Matkailu - Turism

Höyrylaivaliikenne Inkoossa


Matkustajahöyrylaivojen säännöllinen meriliikenne Suomen rannikkovesillä alkoi keväällä 1837. Turun höyrylaivayhtiöllä oli aluksi kaksi puurunkoista siipiratashöyrylaivaa: s/s Furst Menschikoff ja s/s Storfursten. Laivat liikennöivät linjalla Pietari - Helsinki - Turku - Tukholma, poiketen matkalla lisäksi myös Räävelissä (Tallinna). Vuodesta 1838 alkaen laivat pysähtyivät satunnaisesti ottamaan ja jättämään matkustajia myös Inkoon Barösundissa, muualla Inkoossa ei tuolloin vielä pysähdytty.

(30.04.1842 Helsingfors Tidningar no 33)

s/s Furst Menschikoff oli ensimmäinen suomalainen merihöyrylaiva. Siipiratashöyrylaiva oli rakennettu 1836 Turussa. Aluksen pituus oli 36m ja nopeus 9 solmua. (Kuva: Magnus von Wright 1842. Helsingin kaupunginmuseo.) 


Krimin sodan (1854-1855) jälkeen rannikkoliikenteessä olevien laivojen määrä lisääntyi ja 1860-luvulta lähtien matkustajaliikenteen satamana toimi myös Fagervik. Vuonna 1865 "Amiral von Platen" aloitti säännöllisen liikenteen Fagervikin kautta linjalla Helsinki-Turku-Tukholma. Inkoon saaristossa käytiin kesäisin 1870-luvulta lähtien myös huviristeilyillä useilla eri laivoilla.


(01.06.1864 Finlands Allmänna Tidning no 124)

  (13.07.1869 Helsingfors Dagblad no 158) 

(21.07.1877 Morgonbladet no 167)


Höyrylaiva Ahkera alkoi pysähtyä Bastubackan laiturissa 7.9.1886. Vuonna 1887 uutena mantereen pysähdyspaikkana Inkoossa tuli mukaan Svenvik ja vuodesta 1890 alkaen laivat pysähtyivät myös Torbackassa. Muita matkustajaliikenteen aikatauluissa mainittuja vakituisia pysähdyspaikkoja 1800-luvun lopussa olivat: Barösund, Elgsjö, Fagervik, Marieberg ja Haga (Bastubacka). 

Inkoossa pysähtyneitä rannikkoliikenteen laivoja 1800-luvun lopulla:

  • s/s Ahkera 1886 - 1936
  • s/s Onni 1888 - 1897 (paloi Svenvikin laiturissa 1897), jatkoi Ingå -nimisenä 1898 - 1902
  • s/s Hebe 1888 - 1902
  • s/s Ilma 1890 - 1939
  • s/s Necken 1890 - 1918
  • s/s Nystad 1892 - 1900
  • s/s Leimu 1893 - 1896

s/s Ahkera (rak. v. 1869) oli ensimmäinen rautarunkoinen potkurilaiva Suomen rannikkoliikenteessä. (Kuva: Museovirasto - Musketti, M. L. Carstens 1909)

(02.09.1886 Nya Pressen no 237)

(31.07.1890 Uusi Suometar no 174)

(12.07.1921 Uusi Aura no 82)

Höyrylaiva Ahkera Svenvikin laiturissa 1900-luvun alussa (Inkoo Kuvin - Ingå i Bild)

Matkasuuntana Inkoo v. 1888

3. Höyrylaiva Ahkeralla Bastubackaan, Inkoossa ja siitä maitse Vaakeriin. Laiva lähtee Helsingistä tavallisesti kahtena aamuna viikossa ja saapuu Inkoon Bastubackaan puolenpäivän aikaan tahi varhain jälkeen puolenpäivän. Ravintola laivalla. Piljettien hinnat: 1 luokka 5 mk., 2 luokka 3: 50 p , 3 luokka 2: 75 p. Ellei kyyditsijää maalle noustessa ole tarjolla, täytyy tilata kyytihevonen Dalin kievarista (4 km.), toiselta puolen kirkonkylää. Tätä odottaessa voi pistäytyä katsomassa jollakin läheisellä vuorella olevia jättiläisraunioita eli pakanuuden aikaisia hautakumpuja.

Jättiläisraunioita on Uudellamaalla raasteltu, sillä kansan on tapana juhannusyönä valita ne vuoret, joilla raunioita on, kokkopaikoiksensa. Kun kokko palaa, heittelee nuoriso huviksensa kiviä rauniosta ympärillensä, useinkin ehkä toivossa löytävänsä sen pohjalta jonkun aarteen. Tämä tapa näyttää lähteneen siitä luulosta, että haltioita on juhannusyönä liikkeessä. Silloin vetävät vuorten asukkaat aarteensa ilmoille tuulluttaaksensa niitä.

Sågarsin kievaritaloon on 14 km. Oikealla kädellä on Marjärvi. Tie menee 1,5 km. tällä puolen Sågarsin Vaakerin (Fagervik) tehtaan ohitse, joka on vanha herraskartano, vapaaherra Edvard Hisingerin omistama.

Vaakerin perusti 1646 Carl Billsteen, kärsi viime vuosisadan alussa suuren hävityksen, vaan sen rakensi uudelleen melkoisilla kuluilla tukkukaupias Mikael Hising Tukholmasta, joka oli 1720-luvulla Billsteenin suvulta ostanut sekä Vaakerin että Pinjaisen ja Skogbyn. Hänen poikansa, Suomen vuori- ja maanviljelyksen historiassa kuuluisa vuorineuvos Johan Hisinger laajensi kaikkia laitoksia.

Päärakennus on 1700 luvun mallia. Huoneissa on runsaasti vanhanaikaisia huonekaluja, taidearvoltaan kalliita, vanhanaikaisia tauluja ja muita taideaarteita. Suuri kirjasto on sekä magnetis-meteorologinen observatori. Puutarha ja uhkea kasvihuone ovat parhaita Suomessa, luultavasti suurimpia koko maassa. Puutarhuria on kysyttävä. Laajassa puistossa eräällä saarella Kvarnträskissä on vanhoja puita ja monta sievää ryhmäkettä. Täällä on kiinalainen temppeli ja vanhanaikainen erakkomaja.

Kirkko rakennettiin uudestaan 1738 ja siinä on kaunis sadan viidenkymmenen vuotinen alttaritaulu, maalattu Ranskassa. Franche-Comté takomalaitosta kannattaa katsoa, varsinkin pimeän tultua.

(1888 Matkasuuntia Suomessa no 2)

Fagervikin puutarha

Käynti Fagervik'issä.

Jo vuosikymmeniä ovat Inkoossa sijaitsevan Fagervikin tehtaan puutarhalaitokset olleet kuuluisat etevyydestään ja vielä nykyäänkin ovat ne ensimmäisiä kauneudestaan maassamme.

Alku puutarhaan on tehty jo 18:ta vuosisadalla ja on aikain kuluessa, osaksi suurillakin Kustannuksilla ja erinomaisen hienolla aistilla tehty siksi, mikä se nyt on, s. o. puutarhaksi, jossa mitä erilaatuisimmat puut, pensaat ja muut kasvit rehoittavat ulkoilmassa ja jonka monissa Kasvihuoneissa löytyy niin rikas valikoima kasveja, että senlaista turhaan hakee muualta Suomessa. Puutarha jakaantuu kahteen osaan, vanhaan ja uuteen puistoon. Vanha puisto, joka alkaa tehtaanomistajan asunnosta ja ylettyy, vahvasti viettäen, hyvän matkaa joen rantaa pitkin, on alkuaan perustettu ranskalaiseen malliin ja myöhemmin muodostettu englannin malliseksi. Jäännöksenä entisiltä ajoilta on vielä monet kivestä muuratut terrassit ja niitä toisiinsa yhdistävät kiviportaat. Mutta astukaamme sisään vanhaan puistoon.

Käydessä sisään tehtaan päärakennuksen puoleisesta portista, on kohta portista oikealle persikkahuone ja vahän etäämpänä toinen kasvihuone 2:lla osastolla, yksi kamelioita, toinen orkhideoita varten, joita viimemainittuja on suuri, kaunis ja lajirikas valikoima. Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin, rehevien erilaatuisten puiden ja pensaiden, kukka-, lelitikasvi- ja mehukasvi (rucculent) ryhmäin välitse talvipuutarhalle, jossa rehottavat monen metrin korkuiset kylmänhuoneenkasvit; katselemme sitten sen ulkopuolella valtaavissa puulaatikoissa kasvavia silkkiäis-ja viikunapuita ja tulemme seuraavalle kasvihuoneelle. Tämä on jaettu kolmeen osastoon. Astumme rakennuksen keskellä olevasta eteisestä vasemmalle, menemme huoneen läpi, jonka seinät ovat kokonaan Ficus stipulatan peitossa ja jonka hyllyillä on kaunis kokoelma lauhkean huoneen kasveja, muun muassa kaktusia ja tulemme ananashuoneeseen, jossa rehoittaa, paitsi ananasta, joista muutamilla on jo puolikypsiä hedelmiä, Bilbergia, Sanheriza, Wriesea y. m. kuuman ilmanalan kasveja, sekä joukko suurissa puuastioissa kasvavia troopillista vesikasveja. 

Katseltuamme täällä kylliksi, palaamme takaisin eteiseen, astumme sisään oikeanpuolisesta ovesta ja tulemme kukkivien kasvien osastoon, jonka loistava, kaikissa taivaankaaren väreissä vivahtava, kukkaisrikkaus on hämmästyttävä; tulisi pitkäksi luetella siellä kukkivien eri kasvien nimet, niitä kuin on jos jonkinlaisia, halvempi- ja kalliimpiarvoisia. Sieltä lähdemme ulos kasvihuoneen perällä olevasta ovesta ja käymme eteisen poikki lämpöhuoneeseen. Siellä vetävät heti sisäänastuttua huomiota puoleensa mahtavat, vapaasti istutetut, monta metriä korkeat Coryphat, Caryotat. Musat, Ficuset, Lataniat, Pandanus'et, Phoeniks' et y. m. kuuman vyöhykkeen kasvit, joidenka väliin on asetettu suuri joukko ruukkuihin istutettuja kaukaisen etelän "lapsia", ollen kaikki täällä, kuten muissakin Fagervik'in kasvihuone kasvavat kasvit, varustetut selvillä nimilapuilla, jota hyvää tapaa - ikävä kyllä - ei monessakaan paikassa maassamme noudateta.

Ulos tultuamme katseemme kohta sattuu kasvihuoneiden edessä sijaitsevalla suurella ruohokentällä löytyviin suurenmoisiin tapetti (teppich) ryhmiin, jotka ovat ilmeisenä todistuksena Fagervik'in puutarhurin hra Svensson'in hienosta mausta, sillä nuo tuhansiin nousevat kasvit ovat järjestetyt oikein taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Siimäiltyämme vielä lähellä olevaa kahta pientä suihkulähdettä pujahdamme kasvihuoneiden takapuolella olevalle lavapihalle, joka, jos ei ota lukuun melonien paljoutta, ei mitenkään erityisesti kiinnitä huomiota puoleensa; katsomme lähellä olevassa kaksiosastoisessa huoneessa kasvavia viiniköynnöksiä puolikypsine marjoineen toisessa osastossa, ja tuiemme taas äskenmainitulle ruohokentälle.

Jatkamme matkaamme alas puutarhaan päin valiten pitkin itäistä sivua kulkevan käytävän, joka alkaa kasvihuoneilta. Heti kasvihuoneen päässä on komea ryhmä ulossiirretyltä kylmänhuoneen kasveja, joiden joukossa isohkot Salisburia adiantifoliat erityisesti vetävät huomiota puoleensa. Mutta jatkakaamme matkaamme. Käytävä kiemurtelee rehevien, mitä erilaatuisimpien puiden, pensaiden, monivuotisten kukkakasviryhmäin ja marjapensaiden (kaikki nimilipuilla varustetut) välitse alaspäin varjoisalle Thuja occidentalisten ympäröimälle istuinpaikalle, jossa istahdamme ihailemaan edessämme olevaa, rikkaan kasvillisuuden peittämää kallionrinnettä. Jatkamme matkaamme samaista käytävää myöden, joka jonkun kymmenkunnan metrin päässä nousee monissa kiemuroissa ylös korkealle kalliolle, sen huipulla rakennetusta näkötornista on mitä ihanin näköala tehtaan yläpuolella olevalle Qvarnträsk'in järvelle, sekä kauas muuhun ympäristöön. Tornista laskeuduttuamme jatkamme matkaamme samaista käytävää alas puutarhaan ja tulemme, käytävän tehtyä äkkikäänteen länteenpäin, suurelle käytävälle, joka suorana kulkee puiston päästä päähän ja jota puolimatkassa suuri suihkulähde kaunistaa. Kävelemme tätä käytävää ylöspäin ohi kauniiden ruohokenttien, hedelmä- ja kaunistuspuuryhmäin ja keittiökasvimaiden, jotka kaikki on osattu asettaa viehättäväksl kokonaisuudeksi, sivuutamme kauniita kukkuryhmiä, astelemme ylös useista, suurissa maljakoissa kasvavien kasvien kaunistamista kiviportaista ja olemme vihdoin samalla portilla, josta sisäänkin astuimme.

Portista ulos tultuamme kävelemme päärakennuksen sivu ja tulemme noin 100 m, olevalle 2 jättiläismäisen lehmuksen varjostamalle uuden puiston portille. Kohta portista sisään astuttuamme huomaamme tulleemme n. s. luonnolliseen puistoon, s. t. s. sellaiseen, jossa Suomen luonto mehevän maaperän avustamana saa esiintyä alkuperäisessä, villissä kauneudessaan, jota ihmiskäsi ainoastaan siellä täällä varovaisesti on sievistänyt. Puisto ulottuu toista kilometriä pitkälle pitkin Qvarnträskin sivua ja eräälle saarelle, joka on sillalla muuhun puistoon yhdistetty. Saarella, jossa kuten muuallakin puistossa, käytävät sinne tänne risteilevät, on muun muassa härhakäytäviä, erakkomajoja ja kiinalainen huvihuone. 
 
Tunnin tai pari puistossa käveltyämme sanomme jäähyväiset Fagervikille, nähtyämme osan kauniinta mitä Suomen luonto voi tarjoa. 

Sammatissa 9.7.1900. K. B.
(01.07.1900 Puutarha no 7)

Fagervikin kartanon talvipuutarha eli orangeria (K. E. Ståhlberg 1900, Museoviraston kokoelmat)

Barösunds skärgård är utan tvivel en av de vackraste i vårt land. 

En ny turistled med sommarpensionat på Strömsö.

I »Nya Pressen» skriver märket K. T. O.

Barösunds skärgård är utan tvivel en av de vackraste i vårt land. Men den som endast med ångbåt farit genom Barösund, kan knappast göra sig en föreställning om hela den rikedom av naturskönhet, som här gömmes och alla de skönhetsvärden, som finnas i den rika arkipelag, som från sundet sträcker sig i söder och sydväst ut emot öppna havet. Såsom betecknande härför kan nämnas, att Strömsö gård i Snappertuna omfattar 200 holmar. Till närmaste granngård Tostbolm i Ingå höra 99 holmar. På en areal av mindre än 60 km2 ligga här kringströdda över 300 holmar.

Litet längre i nordost ha vi mellan Elgsjö och Orslandet det täcka smala Ramsösundet, som är särskilt lämpligt för mindre utflykter. Genom detsamma kan man förbi Bågaskärs lotsplats komma ut till Sadeln, som ligger i öppna havet och i sitt slag är någonting enastående. Vill man ej fara så långt kan man styra in i den täcka hamnen på Lill- Fagerö, där man säkert skall röna ett vänligt bemötande och även få ett och annat till livs, om så önskas.

Det ges sålunda många möjligheter, och man kan endast beklaga, att denna vackra skärgård så nära Helsingfors alltför litet utnyttjas av resande och turister, vilka dock här skulle erhålla rikt utbyte och tillfälle till rekreation. Orsaken härtill måste väl främst sökas uti bristande kommunikationer och svårigheten att på kort tid göra en sådan utflykt samt omöjligheten att för några dagars vistelse i den härliga naturen finna husrum och uppehälle. Det är nu meningen att söka avhjälpa dessa brister och göra det möjligt att till och med på en dag företaga en utflykt dit från Helsingfors med 6 å 7 timmars vistelse i Barösund.

Man skulle då resa med 8,10 tåget från Helsingfors till Ingå station, därifrån i bil till Ingå kyrkoby och så i motorbåt till Barösund, där man kunde inträffa redan ½12-tiden med möjlighet att stanna till kl. 7 på kvällen och vara tillbaka i Helsingfors kl. 11. För uppehållandet av denna trafik har redan bildats ett aktiebolag, och kapitalet lär vara i det allra närmaste fulltecknat.

Men för att en sådan trafik skall motsvara sitt ändamål, måste det i nejden finnas något turisthärbärge eller pensionat, där de resande kunde få mat och logis för kortare eller längre tid. Ett sådant är även påtänkt att inrättas på Strömsö gård, som då skulle bli målet för färderna. Man hade då möjlighet att resa genom hela det vackra Barösund och sedan hamna vid Strömsö brygga, där man skulle stiga i land. Här skulle man för en måttlig penning få mat och logis, och härifrän kunde man sedan göra utfärder i den omliggande skärgården företaga fiske, m. m. för att ej tala om de härliga sjöbad, som här skulle bestås. Motor-, segel- och roddbåtar skulle finnas att hyra. Det bleve sålunda någonting i stil med de många sommarpensionat, som finnas i Sverige och utlandet, där det hör till regeln att företaga dylika utflykter till platser, som på ett eller annat sätt äro anmärkningsvärda.

Det kan ju nämnas, att Barösunds skärgård också bär på historiska minnen från Gustaf III:s krig med Rysslands »stolta fru». Skärmytslingen på Elgsjö 1788 var ett raskt drag av Gustaf Mauritz Armfelt, som utmärkte sig för stor oförvägenhet. På den s. k. Elgsjöskatan kan man ännu finna nägra lämningar av de skansar, som här i tiden uppförts för att befästa inloppet till Barösund. Dessa hade blivit intagna av ryssarne, som emellertid vid det nämnda tillfället blevo drivna därifrån.

Alltnog vi vilja endast härmed tro att det lönar sig att fara till Barösund, dit man ju överslipper med ångbåt från Helsingfors, ehuru det tar något längre tid i anspråk. Den nya routen över Ingå station bör därför hälsas med glädje såsom snabbare och mer omväxlande samt framför allt regelbunden.

(21.10.1913 Västra Nyland no 120)

Barösund  (Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma)

Muuan pääsiäismatka Inkoon saaristoon v. 1928

(14.04.1928 Suomen Kuvalehti no 16)