Matkailua Inkoossa

Keisari Aleksanteri III ja Maria Fjodorovna Barösundissa

3. 7. 1885

Majestetien matka Suomen saaristossa.

(Kirje Uudelle Suomettarelle)

Barösund 4 p. heinäk.

Heidän Majestetinsa saapuivat eilen aivan odottamatta Bärösundiin.

Tuossa 5- 6 aikana illalla alkoi höyrylaiva toisensa perästä ilmestyä Barösalmen suuhun Ramsjö'n ja Elgsjö'n väliselle ulapalle. Höyryt kun olivat harvinaisen komeita ja kun ne asettuivat ankkuriin juuri samoille paikoille, joissa heidän Majestetinsa laivat olivat viime kesänäkin näihin aikoihin olleet, niin tultiin kohta lähimmäisistä taloissa, uteliaiksi ja lähdettiin tiedustelemaan, keitä matkustajat olivat.

Luotsit ilmoittivat silloin juhlallisina, etta Keisari "vaimoineen ja lapsineen" olivat todellakin liikkeellä. 

Sanoma levisi nopeasti, josta kiitos olkoon erittäinkin eukko Lindlövalle, postinkuljettejallemme; hän sen meillekin palavissa päin sai ensimmäisenä tuoduksi.

Kun me jonkun tunnin perästä keisarillisten laivojen luokse tulimme, vilisi niiden ympärillä hyväin Barösalmelaisten veneitä. Heidän Majestetinsa olivat jo lähteneet, kerrottiin, kalastamaan eräälle läheiselle saarelle. Ei siis muuta neuvoa kuin jäädä odottamaan. Soudettiin läheiselle Ramsjön rannalle, jossa tavattiin venäläisiä merisotamiehiä kuivalta kankaalta onkimatoja etsimässä...

Tuossa ennen 10 illalla alkoi kaartimme musiikki "Tsarevna" nimisen höyrylaivan kannelta soittaa. Hetken kuluttua nähtiin pienen valkeaksi maalatun höyryveneen kiitävää kyytiä kyntelevän meren aaltoja. Siinä heidän Majestetinsa palasivat kalastusretkeltänsä, jonka sanottiin hyvästi onnistuneen, ja nousivat Tsarevnaan. Lyhtyjä sytytettiin höyrylaivoissa, joita oli kaikkiaan 7, kun ottaa lukuun suomalaisten luotsi- ja tullilaitoksen höyryt "Valvojan" ja "Vikingen". Saaristolaisia rupesi nyt joka taholta ilmestymään veneissään. He asettuivat Tsarevnan ympärille, katselivat... kummastelivat . . .

Äkkiä leimusi salmen molemminpuolisilla rannoilta saaristolaisten tekemät mahtavat kokkovalkeat, jotka salmelta katsottuina jylhää, vakaista kuusimetsää vastaan tekivät omituisen vaikutuksen. Tsarevnan peräkannella syttyi silloin tavallista enemmän liikettä ja yksi keisarillisista höyryistä siirsi paikkaansa, josta päätettiin, että ylhäiset matkustajat tahtoivat kokkoa vapaasti katsella. Tämän kirjoittaja oli tuntevinansa, kun hän vähäistä myöhemmin oli tilaisuudessa lähestyä Tsarevnaa, Hänen Majestetinsa Maria keisarinnan, joka yksinkertaisessa mustassa puvussaan tyyneenä ja tyytyväisenä näytti vuoroin katselevan ympärillä olevaa kansaa, vuoroin taas merenpintaa, jossa kokkovalkean ja kuutamon kimaltevat säteet hetkisen taistelivat vallasta.

"Hvad äro alla jordens ljus, Mot en af himlens dankar" .

Niinpä nytkin kun kokoista ei enää muuta kuin mustaa savua näkynyt, nousi puolikuu aukealta mereltä suoraan Tsarevnaa kohti yhä ylemmäksi ja ylemmäksi, heittäen yli seudun himmeää valoansa. "Mikä kaunis näköala'' - kuului ranskan kielellä Tsarevnan kannelta. Ja siihen tuntui vastaavan Suomen kaarti, joka veneestä etäämmältä neliäänisesti lauleli : "En tiedä mistähän lienee näin mieleni murheinen - ", Porin marssia, Mit' on se kallion rinteellä tuo - ", "Ah voi kuinka kauheasti" ja vieläpä "Ii ii illallakin - ".

Kaarti jäi vielä serenaadiansa jatkamaan, kun kansa sydänyön seuduilla hävisi Tsarevnan ympäriltä. Heidän Majestetinsa jatkoivat tänä aamuna matkaansa Hankoniemelle päin.

(08.07.1885 Hämäläinen no 54)

Keisarillinen huvijahti Tsarevna Suomen saaristossa (Albert Benois 1890).

Majesteettien paluu Barösundiin 8.7.1885

Heidän Majesteettinsa saapuivat palatessaan huvimatkaltansa Barösalmeen viime keskiviikkona 8 p. t. k. samaan aikaan iltapuolella kuin mennessänsäkin ja olivat niin ikään ankkurissa entisillä paikoillansa salmen suussa. Iltaa myöskin vietettiin samallaisen ohjelman mukaan kuin mennessä: ensinnä nuotanvetoa, sitten kaartin soittoa Tsarevnalla, joll'aikaa heidän Majesteettinsa sanottiin aterioivan, ja lopuksi kaartilaisten neliäänistä laulua. Nuottaa vetäessänsä olivat ylhäiset matkustajat polttaneet Ramsjön rannalla kokkoa, jonka hänen Majesteettinsa keisari ja suuriruhtinas sanottiin omakätisesti sytyttäneen.

Kun Majesteetit kalastusretkeltänsä olivat palanneet laivallensa, oli eräs täällä kesää viettävä neiti saanut kunnian antaa hänen Majesteetillensa keisarinnalle tekemänsä kauniin kukkaiskorin, josta hänen Majesteettinsa oli kättä antamalla kiittänyt. Muutamaa ylioppilasta, joka oli samassa veneessä kuin puheessa oleva neiti, oli hänen Majesteettinsa keisari ja suuriruhtinas suvainnut puhutella saksankielellä. Illemmalla saaristolaiset joka suunnalla polttelivat kokkoja. Yht' aikaa niitä muistaakseni paloi 7, yksi toistansa komeampi ja kaikki nähtävinä Tsarevnan kannelta. Nämä kokkovalkeat olivatkin ainoat alammaisuuden tunteet, joilla saaristolaiset kunnioittivat Majesteetteja. 

Minkäänlaisia muita virallisia tai epävirallisia komeuksia ja juhlallisuuksia ei tapahtunut. Kansa, joka Tsarevnaa ympäröi, ei edes Majesteetteja tervehtinyt, mutta ei myöskään mitenkään häirinnyt. Torstai-aamuna 8 - 9 seuduilla Majesteetit jatkoivat matkaansa Helsinkiin päin.

N. Pr-ille kirjoitetaan korkeitten vierasten olosta Barösundissa muun muassa seuraava: Keisarinna oli seurueineen käynyt eräässä saaressa pienessä kalastajan mökissä hankkiaksensa suurille koirilleen vähän piimää. K. M. esitteli itse asiansa niiaavalle emännälle, joka vastasi, että piimää ei sillä hetkellä sattunut olemaan, mutta että maitoa kyllä voisi saada, jos hän lypsäisi lehmänsä. Pyysi sillä välin "armollista rouvaa" tekemään hyvin ja astumaan hänen "vieraskamariinsa". "Armollinen rouva" piti kuitenkin parempana istua ulkona, korkeiden ja kauniiden koivujen alla, joiden varjossa mökki on. Mutta kun emäntä hetkisen kuluttua palasi maitoa tuoden ja päättävästi selitti ei käyvän laatuun että "niin korkeat rouvat istuivat paljaalla mäellä", oli K. M. seurueinensa nauraen mennyt tuohon pieneen kamariin (tuskin 4 a 5 kyynärää neliössä). Täällä olivat korkeat vieraat itsekin halulla maistelleet muijan maitoa. Keisarinna oli lapsilta kysellyt heidän ikäänsä y. m. ja antanut heille hopearuplia.

Lähteissä oli emäntä rohkaissut itsensä ja kysynyt "armolliselta rouvalta", tokko Majesteetti ja Keisarinna todellakin olivat laivoissa ja kun K. M. siihen oli vastannut: "Keisarinna olen minä", oli eukko vähällä langeta seljälleen, jollei hän juuri olisi saanut muuta ajateltavaa, sillä lähtöhetkellä olivat keis. koirat reväisseet itsensä irti ja kiihkeällä haukunnalla hyökänneet lammaslaumaan, joka hurjalla paolla koetti pelastautua. Keisarinna ei miettinyt kauan vaan kiiti nopeassa vauhdissa perässä, kovalla äänellä huutaen koiriaan. Seurue tuli perässä ja nyt sitä juostiin yli vuorten ja mäkien. Eukko ei voinut, huolimatta äskeisestä hämmästyksestään, pidättää itseään makeasti nauramasta, hengästyksissä palasivat Keisarilliset pian rangaistut koirat mukana; mitään vahinkoa ei tapahtunut.

(17.07.1885 Savo no 81)

Valokuvia keisariperheen kesälomasta Inkoossa vuonna 1885.

Tsarevna Barösundissa 3.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Keisarillinen laivasto Barösundin luotsituvan edustalla 4.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Nuotanvetoa Barösundissa 8.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Kalastajatupa Barösundissa 8.7.1885 (Hjertzell Fritz, Museoviraston kuvakokoelmat)

Deras Majestäters resa i juli 1893

Om den k. eskaderns uppehåll i Barösund skrifver en korrespondent till oss den 16 dennes: I går kl. 12 tiden pa dagen anlände den kejserliga eskadern, bestående af Zarevna, Marevo, Onega, Krasnaja Gorka och en minbåt samt Eläköön, Villmanstrand och Saturnus, till Barösund och kastade ankar i närheten af lotsstationen på Skansfjärden. Fartygen hade föregående dag legat vid Källviken i Ekenäs skärgård. Kort efter ankomsten afgick Saturnus till Helsingfors för att afhämta depescher. H. M. Kejsaren, som varit iklädd rysk marinuniform, var, då eskadern först anlände, ombord på Marevo, men flyttade senare på dagen öfver till Zarevna, där H. M. Kejsarinnan jämte sviten befann sig. Först på aftonen sägs Hans Majestät promenera omkring på däcket, men företog ej nånågon landstigning. Musik utfördes icke under dagens lopp, emedan en officer, tillhörande sviten, torde legat sjuk. Sent på kvällen spelade dock gardesmusiken några nummer.

Blott ett par allmogebåtar sågos under dagen kretsa kring kejsarfartyget, men på aftonen ökades antalet något.

H. M. Kejsarinnan landsteg åtföljd af fyra hofdamer kl. 4 tiden vid Rödhällsbärget på Elgsjölandet, där de höga lustfararna roade sig med blomplockning. En fiskargosse, som de mötte på sin promenad i skogen, undfägnades rikligen med karameller. I Svartkroks fiskartorp på samma holme gjordes ett besök och Hennes Majestät utfrågade torpargumman på svenska ganska noga om hennes lefnadsvilkor, om stugan var varm vintertid och om familjen var talrik o. s. v. Vid bortgående skänkte Hennes Majestät åt gumman två femrubels guldmynt.

En annan gumma, som tidigare på dagen infann sig vid Zarevna med två liter smultron, fick för dessa fem mark, och gossen, som hon hade med sig, erhöll karameller. Vid samma tillfälle fick en fiskare för några kilo smålisk tio mark.

Kl. 8 i dag på morgonen lättade eskadern ankar och ångade af österut mot Porkkala.


(19.07.1893 Hufvudstadsbladet no 166)

Villholmin krouvi (Villholms krog) Barösund v. 1898 (Ståhlberg K. E, Museoviraston kuvakokoelmat)

Matkasuuntana Inkoo v. 1888

3. Höyrylaiva Ahkeralla Bastubackaan, Inkoossa ja siitä maitse Vaakeriin. Laiva lähtee Helsingistä tavallisesti kahtena aamuna viikossa ja saapuu Inkoon Bastubackaan puolenpäivän aikaan tahi varhain jälkeen puolenpäivän. Ravintola laivalla. Piljettien hinnat: 1 luokka 5 mk., 2 luokka 3: 50 p , 3 luokka 2: 75 p. Ellei kyyditsijää maalle noustessa ole tarjolla, täytyy tilata kyytihevonen Dalin kievarista (4 km.), toiselta puolen kirkonkylää. Tätä odottaessa voi pistäytyä katsomassa jollakin läheisellä vuorella olevia jättiläisraunioita eli pakanuuden aikaisia hautakumpuja.

Jättiläisraunioita on Uudellamaalla raasteltu, sillä kansan on tapana juhannusyönä valita ne vuoret, joilla raunioita on, kokkopaikoiksensa. Kun kokko palaa, heittelee nuoriso huviksensa kiviä rauniosta ympärillensä, useinkin ehkä toivossa löytävänsä sen pohjalta jonkun aarteen. Tämä tapa näyttää lähteneen siitä luulosta, että haltioita on juhannusyönä liikkeessä. Silloin vetävät vuorten asukkaat aarteensa ilmoille tuulluttaaksensa niitä.

Sågarsin kievaritaloon on 14 km. Oikealla kädellä on Marjärvi. Tie menee 1,5 km. tällä puolen Sågarsin Vaakerin (Fagervik) tehtaan ohitse, joka on vanha herraskartano, vapaaherra Edvard Hisingerin omistama.

Vaakerin perusti 1646 Carl Billsteen, kärsi viime vuosisadan alussa suuren hävityksen, vaan sen rakensi uudelleen melkoisilla kuluilla tukkukaupias Mikael Hising Tukholmasta, joka oli 1720-luvulla Billsteenin suvulta ostanut sekä Vaakerin että Pinjaisen ja Skogbyn. Hänen poikansa, Suomen vuori- ja maanviljelyksen historiassa kuuluisa vuorineuvos Johan Hisinger laajensi kaikkia laitoksia.

Päärakennus on 1700 luvun mallia. Huoneissa on runsaasti vanhanaikaisia huonekaluja, taidearvoltaan kalliita, vanhanaikaisia tauluja ja muita taideaarteita. Suuri kirjasto on sekä magnetis-meteorologinen observatori. Puutarha ja uhkea kasvihuone ovat parhaita Suomessa, luultavasti suurimpia koko maassa. Puutarhuria on kysyttävä. Laajassa puistossa eräällä saarella Kvarnträskissä on vanhoja puita ja monta sievää ryhmäkettä. Täällä on kiinalainen temppeli ja vanhanaikainen erakkomaja.

Kirkko rakennettiin uudestaan 1738 ja siinä on kaunis sadan viidenkymmenen vuotinen alttaritaulu, maalattu Ranskassa. Franche-Comté takomalaitosta kannattaa katsoa, varsinkin pimeän tultua.

(1888 Matkasuuntia Suomessa no 2)

Fagervikin puutarha

Käynti Fagervik'issä.

Jo vuosikymmeniä ovat Inkoossa sijaitsevan Fagervikin tehtaan puutarhalaitokset olleet kuuluisat etevyydestään ja vielä nykyäänkin ovat ne ensimmäisiä kauneudestaan maassamme.

Alku puutarhaan on tehty jo 18:ta vuosisadalla ja on aikain kuluessa, osaksi suurillakin Kustannuksilla ja erinomaisen hienolla aistilla tehty siksi, mikä se nyt on, s. o. puutarhaksi, jossa mitä erilaatuisimmat puut, pensaat ja muut kasvit rehoittavat ulkoilmassa ja jonka monissa Kasvihuoneissa löytyy niin rikas valikoima kasveja, että senlaista turhaan hakee muualta Suomessa. Puutarha jakaantuu kahteen osaan, vanhaan ja uuteen puistoon. Vanha puisto, joka alkaa tehtaanomistajan asunnosta ja ylettyy, vahvasti viettäen, hyvän matkaa joen rantaa pitkin, on alkuaan perustettu ranskalaiseen malliin ja myöhemmin muodostettu englannin malliseksi. Jäännöksenä entisiltä ajoilta on vielä monet kivestä muuratut terrassit ja niitä toisiinsa yhdistävät kiviportaat. Mutta astukaamme sisään vanhaan puistoon.

Käydessä sisään tehtaan päärakennuksen puoleisesta portista, on kohta portista oikealle persikkahuone ja vahän etäämpänä toinen kasvihuone 2:lla osastolla, yksi kamelioita, toinen orkhideoita varten, joita viimemainittuja on suuri, kaunis ja lajirikas valikoima. Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin, rehevien erilaatuisten puiden ja pensaiden, kukka-, lelitikasvi- ja mehukasvi (rucculent) ryhmäin välitse talvipuutarhalle, jossa rehottavat monen metrin korkuiset kylmänhuoneenkasvit; katselemme sitten sen ulkopuolella valtaavissa puulaatikoissa kasvavia silkkiäis-ja viikunapuita ja tulemme seuraavalle kasvihuoneelle. Tämä on jaettu kolmeen osastoon. Astumme rakennuksen keskellä olevasta eteisestä vasemmalle, menemme huoneen läpi, jonka seinät ovat kokonaan Ficus stipulatan peitossa ja jonka hyllyillä on kaunis kokoelma lauhkean huoneen kasveja, muun muassa kaktusia ja tulemme ananashuoneeseen, jossa rehoittaa, paitsi ananasta, joista muutamilla on jo puolikypsiä hedelmiä, Bilbergia, Sanheriza, Wriesea y. m. kuuman ilmanalan kasveja, sekä joukko suurissa puuastioissa kasvavia troopillista vesikasveja. 

Katseltuamme täällä kylliksi, palaamme takaisin eteiseen, astumme sisään oikeanpuolisesta ovesta ja tulemme kukkivien kasvien osastoon, jonka loistava, kaikissa taivaankaaren väreissä vivahtava, kukkaisrikkaus on hämmästyttävä; tulisi pitkäksi luetella siellä kukkivien eri kasvien nimet, niitä kuin on jos jonkinlaisia, halvempi- ja kalliimpiarvoisia. Sieltä lähdemme ulos kasvihuoneen perällä olevasta ovesta ja käymme eteisen poikki lämpöhuoneeseen. Siellä vetävät heti sisäänastuttua huomiota puoleensa mahtavat, vapaasti istutetut, monta metriä korkeat Coryphat, Caryotat. Musat, Ficuset, Lataniat, Pandanus'et, Phoeniks' et y. m. kuuman vyöhykkeen kasvit, joidenka väliin on asetettu suuri joukko ruukkuihin istutettuja kaukaisen etelän "lapsia", ollen kaikki täällä, kuten muissakin Fagervik'in kasvihuone kasvavat kasvit, varustetut selvillä nimilapuilla, jota hyvää tapaa - ikävä kyllä - ei monessakaan paikassa maassamme noudateta.

Ulos tultuamme katseemme kohta sattuu kasvihuoneiden edessä sijaitsevalla suurella ruohokentällä löytyviin suurenmoisiin tapetti (teppich) ryhmiin, jotka ovat ilmeisenä todistuksena Fagervik'in puutarhurin hra Svensson'in hienosta mausta, sillä nuo tuhansiin nousevat kasvit ovat järjestetyt oikein taiteelliseksi kokonaisuudeksi. Siimäiltyämme vielä lähellä olevaa kahta pientä suihkulähdettä pujahdamme kasvihuoneiden takapuolella olevalle lavapihalle, joka, jos ei ota lukuun melonien paljoutta, ei mitenkään erityisesti kiinnitä huomiota puoleensa; katsomme lähellä olevassa kaksiosastoisessa huoneessa kasvavia viiniköynnöksiä puolikypsine marjoineen toisessa osastossa, ja tuiemme taas äskenmainitulle ruohokentälle.

Jatkamme matkaamme alas puutarhaan päin valiten pitkin itäistä sivua kulkevan käytävän, joka alkaa kasvihuoneilta. Heti kasvihuoneen päässä on komea ryhmä ulossiirretyltä kylmänhuoneen kasveja, joiden joukossa isohkot Salisburia adiantifoliat erityisesti vetävät huomiota puoleensa. Mutta jatkakaamme matkaamme. Käytävä kiemurtelee rehevien, mitä erilaatuisimpien puiden, pensaiden, monivuotisten kukkakasviryhmäin ja marjapensaiden (kaikki nimilipuilla varustetut) välitse alaspäin varjoisalle Thuja occidentalisten ympäröimälle istuinpaikalle, jossa istahdamme ihailemaan edessämme olevaa, rikkaan kasvillisuuden peittämää kallionrinnettä. Jatkamme matkaamme samaista käytävää myöden, joka jonkun kymmenkunnan metrin päässä nousee monissa kiemuroissa ylös korkealle kalliolle, sen huipulla rakennetusta näkötornista on mitä ihanin näköala tehtaan yläpuolella olevalle Qvarnträsk'in järvelle, sekä kauas muuhun ympäristöön. Tornista laskeuduttuamme jatkamme matkaamme samaista käytävää alas puutarhaan ja tulemme, käytävän tehtyä äkkikäänteen länteenpäin, suurelle käytävälle, joka suorana kulkee puiston päästä päähän ja jota puolimatkassa suuri suihkulähde kaunistaa. Kävelemme tätä käytävää ylöspäin ohi kauniiden ruohokenttien, hedelmä- ja kaunistuspuuryhmäin ja keittiökasvimaiden, jotka kaikki on osattu asettaa viehättäväksl kokonaisuudeksi, sivuutamme kauniita kukkuryhmiä, astelemme ylös useista, suurissa maljakoissa kasvavien kasvien kaunistamista kiviportaista ja olemme vihdoin samalla portilla, josta sisäänkin astuimme.

Portista ulos tultuamme kävelemme päärakennuksen sivu ja tulemme noin 100 m, olevalle 2 jättiläismäisen lehmuksen varjostamalle uuden puiston portille. Kohta portista sisään astuttuamme huomaamme tulleemme n. s. luonnolliseen puistoon, s. t. s. sellaiseen, jossa Suomen luonto mehevän maaperän avustamana saa esiintyä alkuperäisessä, villissä kauneudessaan, jota ihmiskäsi ainoastaan siellä täällä varovaisesti on sievistänyt. Puisto ulottuu toista kilometriä pitkälle pitkin Qvarnträskin sivua ja eräälle saarelle, joka on sillalla muuhun puistoon yhdistetty. Saarella, jossa kuten muuallakin puistossa, käytävät sinne tänne risteilevät, on muun muassa härhakäytäviä, erakkomajoja ja kiinalainen huvihuone. 
 
Tunnin tai pari puistossa käveltyämme sanomme jäähyväiset Fagervikille, nähtyämme osan kauniinta mitä Suomen luonto voi tarjoa. 

Sammatissa 9.7.1900. K. B.
(01.07.1900 Puutarha no 7)

Fagervikin kartanon talvipuutarha eli orangeria (K. E. Ståhlberg 1900, Museoviraston kokoelmat)

Barösunds skärgård är utan tvivel en av de vackraste i vårt land. 

En ny turistled med sommarpensionat på Strömsö.

I »Nya Pressen» skriver märket K. T. O.

Barösunds skärgård är utan tvivel en av de vackraste i vårt land. Men den som endast med ångbåt farit genom Barösund, kan knappast göra sig en föreställning om hela den rikedom av naturskönhet, som här gömmes och alla de skönhetsvärden, som finnas i den rika arkipelag, som från sundet sträcker sig i söder och sydväst ut emot öppna havet. Såsom betecknande härför kan nämnas, att Strömsö gård i Snappertuna omfattar 200 holmar. Till närmaste granngård Tostbolm i Ingå höra 99 holmar. På en areal av mindre än 60 km2 ligga här kringströdda över 300 holmar.

Litet längre i nordost ha vi mellan Elgsjö och Orslandet det täcka smala Ramsösundet, som är särskilt lämpligt för mindre utflykter. Genom detsamma kan man förbi Bågaskärs lotsplats komma ut till Sadeln, som ligger i öppna havet och i sitt slag är någonting enastående. Vill man ej fara så långt kan man styra in i den täcka hamnen på Lill- Fagerö, där man säkert skall röna ett vänligt bemötande och även få ett och annat till livs, om så önskas.

Det ges sålunda många möjligheter, och man kan endast beklaga, att denna vackra skärgård så nära Helsingfors alltför litet utnyttjas av resande och turister, vilka dock här skulle erhålla rikt utbyte och tillfälle till rekreation. Orsaken härtill måste väl främst sökas uti bristande kommunikationer och svårigheten att på kort tid göra en sådan utflykt samt omöjligheten att för några dagars vistelse i den härliga naturen finna husrum och uppehälle. Det är nu meningen att söka avhjälpa dessa brister och göra det möjligt att till och med på en dag företaga en utflykt dit från Helsingfors med 6 å 7 timmars vistelse i Barösund.

Man skulle då resa med 8,10 tåget från Helsingfors till Ingå station, därifrån i bil till Ingå kyrkoby och så i motorbåt till Barösund, där man kunde inträffa redan ½12-tiden med möjlighet att stanna till kl. 7 på kvällen och vara tillbaka i Helsingfors kl. 11. För uppehållandet av denna trafik har redan bildats ett aktiebolag, och kapitalet lär vara i det allra närmaste fulltecknat.

Men för att en sådan trafik skall motsvara sitt ändamål, måste det i nejden finnas något turisthärbärge eller pensionat, där de resande kunde få mat och logis för kortare eller längre tid. Ett sådant är även påtänkt att inrättas på Strömsö gård, som då skulle bli målet för färderna. Man hade då möjlighet att resa genom hela det vackra Barösund och sedan hamna vid Strömsö brygga, där man skulle stiga i land. Här skulle man för en måttlig penning få mat och logis, och härifrän kunde man sedan göra utfärder i den omliggande skärgården företaga fiske, m. m. för att ej tala om de härliga sjöbad, som här skulle bestås. Motor-, segel- och roddbåtar skulle finnas att hyra. Det bleve sålunda någonting i stil med de många sommarpensionat, som finnas i Sverige och utlandet, där det hör till regeln att företaga dylika utflykter till platser, som på ett eller annat sätt äro anmärkningsvärda.

Det kan ju nämnas, att Barösunds skärgård också bär på historiska minnen från Gustaf III:s krig med Rysslands »stolta fru». Skärmytslingen på Elgsjö 1788 var ett raskt drag av Gustaf Mauritz Armfelt, som utmärkte sig för stor oförvägenhet. På den s. k. Eigsjöskatan kan man ännu finna nägra lämningar av de skansar, som här i tiden uppförts för att befästa inloppet till Barösund. Dessa hade blivit intagna av ryssarne, som emellertid vid det nämnda tillfället blevo drivna därifrån.

Alltnog vi vilja endast härmed tro att det lönar sig att fara till Barösund, dit man ju överslipper med ångbåt från Helsingfors, e-huru det tar något längre tid i anspråk. Den nya routen över Ingå station bör därför hälsas med glädje såsom snabbare och mer omväxlande samt framför allt regelbunden.

(21.10.1913 Västra Nyland no 120)

Barösund  (Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma)

Muuan pääsiäismatka Inkoon saaristoon v. 1928

(14.04.1928 Suomen Kuvalehti no 16)