinkin sen tähden uudistaa kilpapurjehdus eilen. Kilpailuun saapuneista aluksista sai kuitenkin luotsin A. Åhmanin Mikkelin saaresta vene 50 markan palkinnon erinomaisesta merikelvollisuudestaan ja varustuksistaan. Kilpapurjehduksen palkintotuomareiksi oli valittu Uudenmaan purjehdusseuran päällikkö everstiluutnantti A. Moberg, everstiluutnatti L. Högström, kivenhakkaaja W. Bergman ja kalastaja Wickström. Aluksien varustuksien tarkastajina ja palkinnon määrääjinä oli veneenrakentaja E. Wegelius, kivenhakkaaja W. Bergman, kalastaja Wickström ja luotsinvanhin Boström.

(22.07.1884 Suomalainen Wirallinen Lehti no 168)

Karjanhoitajankoulu

Karjanhoitajankoulu Vestankvarnin tilalla. Syksyllä 1894 muutettiin toinen Uudenmaan ja Hämeen läänin karjanhoitajankouluista Vestankvarnin tilalle Inkooseen. Koulun mukana sinne siirtyneet oppilaat päättävät tänä syksynä kaksivuotisen oppijaksonsa. Heillä on jo paikat suuremmilla tiloilla. Palkkaa tulevat he saamaan 250-300 mk. ynnä vapaan elatuksen tahi vastaavan muonapalkan. Miespuoliset karjanhoitajat ovat tätä nykyä hyvin haluttuja ja samassa määrässä kuin karjastot käyvät arvokkaammiksi, vaatien huolellisempaa ruokkoa ja hoitoa, samassa määrässä kasvaa myöskin karjanhoitajan edesvastaus. Mutta karjanhoitajan toimi käy myös samalla edullisemmaksi karjanhoitajalle kun maksetaan melkein sama palkka kuin työnjohtajille maanviljelyksessä, voudeille, isäntärengeille ja pehtoreille.

Tähän asti on yleensä karjanhoitajanammattia katsottu ala-arvoiseksi toimeksi. Ja niin kauvan kun vielä suuremmillakin tiloilla huonosti hoidettiin eläimiä ja ruokittiin liian niukasti, saattoi olla yhdentekevää, kuka piti huolta maitokarjan hoidosta. Mutta nyt ovat ajat muuttuneet, nyt ei näet enää käy edullisella tavalla viljeleminen yksinomaan viljakasveja, semminkin kun jyviä ei saa enää kaupaksi. Nyt on pakko entistä suuremmassa määrässä viljellä rehukasveja ja juurihedelmiä, joiden avulla hyvin järjestetty karjan- ja meijerinhoito tuottaa haluttuja tavaroita maailmanmarkkinoille. Viime vuosina ovat useat karjanhoitajat Sveitsistä, Tanskasta ja Ruotsista täällä saaneet edullisia paikkoja ja monet heistä ovat nyt hyvin toimeentulevia tilanomistajia, vuokraajia y. m. Olisi aika, että kunnolliset nuoret miehet pyrkisivät mainittuihin karjanhoitajankouluihin, sillä hyviä paikkoja on kyllä taitaville eläinhoitajille tarjolla. - Hbl.

(13.09.1895 Uusi Suometar no 212)

Ensin nainen, sitten mies! 

Finl:lle on kerrottu seuraava juttu: Jonkun vuoden ajan on eräs nuori nainen palvellut karjapiikana Kullan talossa Inkoon pitäjässä, mutta useista syistä on epäilty hänen kuuluvan urospuoliseen sukuun. Paitsi kaikkea tätä syntyi riitoja isäntäväen ja palvelijan välillä; näistä seurasi luonnollisesti, että jälkimäinen sai eron palveluksestaan. "Karjapiikamme" meni nyt palvelemaan eräälle läheiselle tilalle taasen karjapiiaksi, mutta täällä tuli hänen sukupuolensa ilmi ja entisen karjapiian täytyi ruveta rengiksi.

(11.11.1886 Savonlinna)

Kotkan pyynti

3. 7. 1887

Sunnuntaina t. k. 3 p:nä läksi kaksi kesälomalla oleskelevaa kirjanpainajaa erään torppari Wasströmin kanssa merikotkan pesälle, jonka mainittu torppari tiesi löytyvän eräällä saarella Inkoon pitäjässä Hagen kylässä. Pesälle tultua nähtiinkin kaksi kotkaa korkean männyn latvassa. Parin laukauksen perästä katosivat nämät pesään. Seurassa oleva poika kiipesi silloin puuhun ja ajoi linnut pois pesästä, jolloin yksi niistä haavoitti häntä jotenkin tuntuvasti käsivarteen. Yksi kotkista, joita oli kolme, pääsi karkuun, kun ei uskallettu pojan tähden ampua, vaan kaksi näistä, jotka vasta hyvin kömpelösti voivat lentää, saatiin elävänä kiinni. Eivät poikaset sentään kovin pieniä olleet, siiven kärkien väli kun on yli kahden kyynärän. Emäkotkia ei näkynyt.

(07.07.1887 Turun Lehti no 78)

Pyhä yksinkertaisuus korkeimmillaan

U. S. kertoo: Suomen kaarti, kuten tiedämme, palasi äskettäin Venäjältä kotiin. Seuraavana päivänä sai luutnantti X kutsun tulla päivällisille erään rouvan luo. Mutta kun tärkeät virkatoimet estivät häntä kutsua noudattamasta, lähetti hän Inkoon pitäjästä kotoisin olevan sotamiehen tästä rouvalle ilmoittamaan. Kun rouva ei suomea osannut, piti sananviejän näet, olla "ruotsalaista rotua". Samalla käskettiin sotamiehen ottamaan luutnantin portöri mukaansa, jotta yhdellä tiellä voisi tuoda päivällisen luutnantin ruokapaikasta kotiin.

Sotamies meni neuvotun rouvan luo, ilmoitti luutnantin esteen ja sanoi, etta luutnantti lähetti portörin, jotta rouva voi siinä päivällisen lähettää. Tämmöisestä rouva ensin vähän hämmästyi, mutta täytti astiat kumminkin parhaan mukaan. Kun luutnanttia ihmetytti ruokalajien hyvyys, kysäisi hän sotamieheltä, mistä ihmeestä hän tänään ruokaa noutikaan. Tämä hyvin viattomastl selitti että niin ja niin hän teki. "Pöllö", ärjäsi luutnantti ja lisäsi: "tuossa on 5 markkaa, mene leipuriin ostamaan suuri rinkelo ja vie se sitten rouvalle."

Sotamies meni leipuriin, osti rinkelon ja meni rouvan luo sekä sanoi: "herra luutnantti lähetti tämän". Rouva otti rinkelon kiitollisuudella vastaan ja tahtoi sotamiehelle antaa markan juomarahaa. Mutta tämä luuli rouvan aikovan rinkeloa maksaa. "Ei se riitä" - sanoi sotam. - "rinkelo maksaa 5 markkaa". Taasenkin hämmästyi rouva mutta yhtä hyvin pisti hän rahat sotamiehelle, joka ne heti vei luutnantilleen. "Mitä tämä on?" - Kysäsi luutnantti. "No, se" - vastasi sotamies hurskaalla totisuudella - "on rinkelon hinta. Rouva ei olisi maksanut kuin yhden markan, vaan minä vaadin koko maksun".

(30.08.1887 Ilmarinen no 101)

Köyhäinhoidon väärinkäyttämistä

Kuinka sellaiset henkilöt köyhäinhoitoa väärinkäyttävät, jotka, jos laiskuutta ei olisi olemassa, hyvin voisivat itseänsä elättää, näkyy seuraavasta, joka N. Pr:ille on Inkoosta kerrottu. Tämä kunta avasi noin vuosi takaperin köyhäinhuoneensa; silloin oli seurakunnassa yli seitsemänkymmentä (70) avunsaajaa, joista useimmille tarjottiin paikka laitoksessa, vaan ainoastaan muutamat noudattivat kutsumusta. Henkilöt, jotka 10 tahi 15 vuoden kuluessa olivat saaneet täydellista vaivaisapua omalla työllänsä mitään hankkimatta, alkoivat mieluummin työtä tehdä ja itseänsä elättää, ja he ovat osoittaneet työhön kykenevänsä. Nyt kunnassa ei ole edes 20 avunottajaa. Näille, jotka todella ovat avun tarpeessa, voidaan nyt antaa sitä parempi hoito ja elatus. Köyhäinhuoneessa esim. annetaan joka päivä kahvia, ja hyvää maitoa saadaan myöskin laitoksen omasta karjapihasta. Vaan laiska ja huolimaton pelkää kuitenkin siistiä ja järjestystä noudattavaa laitosta.

(16.03.1888 Päivän Uutiset no 64)

Keskiajan maalauksia Inkoon kirkossa

Arkeolookisen toimiston toimesta on Inkoon katoolisena aikakautena rakennettua kirkkoa maisteri E. Nervander käynyt tutkimassa, ja löytänyt taidehistoriallisessa suhteessa monta merkillistä kalkkimaalausta. Muista muinaismuistoista mainittakoon silkkilippu, joka on kuulunut jollekin jalkaväelle ja jossa Ruotsin valtiovaakuna vielä on tallella. Tarkoitus on saada se valtion historialliseen museoon täydentämään isiemme sotaisten päivien muistoja.

(09.05.1894 Tampereen Sanomat no 55)

Kansanopisto

23. 5. 1894

Länsi-Uudenmaan tuleva kansanopisto. Uusmaalaisen osakunnan toimeenpanemassa kokouksessa t. k. 23 p., jossa keskusteltiin Länsi-Uudellemaalle sijoitettavaksi aiotun kansanopiston tulevaisuudesta, oli noin 60 henkeä läsnä. Kokouksen yksimielisenä toivoomuksena lausuttiin, että Länsi-Uudenmaan yleisö ryhtyisi ponteviin toimenpiteisiin kansanopiston aikaansaamista ja sijoittamisia varten Vestankvarnin tilalle Inkoon pitäjään, kuten uusmaalainen osakunta on ehdottanut. - U. S.

(25.05.1894 Aura no 117)

Elgsjön tulipalo

9. 7. 1894

Inkoon saaristossa Elgsjön saarella raivosi heinäkuun 9 p:nä suurenpuoleinen tulipalo, joka poltti suurimman osan Elgsjön kylää poroksi. Tuli syttyi klo 12 päiv. ja levisi helposti pitkällisen auringonlämmön kuivaamiin rakennuksiin. Tunnin kuluessa oli kymmenen eri taloa liekkien vallassa ja klo 3 olivat ne palaneet poroksi. Samaan aikaan sytyttivät säkenet kylän pohjoispuolella olevan metsän, mutta täällä onnistuttiin kuitenkin illalla rajoittaa tuli. Tulipalo oli alkanut maanviljelijä Holmbergin omistamalle Mellangårdin tilalle rakennetun kaksikerroksisen päärakennuksen yläkerrassa olevassa keittiössä. Palaneissa taloissa olivat ainoastaan rakennukset aikaisesti vakuutetut; kaikki muu oli vakuuttamatonta. Koko vahinko nousee, alhaisesti arvattuna, noin 35,000 markkaan, josta ei kolmasosakaan tule palovakuutuksen kautta korvatuksi.

(1894 Sampo : lehti vakuutusasioita varten no 4)

Tulipalo ja ihmishengen hukka

30. 12. 1897

Jouluk. 30 pnä klo 6 aamulla paloi Linkullan kylässä Inkoossa eräs pienempi asuinrakennus. Rakennuksessa asui 92 vuotias räätäli And. Gabr. Lindström. Apuun rientäväin ihmisten saapuessa paikalle oli tuli jo niin levinnyt, että koko rakennus oli ilmitulessa ja pelastusta ei ollut ajattelemistakaan. Lindström vanhuskin joutui liekkien uhriksi. Tulen otaksutaan päässeen irti kyökistä.

(04.01.1898 Uusimaa no 1)

Inko vai Inkoo - kiista pitäjän suomenkielisestä nimestä

Inko Ingon vai Inkoo Inkoon? Edellistä ehdotetaan Suomen Maantieteellisen Seuran toimittamassa, kuntien nimistä kerättyjen tietojen yhteensovituksessa eräälle Länsi-Uudenmaan rantapitäjälle, jolla ruotsalaisena nimenä on Ingå, suomalaiseksi nimenmuodoksi. Aiheeksi mainitaan että, "muoto Inko, jota on nähty käytettävän, on lähempänä ruotsalaista alkumuotoa kuin lnkoo, jota tähän saakka enimmäkseen on käytetty".  

Vaikea kumminkin on käsittää, miksi tätä nimeä erikoisesti tarvitsisi lähentää vastaavaan ruotsalaiseen, kun muistakin saman rannikon nimistä: Porvoo, Sipoo, Espoo (samoin nimenomaan Korppoo eikä Korppo tai Korpo) ehdotetaan - ja varmaan tulevatkin -käytettäviksi entiset, laajalti tunnetut suomalaiset muodot (Hämeessä on Porvoolla ruotsista myöhemmin lainattu toisintonimikin, joka kuuluu Porkoo eikä Porko. Espoon pitäjän toinen nimi Espo, jota kuulutaan "paikkakunnalla" käytettävän, on myöskin myöhäinen laina, joka ei ole yhtä laajalle kerinnyt leviämään kuin entinen Espoo). Onhan suomalaisen nimisarjan: Porvoo, Espoo, Inkoo, Sipoo, ja ehdotetun ruotsalaisen: Borgå, Esbå, Ingå, Sibbå välillä vastaavaisuus, joka on helppo muistaa sekä suomea että ruotsia puhuvan.

(1898 Virittäjä : Kotikielen seuran aikakauslehti no 5)

Makkarantekijä

Käsityö- ja tehdasyhdistyksen valtuutetuilla oli eilen raatihuoneella varsinainen kokous, jossa kisälliksi julistettiin seuraavat oppilaat:

Makkarantekijän ammatissa : Fredrik Richard Strömberg Inkoosta, opinkäynyt makkaramestari C. Kniefin luona, kisällinäyte: hienompia makkaratöitä arvolauseella kiitettävä sekä palkkioksi 1 vuosikerta saksalaista teurastuslehteä.

(04.10.1900 Päivälehti no 232)

Yhtä sun toista Inkoosta

28. 1. 1901

Nyt on täällä tautinen aika. Nuhakuume on paikkakunnalla raivoamassa ja kovasti se ihmisiä vaivaakin. Onpa sen tähden tapahtunut odottamattomia kuolemantapauksia, kun tautia on seurannut keuhkokuume. Lääkärillämme on paljon työtä. Hänen tulee olla yöt päivät toimessa. Samoin on kiire apteekissa.

Keli on huono, jonka vuoksi eivät ajotyöt luista. Talollisille on tämä harmillista, rautatiemiehille, ajomiehille haitallista, kun on kärryjä käyttäminen keskellä talvea. Mutta tyytyminen on siihen mitä annetaan. Kalansaalis on ollut tähän aikaan mainio. Nuotalla on saatu niin paljon säynäviä nykyaikana, että harvoin vaan. Mateita myös tulee hyvin. Huolimatta runsaasta tulosta on tuoreen kalan hinta ollut säynävän 75 p. kg., mateen 1 mk. a 90 p. kg., hauen 60 p. kg. ja silakat 35 p. kg.

Inkoolaiset kehuvat ennen tuoreen kalan olleen kelihinnoissa paikkakunnalla, vaan rautatie on sen nostanut, niinkuin muutkin aineet.

Metsänajötöitä on runsaasti ja työpalkat hyvät. Ne maanviljelijät, jotka eivät hankkineet syksyllä vakinaista työväkeä itsellensä, ovat nyt pahemmassa kuin pulassa. Paivämiestä eivät he saa millään hinnalla. Rautatietyöhön eivät paikkakuntalaiset ole ryhtyneet, mutta metsätöihin. Täällä on Inkoon lahden rannalla tila, johon talven kuluessa on saatava Englantiin meneviä puutavaroita aika määrät.

Inkoon kirkonkylä on jo kuin pieni kaupunki. Joka toinen lauvantai on siellä toripäivät, jossa on saatavana kaikkia maalaistavarata.

(28.01.1901 Uusimaa no 12)

Varkaus ratatyömaalla

13. 7. 1901

Rahat ja kellot menetti Inkoossa Helsingin- Karjan radalla oleva työmies t. k. 13 päivän vastaisena yönä. Kun päivätyö oli päättynyt ja työnjohtajat poistuneet, niin ilmaantui radan varrelle metsikköön mies ja nainen konjakin kaupalle. Innossa törmäsivät miehet viinanhimoansa tyydyttämään ja moni teki sen niin perinpohjin, että nujertui nurmelle nukkumaan. Tällaisessa tilassa oli sekin mies, jonka taskusta vietiin 250 mk rahaa ja kolme taskukelloa. Kauppiaat arvellaan syyllisiksi moiseen tekoon, koska olivat erittäin omasta puolestaan mainitulle miehelle konjakkia antaneet. Kyyneleitä vuodatti seuraavana päivänä roteva mies, manaten viinan ja viinan laittajat kuumimpaan paikkaan.

( 20.07.1901 Jyränkö no 83 )

Merinahkiainen

Harvinainen kala. Kuluvan heinäkuun alussa saivat jotkut Inkoon joen suulla onkivat poikaset merinahkiaisen (Petromyzon marinus), jonka hra N. Sällsten toi Kalastusmuseoon. Mikäli tiedetään, on tätä kalalajia ainoastaan kerran ennen tavattu Suomessa, nim. vuonna 1854 Vanhankaupungin lahdessa Helsingissä. Itämeren eteläosassakin on merinahkiainen harvinainen. Sitä tavataan Euroopan rannikoilla Välimeressä, Atlannin meressä, Pohjanmeressä, Jäämeressä ja Vienan meressä.

(25.07.1902 Suomen kalastuslehti no 7-8)

Inkoonjoki 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa (Museoviraston kuvakokoelmat)

Juopottelua laivalla

Juoppoudesta Länsi-Uudenmaan rantaseuduilla antaa eräs matkustaja seuraavan kuvauksen Uudessamaassa. Kesäkuun lopulla matkustin höyrylaivalla N. Helsingistä Inkooseen. Jo laivassa voi huomata että raittiustyö oli joko tuntematonta tai ainakin hedelmätöntä näillä rannoilla. Melkein jokainen aluksessa oleva mies oli päissään. Joka sopessa särvittiin miestä vahvempaa. Siististi puettuja henkilöitä hoiperteli kaikkialla. Ravintolassa tarjoiltiin ahkerasti väkijuomia. Tuntui kuin olisi ollut jossain kapakassa. Kun menin maihin B:n sillassa, oli päihtynyt laivamies särkeä tavarani. Inkoon kirkonkylään, jonne minäkin aioin, vietiin kymmenkunta kannunpulloa viinaa ja kolme koria olutta.

(26.07.1902 Suomen Kansa no 169B)

Juopottelua vaivaistalossa

Vaivastalon johtaja syytteeseen. Eräs inkoolainen maanviljelijä on vaivaishoidon tarkastelijalle tehnyt valituksen paikkakunnan vaivaistalosta ilmenevistä epäkohdista vaatien johtajan erottamista ja saattamista lailliseen vastuuseen. Valitetaan että vaivaistalon johtaja Helsingin pitäjän ent. nimismies A. Bäckman, joka pitkän epäilyn perästä otettiin johtajaksi, on paitsi pitkällistä juopottelemista, osittain vaivaishoitolaistenkin kanssa, tehnyt itsensä syypääksi aistiviallisten hoitolaisten rääkkäämiseen ja muihin lainvastaisiin tekoihin.

Poliisitutkinnossa vahvistettiin syytökset hra Bäckmania vastaan tosiksi. Inkoon vaivaishoitohallitus on päättänyt sanoa hänet irti toimesta toukok. 1 pstä alkaen ja nostaa häntä vastaan kanteen. - HbL

(12.03.1904 Päivälehti no 60)

Halveksittu rakkaus

31. 5. 1904

Rakkausnäytelmä, joka loppui surullisesti, näyteltiin v. k. 31 p:nä Fagervikin tehtaan läheisyydessä Inkoon pitäjässä. "Västra Nylandin" kertomuksen mukaan tapahtui asia seuraavasti:

Kun mainittuna päivänä 20 vuotias räätälintytär Edit Illman lähti mainitulta tehtaalta erään vanhemman naisen kera lähistössä olevaan torppaan, tapasivat he noin puolen kilometriä kuljettuaan torpparinpojan F. Lindforsin, joka kysyi tytöltä, tahtoiko hän mennä naimisiin hänen kanssaan. Tytön vastattua kieltävästi, otti L. esiin revolverin ja ampui tyttöä. Tämä hyökkäsi L:n kimppuun ja sai väännetyksi aseen ampujan kädestä. Temmellyksen kestäissä meni vanhempi nainen tiehensä. L., menetettyään revolverin, turvautui puukkoon ja koetti leikata tytön kaulaa, mikä osaksi onnistuikin. Sitten leikkasi han itseltään kaulavaltimot. Kun ihmisiä tuli paikalle makasi L. kasvot maata vasten ja oli hengissä, mutta kuoli pian. Tyttö Illman, joka sai vaarallisia haavoja, vietiin kotiaan, jossa lääkäri häntä hoitaa. Hänen tilansa on arveluttava.

Syynä tapahtumaan, lienee halveksittu rakkaus, sillä L:n taskuista on tavattu tytön kirjoittamia helliä kirjeitä. Lindfors oli kotoisin Muurlan kappelista Uskelan pitäjästä ja noin 22 vuotias.

(06.09.1904 Turun Lehti no 106)

Merkitty varis

Nyt on saatu selville, että varis, joka toukokuun 20 päivänä ammuttiin Inkoossa Näsin tilalla ja jolla oli numerolla varustettu rengas jalassa, on lokakuun 20 p:nä 1904 laskettu merkittynä Rositten ornitologiselta asemalta Pommerissa, ja oli siten kantanut aluminiumrengastaan vuoden ja 7 kuukautta. Jos sellaisia jostain saadaan toisia ammutuksi, olisi siitä tieto annettava prof. J. A. Palménille Helsinkiin.

(29.09.1906 Uusi Aura no 115)

Omituinen velkomisjuttu

Inkoolainen torppari Frans Tötterman oli täkäl. raastuvanoikeuteen haastattanut kauppias Otto Torniaisen, syystä että T. oli kieltäytynyt maksamasta kantajalta ostamansa lihan hintaa 84 mk. 15 p. Kantajaa edusti keskiviikkoisessa oikeudenistunnossa hovioik.ausk. Harald Nordfors, mutta vastaaja ei ollut tullut saapuville. Kantajan asiamies ilmotti vastaajan kieltäytyneen mainittua summaa maksamasta sillä perusteella, ettei kantaja ollut kyennyt esittämään vaatimustaan suomeksi. Kauppaa tehdessä oli vastaaja kuitenkin osottanut taitavansa ruotsiakin.

Todistajina kuulusteltiin poliisikonstaapeleita J. W. Sandbergia ja N. E. Sneitsiä sekä ajuri K. W. Tallqvistia. Sneits oli erään poliisikomisariuksen kehotuksesta käynyt pyytämässä Torniaista maksamaan velkansa Töttermanille, mutta vastaaja oli kieltäytynyt ennen maksamasta kuin Tötterman oli oppinut suomea. Vastaaja oli kuitenkin tunnustanut velkansa. Sandberg kertoi samaa kuin edellinen todistaja, lisäten että vastaaja oli ottanut pöytälaatikostaan rahoja ja levitellyt niitä pöydälle näyttääkseen, ettei niistä ollut puutetta. Todistaja Tallqvist oli ollut kauppatorilla saapuvilla, kun kauppa tehtiin, ja vakuutti vastaajan puhuneen ruotsia sekä tinkineen hinnan 60 pennistä 55 p:iin. Ruotsiksi oli Torniainen niinikään pyytänyt viemään lihan myymäläänsä. Vastaajan poissaolon estämättä velvoitti oikeus Torniaisen maksamaan kantajalle 84 mk. 15 p. ynnä 5 prosentin koron t. k. 15 p:stä, 65 mk. oikeudenkäyntikuluja sekä 12 mk. todistajainpalkkioita.

(30.11.1906 Helsingin Sanomat no 279)

Revolverinäytelmä

4. 3. 1908

Revolverinäytelmä tapahtui keskiviikko-iltana Inkoossa Mangsin tilalla lähellä Solbergan asemaa. Istuessaan tupapuolella talonväkeen kuuluvain 2 sisaren ja veljen seurassa 20-vuotias ylioppilas Hjalmar Johansson nim. silloin ilman tiettyä syytä ampui ensin revolverillaan laukauksen neiti Sigrid Östmania kohtaan ja kohdisti sitten itseensä toisen laukauksen joka oli kuolettava. Neiti Östermanin haava ei liene hengenvaarallinen. Poliisitutkinnossa ei ole ilmennyt mitään erikoista aihetta tähän surulliseen tekoon, vaan on se tapahtunut äkillisestä mielenhäiriöstä. Vainaja oli ollut neiti Östermanin kanssa mitä parhaimmissa ystävyyssuhteissa, ja heidän kihlautumistaan kohta pikaa odoteltiin. Vainaja lueskeli yliopistossa samalla työskennellen Fredrik Wagnerin liikkeessä Helsingissä, josta tapahtumapäivänä iltapäivällä pyysi lomaa matkustaakseen yllämainitulle maatilalle.

(07.03.1908 Karjalan Sanomat no 27)

Ruotsalaisten seutujen suomalaistuminen

Inkoosta valitetaan Hbl:lle yhä lisääntyvästä suomalaisten tunkeutumisesta pitäjään. Suomalaiset ostavat maata, joka sitte palstoitetaan ja myydään henkiheimolaisille ja omaisille. Suomalais-asustuttamistyön etunenässä on eräs suuremman herraskartanon omistaja, joka järjestelmällisesti harjoittaa pikkutilojen palstoittamista ja on myöskin onnistunut saamaan kuntoon kokonaisen suomalaissiirtolan. Nyttemmin on kuitenkin paikkakunnan henkilöt yhtyneet ja muodostaneet osakeyhtiön vastustaakseen talojen joutumista suomalaisten haltuun ja lunastaakseen takaisin niistä niin monta kuin mahdollista on.

(30.10.1908 Uusimaa no 123)

Keisarilliset metsästysmaat

Nyttemmin kerrotaan Inkoosta, että sieltä Barön salmen tienoilta aijotaan ostella suurempia maa-aloja, joista muodostettaisiin keisarillinen metsästysalue. Pidetäänpä jo varmana, että Bjurin y. m. maatiloja ihanan Barön salmen etelärannalta syyspuoleen myydään mainittua tarkoitusta varten. Kysymyksessä olevaa kauppasummaa ei vielä varmuudella tunneta, mutta kaikesta päättäen se on oleva melkoisen suuri, kertoo Hangöbl.

(15.06.1909 Perä-Pohjolainen no 68)

Hirven sala-ammunta

Inkoosta kirjoitetaan: Joku aika sitten haavoitettiin Inkoon Rådkilassa hirvi. Kun väki yhtenä päivänä kuten tavallisesti oli ulkona töissään, kuului metsästä laukaus ja heti senjälkeen juoksi haavoittunut hirvi ulos niitylle. Luoti oli osunut sääreen ja eläin juoksi nyt vain kolmin jaloin.  

Onnetonta eläintä nyt talonomistaja Olin lähti takaa-ajamaan ja ampuikin sen. Liha painoi n. 100 kg ja myytiin huutokaupalla. Kuka sala-ampuja on, sitä ei vielä tiedetä.

(01.01.1910 Suomen metsästyslehti)

Ilmapallomatka

23. 5. 1910

Ilmapallo nähty saaristossa. Sunnuntai-iltana klo puoli 10 nousi ilmapallo "Andree" ilmaan Tukholmassa. Pallossa oli mukana 2 matkustajaa. Puoliyön aikana oli pallo nähty höyrylaivasta Bore, joka oli matkalla Turkuun. Klo 1/4 4 aamulla laski pallo alas Vassbölen kylässä Inkoon pitäjässä Täkterin aseman lähellä. Retki oli kaikin puolin hyvin onnistunut. Matkustajat lähtivät eilen a. p. junalla Turkuun, josta höyrylaiva Borella jatkoivat matkaansa Tukholmaan.

(24.05.1910 Uusi Aura no 60)

Laivurintytär Edla Holm palkittiin

Tammik. 14 p. rahasto

Kansavalistusseuran hoidettavana olevasta Sakari Topeliuksen perustamasta "Tammikuun 14 päivän rahastosta" ovat 100 markan suuruisia kunniapalkintoja saaneet 7 ijäkästä, ansiokasta, varatonta lastenopettajaa ja niiden mukana:

Laivurin tytär Edla Karolina Holm (synt 1838) Inkoon Bjursin kylästä, lapsesta saakka rampa, aikasesta nuoruudesta tähän asti uupumaton kotiseutunsa lasten kasvattaja.

(16.01.1911 Uusimaa no 6)

Reipas vanhus

Reipas vanhus on 95-vuotias Lovisa Vikholm Inkoon saaristossa. Hän elättää vielä itseään kalastuksella. Joka päivä näkee vanhuksen yksinään liikkuvan merellä pyydyksiensä kanssa, jotka ovat pääasiassa verkkoja, rysiä ja koukkuja. Vanhus on kasvattanut neljä reipasta poikaa, joista ainoan elossa olevan luona hän asuu. Eräs hänen pojistaan hukkui kymmenkunta vuotta sitten luistellessaan Inkoon kirkkoselällä.

(16.07.1911 Uusi Suometar no 16)

Lovisa Vikholm

Karkuteillä

Mielisairas karannut Inkoon vaivaistalosta. T. k. 16 pnä karkasi sanotusta hoitolasta eräs Grönlund niminen mielisairas, eikä ainakaan 19 päivänä oltu häntä vielä kiinni saatu. Hänen nykyinen olinpaikkansa on tuntematon. Edellisenä päivänä oli mies valitellut, että vaivaistalossa annetaan niin huonoa ruokaa, että hän lähtee Helsinkiin. Karkulainen on iso keski-ikäinen mies.

(21.10.1911 Työmies no 243)

Kopparnäs vaihtoi omistajaa

Maatilankauppa. Tilanomistaja Emil Bäckman on myynyt kauppias F. Schröderille omistamansa Kopparnäs nimisen tilan Degerbyn kappelissa Ingån pitäjässä. Kaupan välitti Aksel Ulanderin Asianajotoimisto.

(15.11.1911 Uusmaalainen no 106)

Fritz Schröder tunnettiin paremmin Suomen suurimpana kalastustarvikekauppiaana. Kopparnäsin omenia myytiin myös hänen liikkeessään Helsingissä 1920-luvulla.  Schröderin kalastustarvikeliike löytyy yhä Helsingistä, mutta Kopparnäsin kartanoa sekä sen laajaa ja maineikasta puutarhaa ei enää ole olemassa.

Koiran raadeltavaksi joutui

13. 6. 1912

T. k. 13 p. illalla hyökkäsi Inkoossa Ingarskilan Knutsin talon koira maantiellä naapuritalon palvelijattaren kimppuun. Peto raateli uhriaan hyvin pahasti, m. m. puri jalkaan seitsemän haavaa. Jalka rupesi heti ajettumaan ja oli turvauduttava läakarin apuun. Koiran omistajakin tuli katsomaan revittyä ja tarjosi kolme markkaa sovintoa! Kun tyttö ei tähän tyytynyt, niin alkoi tämä soimata tyttöä, käyttäen sanoja, joita ei tässä viitsi uusia. Tämä oli saman pedon neljäs uhri. Vaan kun kaikki ovat olleet köyhiä, niin tämä pohatta on päässyt sillä, että on osannut antaa ilkeitä nimityksiä koiransa uhreille. Viimeisessä tapauksessa aikoo tyttö viedä isännän oikeuteen.

(18.06.1912 Työmies no 138)

Maantiellä tehty ilkeyttä

T. k. 20 päivää vasten yöllä olivat hulikaanit tukkineet maantien Solbergin ja Täkterin asemien välillä Olkilan kylän kohdalla Inkoossa. Olivat kulettaneet metsästä suuria puita keskelle tietä aika kasan. Tämän huomasivat työhön menevät työmiehet ja rupesivat kasaa purkamaan. Kesti kokonaisen tunnin kahdelta mieheltä ennen kuin tie tuli auki. Kasassa oli niinkin suuria puita oksineen, että oli täysi työ kahdella miehellä saada ne pois tieltä.

Kaikkia se ilkeys omillaan teettää. Joutaisivat moiset urheilijat joutua edesvastuuseen teoistaan.

(29.06.1912 Turun Lehti no 72)

Hurjat kesäjuhlat Inkoossa

7. 7. 1912

Sunnuntaina oli Täkterin ruotsalainen nuorisoseura hommannut kesäjuhlan Täkterin as. lähelle, sitä varten laitetulle lavalle. Tähän tilaisuuteen oli myöskin kerääntynyt runsaasti päihtyneitä miehiä (joka onkin tavallista tämmäisissä tilaisuuksissa, varsinkin Inkoossa). Juhlan alussa jo voi huomata, minkälainen joukko on liikkeellä ja puoliyön aikaan, juhlan paraillaan ollessa, muodostui juhlakentästä oikea sotatanner. Aseinaan urhot käyttivät puukkoja, seipäitä, kiviä ja revolverejä. Haavotetuksi tässä kahakassa tuli ainakin yksi puukolla ja yksi revolverilla. Viimeksimainittua oli kohta lähdettävä viemään lääkäriin.

Muuten on mukavaa, että kun nämä porvarilllset sivistysseurat, jos niitä niiksi voi sanoa, tämmösiä huvi eli tanssitilaisuuksia hommaavat, niin niissä on elämä melkein aina edellä kerrotun tapaista, jos ei joka kerta juuri näin pitkälle kehitykään.

(10.07.1912 Työmies no 156)

Taitureita on monenlaisia

Viime aikoina on Täkterissä Inkoossa kuljestellut eräs mies, ilmoittaen olevansa Lohjan seuduilta. Hän on myynyt n. k. lampunvalonparantajia, herneen kokoisia pieniä sinisiä kuulia. Kappale maksaa 25 penniä jo ovat ne ensimaisiä laatuaan Suomessa. Naisväki on ostellut itselleen näitä kuulia. Kuulat asetetaan lampun öljyyn ja ne sulavat. Kahdentoista tunnin kuluttua sen jälkeen pitäisi mitä kirkkaimman valon ilmestyä ja lampun sydän säilyttäisi muka sen jälkeen aina loistavan ominaisuutensa. Mutta kun jokunen aika on kulunut, on lamppujen öljy samea, sydämet ovat tahraantuneet ja mikä ikävintä: huoneessa on niin pimeä, että ainoastaan voi nähdä missä lamppu on. 

(12.2.1913 Uusimaa) 

Omituinen hukkumistapaus

Viime keskiviikkona klo 4 aikaan iltapäivällä lähti kalastaja Frans Talling Inkoon kirkonkylästä pienenlaisella veneellä, mennäkseen vähäisen selän yli kotiinsa Wålön saarelle. Mutta kun häntä ei illan kuluessa kuulunutkaan kotiin, heräsi kotonaolijoissa epäluulo, että hänelle on tapahtunut jokin onnettomuus. Seuraavana aamuna löydettiinkin kumossa oleva vene. Airot ja veneessä olleet muut tavarat oli tuuli kulettanut erään saaren rantaan. Hankaimet olivat poikki, reelinki jonkun verran rikkoontunut. Todennäköisesti on Talling soutanut varomattomasti ja keikahtanut veneineen kumoon. Että hän ei palastunut, on hieman omituista, sillä hän oli hyvä uimari. Myöskään ei minkäänlaisia avunhuutoja ole kuulunut. Viime päivinä on vainajaa naarattu ahkerasti, mutta tuloksetta.

Lukemattomia kertoja oli Talling pimeinä ja myrskyisinä syysöinäkin ollut sumppuineen merellä, ollessaan tuomassa kaloja pääkaupunkiin. Onkin senvuoksi ikäänkuin kohtalon ivaa, että seilainen reipas merenkyntäjä saa surmansa pienellä selällä, joka sitäpaitsi on asutuksella ympäröity niin, että apua olisi ollut helposti saatavissa. Hän oli 35 vuoden vanha.

Omituisuutena voitanee vielä mainita, että hänen nuorin veljensä kuoli joku vuosi sitten samalla tavalla, samoin hänen isänisänsä sekä setänsä.

(12.09.1913 Työmies no 210)

Maalaisen seikkailut Helsingissä

7. 1. 1914

4,000 mk. vähällä mennä sen pitkän tien.

Muuan inkoolainen maanviljelijä, joka toissapäivänä oli saapunut Helsinkiin, joutui siellä juopottelumatkalle. Aleksanterin ja Unioninkatujen kulmauksessa oli hän tavannut 2 naista, joitten seuraan lyöttäytyi. Naiset veivät miehemme Antinkadun 22:ssa olevaan matkustajakoti Ainoon, minne seurue yöpyi. Kun mies sitten eilen aamulla heräsi, olivat molemmat naiset kadonneet ja vieneet mukanaan miehen kaikki rahat 4,000 mk. Asia ilmoitettiin etsivälle poliisille, joka eilen a. p. pidätti molemmat naiset, prostitueeratut Lempi Johanna Vuorisen ja Elli Sofia Hjortmanin. Naiset eivät olleet vielä ehtineet hävittämään anastamiaan rahoja, joista suurin osa saatiin takaisin.

(09.01.1914 Uusi Aura no 6)

Nopea vasikka

Vasikka seisauttanut junan. Eilen, junan lähdettyä Hangosta klo 3.10 ip., oli lähellä Inkoon asemaa tullut rautatiellä vasikka, joka alkoi häntäänsä heilutellen juosta junan edellä radalla. Junamiehet seisauttivat junan ja jarrumiehet ajoivat vasikan radalta pois. Matkustajat olivat junan seisauttamisen vuoksi hämmästyksissään, kunnes saivat tietää asian oikean laidan.

(26.05.1914 Työmies no 118)

Tapaturmalaukaus

Oikeusjuttu tapaturmalaukauksen johdosta. Inkoon kihlakunnan oikeudessa vaati talollinen K. F. Schröder Inkoosta, että parturi H. E. Holopainen tuomittaisiin rangaistukseen siitä, että tämä oli varomattomuudessaan ampunut haulikolla Schröderiä päähän ja maksamaan korvausta 1,000 mk. Kihlakunnanoikeus katsoi laukauksen sattuneen tapaturmaisesti ja vapautti vastaajan. Turun hovioikeus on nyttemmin vahvistanut ja velvoittanut Schröderin korvaamaan Holopaisen kulut 30 mk:lla.

(27.06.1914 Helsingin Sanomat no 171)

Järkyttävä yhteiskuntakuva

Kurjat olosuhteet vieneet viittä lasta elättäneeltä leskivaimolta järjen.

Inkoon pitäjän Olkilan kylässä on leskivaimo Nybergin järki sekaantunut siinä määrin, että hänet t. k. 17 p. suljettiin pitäjän vaivaistalon hullujenhuoneeseen.

Koska tämäkin on tuote tästä kehutusta yhteiskuntajärjestelmästä, niin mainittakoon tässä muutama piirre asian vaiheista. Vaimo Nyberg jäi leskeksi v. 1910 siten, että miehensä jäi junan alle Solbergin kylän ylikäytävällä, johon rautatiehallitus ei saastäväisyydessaän ole laittanut n. s. porttivahtia. Samassa meni Nybergin ainoa hevonen, jonka arvo oli noin 600 mk. Tämä oli kova kolaus vaimon elämässä kun jäi yksin viiden alaikäisen lapsen hoivaajaksi. Rautatiehallitukselta hän pyysi vahingonkorvausta ja elatusapua orvoiksi jääneille lapsilleen. Sieltä hän ei saanut kun vaivat palkakseen.

Samassa tuli toinen mieltä masentava tapaus vaimon osalle. Heillä oli torppa sanotun kylän erään talon maalla ja torpan maatkin olivat hyvänlaisessa kunnossa ja vuokra-aikaa vielä jälellä. Torppaan vaimo vielä toivonsa kohdisti. Mutta isäntä, jonka maalla torppa oli, rupesi niskottelemaan siten, että leski ei saanut mistään sellaista miestä, joka olisi kelvannut isännälle torpan veropäiviä tekemään ja tällä tekosyyllä riisti isäntä (joka omistaa viisi taloa) lesken ainoan elämän mahdollisuuden, ja tämä riisto tapahtui niin äkkiä, että leski ei saanut korjata niitä toukoja, jotka miesvainaja oli kylvänyt. Tästä kai isäntä antoi jonkun pennin leskelle hyvitystä.

Näin masennetuin mielin rikkirevityin toivein muutti leski pienokaisiensa kanssa asumaan erääseen mökkipahaseen kylän laitaan, jossa on elänyt yksitoikkoista ja kituvaa elämää alun viidettä vuotta, eli siihen asti kun hän yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä suljettiin koppiin ja pienokaiset hajotettiin maailmalle, ehkä samoja polkuja kulkemaan.

Yhteiskunta on kai tehnyt asian eteen kaiken, minkä on voinut.

Vielä yksi seikka, joka antaa kuvan siitä, että vaimo ei ollut normaalisessa mielentilassa jälestä edellä sanotun tapaturman ja torpasta häädön. Vaimolla oli rahoja joku tuhat markkaa, jotka hän on saanut aikoinaan periä. Näitä hän säilytti visusti pankissa ja jumaloi niitä ja tutki uskonnollisia kirjoja, kidutti itseään ja lapsiaan suoranaisella nälällä.

Sukulaiset ja naapurit eivät panneet tikkua ristiin asiain tälläkään asteella ollessa, ihailivathan vaan vaimon säästäväisyyttä.

Vasta sitten kun vaimo rupesi teoillaan häiritsemään naapurien rauhaa, suljettiin hänet vaarallisena henkilönä vaivaistalon hullujen huoneeseen.

Noin synkkiä hedelmiä kypsyttää nykyinen yhteiskuntajärjestelmä, jonka vallitessa leskistä ja orvoista ei pidetä huolta, vaan jätetään ne kurjuuden kouriin.

(24.07.1914 Vapaa Sana no 81)

Telefoonit

Senaatti on myöntänyt hra Paul Schoultzille oikeuden asettaa kaksinkertainen noin 20 km. pituinen puhelinjohto Lohjan pitäjän Kyrkstadista lnkoon pitäjän kirkonkylään keskusasemineen ja sivujohtoineen.

(30.07.1914 Työmies no 172)

Kanttori rokottaa

Rokotuspalkkio. Sitten kun Tammisaaren piirin piirilääkäri viime huhtik. 14 p:nä oli kehoittanut Inkoon kuntaa kunnan kustannuksella toimittamaan maksuttoman uusintarokotuksen kunnassa asuvien henkilöitten keskuudessa, rokotti kunnan rokottaja, kanttori Fr. Mårtenson kunnallislautakunnan puheenjohtajan käskystä huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa 1,729 henkilöä. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja ilmoitti kanttori Mårtensonille, että hän oli saapa rokotuksesta, josta ei mitään maksua pitänyt ottaa, eri korvauksen. Kun kanttori Mårtenson sitten pyysi kunnalta korvausta työstään laskun mukaan, joka nousi 864 markkaan 50 penniin, kieltäytyi kunnanvaltuusto antamasta hänelle mitään korvausta sillä perusteella, että se noin 600 mkn palkkio. Jonka hän oli saanut samana vuonna toimittamastaan pakollisesta rokotuksesta, olisi riittävä korvaus hänen työstään. Tämän johdosta valitti kanttori Mårtenson läänin kuvernöörille, joka nyttemmin antamassaan päätöksessä on katsonut, että kanttori Mårtenson ei ollut ollut velvollinen Inkoon kunnan vakinaisena rokottajana ilman eri korvausta toimittamaan kysymyksessä olevaa uusintarokotusta. Jonka tähden kuvernööri on kumonnut kunnanvaltuuston valituksenalaisen päätöksen Ja määrännyt kunnanvaltuuston ottamaan asian laillisessa järjestyksessä uudelleen käsiteltäväksi.

(20.10.1915 Uusi Suometar no 286)

Fagervikin sorsat

Muutamia tietoja Suomessa talvehtivista sinisorsista.

Fagervikin tilalle Inkoossa on n. kahdenkymmenen viime vuoden aikana joka vuosi jäänyt talveksi isompi eli pienempi lukumäärä sinisorsia. En voi nyt enää varmasti muistaa, milloin tämä tapahtui ensi kerran, vaan ellen erehdy, niin tapahtui se 1890-luvun puolivälissä. (Tarkempia tietoja tästä voitaisiin kenties saada niistä tiedonannoista, joita asiasta olen melkein joka vuosi lähettänyt prof. J. A. Palmén'ille). Silloinen Fagervikin omistaja, vapaaherra E. Hisinger, otti sorsat tarkemman huolenpidon alaisiksi ja kielsi alustalaisiaan millään ehdolla niitä häiritsemästä. Seurauksena oli, että sorsat ennenpitkää kesyttyivät ja eivätkä vähintäkään häiriytyneet aivan lähellä tapahtuvasta vilkkaasta liikenteestä, ajamisesta ja kulkemisesta tai öin ja päivin käynnissä olevien pajojen melusta.

Sorsat oleskelevat koko ajan varsinaisessa puutarhassa olevassa lammikossa, mikä on n. 20 m leveä sekä n. 100 m pitkä, matala, sorapohjainen. Lammikon muodostaa Kvarnträsk'istä lähtevä puro, missä on heti niskan alapuolella kaksi putousta ja mikä sittemmin laajentuu kyseessäolevaksi lammikoksi. Veden virtaus lammikossa on näin ollen hyvin voimakas, eikä lammikko koskaan pääse kokonaan jäätymään.

Niin kauan kuin n. 1 km päässä oleva merenlahti ("Backaviken*) ei vielä ole kokonaan jäätynyt, oleskelevat sorsat siellä, mutta tulevat useimmiten päivittäin lyhyelle vierailulle lammikolle, missä ne sitten alituiseen oleskelevat, niin pian kuin mainittu lahti on jäätynyt. Mutta jäittenlähdön aikana, jolloin lahti pian aukeaa puron suussa, muuttavat sorsat heti sinne ja eivät näyttäydy enää puutarhalammikossa.

Suurin lukumäärä samalla kertaa talvehtivia sorsia on ollut, mikäli muistan, 23, mutta on vähitellen pienentynyt ja on tänä vuonna ainoastaan kuusi, joista 4 koirasta ja 2 naarasta. Yllämainittu lahti on oivallinen "sikiämiskeskus" sorsille, sillä rannat ovat laajoilla aloilla luoksepääsemättömiä, ne ovat pohjatonta heiluvaa nevaa ja luultavastikin juuri täältä polveutuu seudun sorsakanta. Naarasten luku on aina ollut huomattavasti pienempi koirasten lukumäärää. Pari koskikaraa on melkein joka talvi oleskellut lammikossa (eli toisessa samanlaisessa etäämpänä), vaikka en niitä viime jouluna nähnyt. Pesivätkö ne myöskin siellä, en voi kuitenkaan sanoa, mutta hyvin mahdollista on, että niin on laita, koska siellä on tarjona pesäpaikkoja vanhoissa kivisissä ja puisissa sillanarkuissa.

Helsingissä 22 p. tammik. 1916.                 G. A. Gripenberg.

(01.03.1916 Luonnon ystävä : yleistajuinen luonnontieteellinen aikakauslehti no 2)

Joi kiljua ja kuoli

Kiljun juomisesta on surmansa saanut Inkoon Rankilan kylässä itsellinen G. E. Backman. Toiset henkilöt tarjosivat hänelle tekemäänsä kiljua, jota B. joi niin ahneesti, että henki meni - Asia joutuu oikeuden käsiteltäväksi.

(07.03.1916 Turun Lehti no 28)

Varotus

Koska tietooni on tullut, että marjojennoukkijat ovat harjoittaneet ilkivaltaa (heittäneet koiraraketteja ym.) alueillani laitumella olleita eluk. kohtaan, niin ilmoitan täten, että sellaisesta ilkivallasta tullaan tästä lähtien oikeudessa syyttämään. - Inkoo, elokuulla 1916.

F. S. Ekholm.    Varin kartanon omistaja.

(23.08.1916 Työmies no 225)

Pyöriäisiä

Pyöriäisiä Suomenlahdessa. Toukok. 18 p. toi kalastaja A. Nordqvist Inkoon saaristosta Helsinkiin 4 pyöriäistä (Phocaena communis), jotka olivat tarttuneet hänen kalastusneuvoihinsa. Ne vietiin Korkeasaarelle jääkarhujen ruuaksi.

(01.10.1916 Luonnon ystävä : yleistajuinen luonnontieteellinen aikakauslehti no 4) 

Pinjaisten kaartilaisosasto Inkoossa

Kuolemaan tuomittuja murhaajia.

Valtiorikosoikeuden 112 osastolle on työmies Thure Richard Fagerström Billnäsistä tehnyt tunnustuksen viime helmikuun alussa Inkoossa tapahtuneesta murhatyöstä, jolloin nuorukaiset Harald Furubjelke Tammisaaresta ja Oskar Holmström Odensöstä saivat punaisten toimesta surmansa. Ollessaan kotimatkalla Kirkkonummelta kohtasivat mainitut nuorukaiset maantiellä Degerbyn ja Inkoon välillä pinjaislaisen kaartilaisosaston. Heidät vietiin ensin erääseen tupaan, jossa kuulustelun toimitti Karjan-Pinjaisten punakaartin päällikkö, tehtaantyömies livari Torvinen.

Kuulustelun loputtua nuorukaiset vietiin ulos, jolloin Torvinen antoi viidelle miehelle määräyksen ampua heidät. Rauhalliseksi kunnon mieheksi tunnettu Fagerström oli silloin sanonut, että hänen oli mahdotonta ottaa osaa murhaan, kosta hän ei koskaan vielä ollut ampunut ihmistä. Torvinen oli silloin vetänyt esiin revolverinsa ja uhannut ampua hänet itsensä, ellei hän tottelisi. Tuntien Torvisen raa'an, päättävän luonteen, joka ei epäröinyt panna uhkauksiaan täytäntöön saadakseen miehensä tottelemaan, taipui Fagerström ampumaan. Nyt he viisi miestä ampuivat kukin laukauksen vankeja kohti, mutta Fagerströmin mielestä he eivät heti kuolleet, sillä yksi murhaajista oli jäänyt paikalleen muiden lähdettyä ja ampunut pistoolilla uhreja.

Oikeus tuomitsi Fagerströmin kuolemaan osallisuudestaan murhaan. Muut murhaan osalliset olivat Frans Flinck ja John Forsberg, jotka jo aikaisemmin oli tehty vaarattomiksi. Juho Lehto, jota lienee tuomittu Riihimäellä, sekä Rafael Klint, joka myöskin oli jo aikaisemmin saanut kuolemallaan sovittaa tekonsa. Päällikkö Torvinenkaan ei enää ole elävien joukossa.

(04.10.1918 Länsi-Uusimaa no 60)

Näyttelijä putosi junasta

Surullinen tapaturma.

Näyttelijä Aarne Leppänen pudonnut tungoksessa junasta ja loukkaantunut vaikeanlaisesti.

Jouluaattona Helsingistä Turkuun matkalla olleen junan saavuttua Inkoon aseman läheisyyteen, sattui ikävä tapaturma, joka olisi voinut päättyä hyvinkin surullisesti, mutta näyttää tuottavan sen uhriksi joutuneelle ainoastaan tilapäistä vauriota. Niinkuin aina jouluaattona, oli juna nytkin niin täynnä väkeä, että sitä oli vielä vaunujen portaillakin. M. m. Kansallisteatterin näyttelijä Aarne Leppänen, joka oli matkalla Turkuun viettämään joulua, pakoitettu seisomaan portailla ja tungosta kun oli, putosi hän yhtäkkiä vaunusta maahan, taittaen pahasti käsivartensa. Hänet sidottiin väliaikaisesti Inkoon asemalla, missä hänen oli oltava koko päivä, ennenkuin saattoi jälleen palata Helsinkiin, mikä oli omiaan pahentamaan hänen saamaansa vammaa. Häntä hoidetaan nykyisin kirugisessa sairaalassa, mutta ei hengenvaaraa ole olemassa. Käsivarrelle voi tapaturma kuitenkin tuottaa jonkun pysyvämmänkin vamman.

(29.12.1920 Maaseudun Sanomat no 45)

Aarne Leppänen (Museovirasto-Historian kuvakokoelma)

Räjähdysonnettomuus

T.k. 16 p:nä, kun maanvilj. Oskar Rosenqvist Inkoon Barösundista kaivoi ojaa 16v. poikansa Birgerin kanssa ja tällöin aikoi räjäyttää tielle sattunutta kallion kappaletta, syttyikin panos liian aikaiseen. Rolsenqvist sai räjähdyksessä niin pahoja vammoja, että muutamien tuntien kuluttua kuoli. Birger R. loukkaantui lievemmin, ja on hän hoidettavana Helsingissä.

(19.09.1921 Suomen Sosialidemokraatti no 215)

Verinäytelmä Solbergissa

Sunnuntaita vastaan yöllä tapahtui Degerbyn kappelissa Solbergin työväentalon läheisyydessä ruma revolverinäytelmä. Mainitulla työväentalolla oli lauantai-iltana iltama. Yöllä klo 12 kuului tieltä, läheltä työväentaloa useita laukauksia, joiden johdosta iltamissa ollut poliisikonstaapeli ja iltamain järjestysmiehet riensivät ulos. 

Tällöin tapasivat he noin 30 metrin päässä työväentalosta maantiellä makaamassa 18- vuotiaan renki Knut Nybergin joka näytti kuolleelta. Hänessä oli kuitenkin vielä vähän henkeä, jonka vuoksi lähdettiin kuljettamaan Helsinkiin kirurgiin, mutta kuoli hän heti sinne tuotua. Niinikään oli tuotava kirurgiin eräs Theodor Rask Siuntiosta, jota Nyberg oli ampunut revolverilla vatsaan ja on R. nyt heikossa tilassa, vaikkakin hengissä. 

Kaikkiaan oli Nyberg ampunut 6 laukausta ja haavoittanut näillä edellämainitun Raskin lisäksi Nyberg nimisiä veljeksiä Siuntion Torsbystä sekä Arthur Fagerströmin Inkoosta. Haavoitetut eivät ole ampujalle sukua. Verityön tehtyään oli Nyberg, joka todistajain kertoman mukaan oli ryhtynyt ampumaan edellämainittuja ilman mitään aihetta, ampunut browning-revolverinsa seitsemännen panoksen omaan ohimoonsa. 

Ampujan taskusta löydettiin puolillaän oleva spriipullo ja toinen pullollinen vettä ja oli hän teon tehnyt ilmeisesti humalapäissään.

(30.08.1923 Karjalan Ääni no 96)

Eläinlääkäri kuntaan

Inkoon kunnanvaltuuston päätös eläinlääkärin asettamisesta kuntaan. Inkoon kunnanvaltuusto päätti viime helmikuussa pidetyssä kokouksessa asettaa kuntaan kunnaneläinlääkärin sekä velvoittaa manttaalinomistajat hankkimaan hänelle rakennettavaa huoneustoa varten puuaineet Tästä päätöksestä valittivat muutamat kuntalaiset huomauttaen valituksessaan, että tätä varten ei oltu vielä tehty mitään kustannusarvioita eikä myöskään eläinlääkärin palkkiota oltu määrätty sekä että, eläinlääkärin asettaminen tulisi hyödyttämään ainoastaan eläinten omistajia, mutta siitä huolimatta muutkin kuntalaiset olisivat velvolliset ottamaan osaa palkkauksesta y.m. johtuviin menoihin. Kunnanvaltuusto on vaaditussa selityksessä huomauttanut, että kunnan eläinlääkärin asettaminen edistäisi eläinhygieniaa sekä siten myöskin yleistä terveydentilaa kunnassa. Maaherranvirasto onkin nyttemmin hyljännyt valituksen, mikäli se tarkoitti eläinlääkärin asettamista kuntaan, mutta sitä vastoin kumonnut sen siltä osalta kuin se tarkoitti manttaalinomistajain velvoittamista hankkimaan puuaineet kunnaneläinlääkärin asuntoa varten, koska valtuustolla ei ole oikeutta tehdä sellaista velvoitusta.

(12.09.1923 Uusi Suomi no 209)

Ongelmia puhelinyhteyksissä

Rettelöiviä puhelinyhtiöitä oikaistaan.

Ingå Telefonaktiebolagin valituksen johdosta siitä, että Karis Telefonaktiebolag ja Lojo Telefonaktiebolag ovat kieltäytyneet välittämästä kaupunkienvälisiä puheluja Inkoosta, on kulkulaitosministeriö kehoittanut Uudenmaan läänin maaherraa määräämään viimeksimainitut puhelinyhtiöt viipymättä, niille myönnettyjen toimilupien menettämisen uhalla, uudistamaan katkaistut yhteydet Inkoon telefoniyhtiön puhelinjohtoihin, niin että yhdysliikenne puheenalaisilla johdoilla voi esteettömästi jatkua. Mitä tulee Inkoon yhtiön johtojen liittämisehtoihin sekä puhelinliikenteen harjoittamisehtoihin ja -tapaan mainituilla linjoilla, niin ovat Karjan ja Lohjan yhtiöt oikeutetut, kumpikin puolestaan, lain säätämässä järjestyksessä jättämään tätä koskevan riidan kulkulaitosministeriön ratkaistavaksi.

(16.09.1925 Helsingin Sanomat no 250)

Paljon käärmeitä

Paljon käärmeitä on tavattu Inkoon aseman lähellä maantietöissä, jopa aina 1 ½ metrin syvyydeltäkin. Mainitulla paikalla siirretään maantietä toiseen paikkaan ja sitä varten suoritetaan maankuivaustöitä. Eräänäkin päivänä tavattiin 150 käärmettä, useimmat vaskikäärmeitä.

(13.11.1925 Liitto no 261)

Bentsiiniasema kirkonkylään

Bentsiiniasemat maaseudulla. Uudenmaan läänin maaherra on oikeuttanut kauppias Rainer Ilanderin Inkoon pitäjästä rakennuttamaan Inkoon kirkonkylään bentsiiniaseman, johon kuuluu 4,000 litraa vetävä maanalainen säiliö.

(01.04.1926 Helsingin Sanomat no 89)

Keskusvankilan karkurit saatu kiinni Tähtelässä

Leppänen teki ankaraa vastarintaa pidätettäessä.

Kuten Uudessa Aurassa t .k. 11 pnä kerrottiin karkasivat Turun keskusvankilasta edellisen päivän aamulla kuritushuonevangit Vilho Ilmari Timonen ja Aleksander Leppänen. Tarmokkaihin takaa-ajotoimenpiteisiin ryhdyttiin heti kun karkaaminen oli huomattu ja ovat nämä nyttemmin johtaneet tuloksiin. Tiistain illalla myöhään vangittiin nimittäin Inkoossa molemmat karkurit.

Karkureitten kiinniotosta saimme eilen Inkoon nimismieheltä seuraavat tarkemmat tiedot. Pidätyksen, toimitti poliisikonstaapeli Albert Öhman ja hänellä oli apuna palstatilallisenpojat Sven ja Ture Bäckström. Pidättäjät tapasivat karkurit noin klo 11 aikaan illalla metsästä lähellä Täkterin rautatieasemaa. Leppänen teki pidätettäessä mitä ankarinta vastarintaa ja oli hänellä aseenaan kokonaista kolme puukkoa. Poliisikonstaapelin ja Leppäsen painiessa kaatuivat molemmat ja Leppäsen kaatuessa alle sattui hänen olkapäänsä kiveen niin pahasti, että hänet oli myöhemmin vietävä kunnanlääkärin käsiteltäväksi. Kun Leppänen oli saatu käsirautoihin pidätti poliisi myös Timosen, jolla oli aseenaan kirves. Asettaan hän ei kuitenkaan käyttänyt. Karkurit jätettiin pidätyksen jälkeen vanginkuljettajan huostaan ja vietiin seuraavana päivänä Helsingin lääninvankilaan. Turkuun tuodaan vangit tänään.

Karkurit kertoivat metsien halki kulkien saapuneensa Inkooseen. Timosella oli edelleen päällään vangin puku, joka kuitenkin oli tuhrittu kimröökillä melkein mustaksi.

Mainittaakoon, että Leppänen on kerran aikaisemmin karannut ja pidätettiin hänet tällöin naisen pukuun pukeutuneena rautatievaunun portailla istumasta.

(23.06.1926 Mikkelin Sanomat no 71)

Auto ojaan - kuljettaja ampui itsensä

18. 9. 1927

Surullinen tapaus Inkoossa.

Sunnuntaiaamuna varhain tapahtui Inkoossa auto-onnettomuus, josta olisi voinut olla vakavampiakin seurauksia. Kello ½6 aikaan ajoi nim. eräästä tanssitilaisuudesta palaava viittä henkilöä kuljettava auto valtamaantien syrjässä olevaa puhelinpylvästä vastaan Inkoon aseman lähellä. Kovaa vauhtia kulkenut auto viskautui alas jyrkkää tienreunaa ja kaatui. Aivan kuin ihmeen kautta ei kukaan autossa olleista loukkaantunut. Autoa oli ajanut maanviljelijän poika Bertil Lindgren Inkoosta ja hän otti tapahtuman kovin pahakseen. Kun auton tielle nostamisyritys oli epäonnistunut, meni Lindgren läheisyydessä olevaan kotiinsa ja ampui sotilaskiväärillä luodin ohimoonsa ja kuoli heti. Lindgren oli ainoastaan 18 vuoden ikäinen.


(20.09.1927 Uusi Aura no 254)

Väkijuomia saarella

Väkijuomia takavarikoitu Inkoon saaristossa

2,500 I. pirtua ja 2 laatikkoa konjakkia.

Poliisiviranomaiset takavarikoivat t.k. 11 p:nä eräästä lukitsemattomasta kellarista Inkoon ulkosaaristossa sijaitsevalla Porsön saarella 2,500 l. spriitä ja 2 laatikkoa konjakkia. Tämä saari on tunnettu salakuljettajien tyyssijana ja sen asukas kalastaja Frans Eriksson on aikaisemmin tuomittu rikoksesta kieltolakia vastaan.

(15.11.1927 Kaiku no 264)

Pirtua saaristossa

Suurenlainen pirtutakavarikko Inkoon saaristossa.

Maanantaita vasten yöllä huomasi tullimoottorikaateri NV 33 Inkoon saaristossa suuren moottoriveneen hyvää vauhtia ja nähtävästi täydessä lastissa tulevan mereltä. Takaa-ajo alettiin heti, mutta ennenkuin tullimiehet olivat ehtineet saada veneen käsiinsä, pääsivät sen miehistö, pari tai kolme miestä, maihin erääseen saareen, josta heitä ei enää voitu löytää. Vene sitä vastoin, joka oli melkein uusi ja erittäin, hyvässä kunnossa, takavarikoitiin ja tuotiin lasteineen, noin 2,600 litraa spriitä (260 kanisteria) tiistaipäivällä Hankoon,.

(23.08.1928 Turunmaa no 195)

Pastori kuoli saunaansa

Harvinainen häkämyrkytysonnettomuus Inkoossa.

Pitäjän kappalainen, pastori Ahlblad kuollut saunaansa.

T.k. 7 p :n iltana kuoli Inkoossa omassa saunassaan Inkoon kappalainen, pastori Arthur Edvard Ahlblad häkämyrkytykseen.

Pastori Ahlblad oli sanottuna iltana klo 6 aikaan aikonut mennä kylpemään yhdessä erään maanviljelijän kanssa. Kun maanviljelijää ei kuulunut, lähti A. yksin saunaan. Puolen tunnin kuluttua saapui mainittu maanviljelijä kiirehtien perästä saunaan. Sinne ei hän kuitenkaan päässyt, sillä ovi oli lukittu. Tämän jälkeen palasi hän takaisin kotiinsa. Kun pastori Ahlbladia ei alkanut kuulua saunasta, arveli hänen äitinsä hänen lähteneen jonnekin mainitun maanviljelijän kanssa. Lauantaiaamuna, jolloin pastorin vuode havaittiin koskemattomaksi ja pastori yhä poissaolevaksi, heräsi kuitenkin epäilyksiä, että jotakin ikävää on tapahtunut Tällöin mentiin saunaan ja murrettiin sen lukossa oleva ovi. Saunan lattialta löytyi pastori Ahlblad kuolleena puolipukeissaan. Paikalle kutsuttiin heti lääkäri, joka totesi A:n kuolleen häkämyrkytykseen.

Pastori Ahlblad oli syntynyt Helsingissä heinäkuun 26 p:nä 1892 ollen siis kuollessaan vasta 36-vuotias. Hän tuli ylioppilaaksi 1913 ja vihittiin papiksi 1918. Pastoraalitutkinnon suoritti hän 1923. Inkoon kappalaisena ehti hän toimia kahden vuoden ajan. Pastori Ahlbladia jäivät lähinnä suremaan iäkäs äiti sekä kaksi sisarta.

(15.09.1928 Lahti no 107)

Tullimiehillä kovat piipussa

Tullimiehet tekevät hyvä kaappauksia.

Aikoi ampua merkkiraketln, mutta laukaisikin kovan panoksen.

Myöhään viime torstai-iltana takavarikoi tullimoottori N.W. 33 Inkoon saaristossa erään moottoriveneen, jossa oli 3,000 litraa spriitä. Takaa ajettaessa aikoi muuan tullimiehistä ampua merkkiraketin, mutta laukaisikin erehdyksestä, kuten ilmoitetaan, kovan panoksen, joka osui erästä pirtumoottorissa ollutta miestä päähän. Haavoitettu vietiin kiireimmiten Inkoon kunnanlääkärin luo, joka totesi luodin osuneen nenän tienoille ja tunkeutuneen päähän silmän alitse, jossa tapauksessa laukaus ei johtane kuolemaan. Mies toimitettiin sitten Marian sairaalaan, Helsinkiin, josta hän on kotoisin. Luotia ei luultavasti tulla päästä poistamaan.

(24.10.1928 Uusi Aura no 292)

Makrilli Degerbystä

(01.01.1929 Suomen kalastuslehti no 12)

Ammattina spriinkuljettaja

(27.08.1929 Keskisuomalainen no 195)