Kivien louhiminen virkatalojen alueilta. Senaatti on erinäisillä ehdoilla suostunut siihen, että Suomen kiviteollisuusosakeyhtiö saa louhia kiviä ja kulettaa ne pois vuokraamaltaan alueelta Sonasundin sotilasvirkatalon maalla Inkoon pitäjässä.

(19.05.1909 Uusmaalainen no 56)

- Työn vaaroja. Sonasundin tilalla Inkoossa O. y. Suomen kivilouhimolla sattui t. k. 18 pv iltana tapaturma, jolla olisi voinut olla pahemmatkin seuraukset. Kun porarit Kalle Aalto ja K. Santala purkivat syttymätöntä latinkia, niin sattuikin sillä tavalla. Että ruuti syttyi, singahuttaen poran pois reijästä. Santalalta, joka oli "syöttämässä" poraa, meni toisesta kädestä peukalo ja toinen käsi viottui ranteesta hyvin pahasti. Vielä loukkaantui häneltä silmät.

Haavoittunutta lähdettiin tuomaan Inkoon kirkolle Saamaan lääkärin apua. Sieltä lähetettiin hänet Helsinkiin. - Aalto välttyi saamasta suurempia vammoja, ainoastaan santaa hän sai silmänsä täyteen.

- Uusi rengas ketjuun. Viime lauantaina kokoontuivat Inkoon Sonasundin kivilouhimon työläiset suunnittelemaan, millä tavoin voisimat tehokkaimmin toimia köyhälistön aseman parantamiseksi. Piirisihteeri V. Perttilä oli saapunut tilaisuuteen selvittelemään samaa asiaa. Päätökseksi tuli. että perustettiin työväenyhdistys, joka liittyy Suomen Työläisliittoon paikallisyhdistyksenä nimellä Sonasundin Työväenyhdistys. Jäseniksi ilmoittautui 20 työläistä.

Johtokuntaan valittiin seuraavat jäsenet: O. H. Elo, I. W. Stenfors, A. Nyberg, M. Hertolin, K. Aho, K. Aalto ja K. Eskola.

Onnea ja menestystä uudelle puolueosastolle.

(11.07.1910 Työmies no 155)

Työselkkauksia ehkä tulossa Inkoon kivilouhimolla. Inkoon Sonasundin työväenyhdistys, Sonasundin kivilouhimolla, päätti kokouksessaan t. k. 17 p.. että asetetaan eräitä palkkavaatimuksia isännistölle. Nykyään maksetaan sanotulla louhimolla todellista nälkäpalkkoja 2 mk. 80 p. metriltä omilla kaluilla ja sepän saa vielä työläiset palkata. Porarien puutteessa tehdään nupukiviä jätteistä. Kokous päätti esittää isännistölle vaatimuksen, että on matsettava 45 p. metriä kohden lisää ja 45 p. alin tuntipalkka rusnarille ja 60 p. porarille ja että hakkureita ei voida pakottaa lastaustöihin sekä jos vapaaehtoisesti ottaa osaa lastaustyähön, niin on siitä maksettava 5 p. korotus tavalliseen tuntipalkkaan. Vielä päätettiin vaatia tili joka lauantai.

Työnjohtaja on Helsingissä värväämässä työläisiä. Toivottavasti Helsingin kivimiehet tekemät herralle tarpeellisia kysymyksiä työehdoista ennenkuin lähtevät sanotulle kivilouhimolle.

Louhimon omistaa Suomen kiviteollisuus-osakeyhtiö.

(20.07.1910 Työmies no 163)

Työrettelöt Inkoon Sonasundin kivilouhimolla.

Kuten aikaisemmin on mainittu esittivät työläiset Inkoon Sonasundin kivilouhimolla isannistölle erinäisiä palkankorotus- ja työolojen järjestämisvaatimuksia. Isännistö vastasi vaatimukseen siten, että lopetti tärkeimmät työt louhimolla nim. nupukiven hakkauksen. Hakkaajat luonnollisesti saivat lähteä kilometritehtaalle.

Asian johdosta pitivät työläiset kokouksen ja päättivät, että lakkoa ei kannata tehdä, mutta erosivat työstä, ainoastaan muutamia paikkakuntalaisia jäi apuritöihin, kuten lastaukseen. Kokoukseen saapui työmaan pomo pitämään isännistön puolta ja kuin hänelle ilmoitettiin, että kokous oli työväen neuvottelukokous, raivostui hän ja kielsi kokouksen pidon louhimolla. Kokous kuitenkin pidettiin ja lausuttiin että häätö tai sulku johtui vaatimuksista ja päätettiin varottaa toisia työläistä menemästä louhimon työhön ennenkuin isännistö on suostunut parannusvaatimuksiin.

On nim, kuulunut, että työväteä värvätään uudelleen töihin, kun vaan päästään epämieluisista työläisistä tilapäisen keskeytyksen kautta. Tehkääpä työläiset tarpeellisia kysymyksiä värvääjille, ennenkuin menette sanotulle louhimolle.

Työmiehet eivät kuulu kivityöntekijäin liittoon, vaan paikalliseen työväenyhdistykseen.

(04.08.1910 Työmies no 176)

Järjestyneitten työläisten vaino Inkoossa lähentelee huipuaan.

Inkoo kuuluu niitten joukkoon, jotta ovat viisikymmentä vuotta muista paikkakunnista sivistyksessä jälessä. Aina joukossa on joku, joka koittaa kulkea aikansa tasalla ja se on ollut n. s. Täkterin kivityöntekijäin osasto. Mutta tämäkin ainoa laatuaan kun on ja ympäristö on heikkoa, ei ole suuriakaan voinut vaikuttaa. Silmätikkuna on se ollut ja näyttää sen toiminta nyt yhä enemmän käyvän porvareitten sisulle. Mikään peto ei ole niin vihainen kuin on porvari silloin kun sen valtaa yritetään vähänkin rajoittaa. Siitä on täällä taas tuore esimerkki. Sanottu osasto yritti saada mielivallalle vähän rajoja kirjallisen työsopimuksen muodossa, mutta tästä oli seurauksena se, että osaston jäseniä rupesivat pomot vainoomaan. T. k. 15 pnä joutui kilometritehtaalle kaksi osaston luottamustoimissa toiminutta työntekijää. Tekisi mieli kysyä, että eikö porvarit ala jo löytää vähän siveellisempiä taistelutapoja, ettei kohta tarvitsisi ruveta vastustajansa elinehtoja järkyttämään. Tämä olisi mukava ottaa huomioon kun muutenkin ollaan elävinämme simistyksen aikakautta. Vai eikö työnantajille sivistystavat kuulukaan, vaikka työläisiltä ollaan aina valmiit niitä vaatimaan? Tätä olisin halukas tietämään.

(24.04.1911 Työmies no 92)

Vapun vapaana on päättänyt viettää Täkterin kivityöntekijäin osasto. Siis harvinainen tilaisuus Inkoossa. Osaston lipun kanssa lähdetään Olkkilasta klo 11 a. p. ja pysähdytään Täkterin as. lähelle, jossa pitetään puheita suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki siis mukaan, sillä opettavaista ja samalla hauskaa se tulee olemaan.

(26.04.1911 Työmies no 94)

S. kivityöntekijäin liiton Täkterin osaston kuukausikokouksessa t. k. 6 pnä oli esillä m. m. seuraavat asiat: Luovutetttin osaston varoista 50 mk. liitolle perustettavan työttömyys- ja sairausrahaston pohjarahastoon. Kuultiin Uudenmaan ja Hämeenläänin agitatsionipiirin perustavassa kokouksessa olleen edustajan lausunto, joka hyväksyttiin. Keskusteltiin I. K. Lundelinin työkunnassa tapahtuneista epäjärjestyksistä. Päätöksen teko jätettiin t. k. 13 p:ään johon mennessä päätettiin pyytää hra Lundelinista selvitystä asiaan.

(10.08.1911 Työmies no 181)

Suomen kivityöntekijäin liiton Täkterin osaston ylimääräisessä kokouksessa t. k. 13 p:nä keskusteltiin niistä epäkohdista, joita on tapahtunut hra I. K. Lundelinin työkunnassa. Keskustelussa ilmeni, että työkunnan etumies hra Lundelinin omavaltaisen menettelynsä kautta on saattanut vähän ajan kuluessa kolme työläistä työttömäksi. Tämän johdosta päätti osasto, koska hän kuuluu osastoomme, kehoittaa hra Lundelinin eroamaan sanotusta työkunnasta, johonka hän sanoikin ehdoilla suostuvansa. Sitä raakaa puhetapaa vastaan, jota hra Lundelin käytti itseään puolustaessaan, samoinkuin niitä syytöksiä vastaan, joita hän teki osaston jäseniä vastaan, mutta joita ei kyennyt toteen näyttämään, lausuu osasto paheksumisensa.

(15.08.1911 Työmies no 185)

Suomen silpomisen johdosta oli Täkterin k.-t. t. osaston toimesta kutsuttu kansalaiskokous 17 p:väksi. Kokouksesta ilmoitettaessa Inkoon piirin nimismiehelle, vastasi hän tulleen määräyksen, että sellaisia kokouksia ei saa pitää. Tästä huolimatta oli kokoontunut kansalaisia Täkterin aseman lähelle eräälle kalliolle. Kokous alettiin klo 2 päivällä. Virkavaltakin oli kokouksessa edustettuna, mutta ei pannut esteitä kokouksen alkamiselle. Kun oli puheenjohtaja ja kirjuri valittu, alettiin keskustelu. Puhevuoroissa arvosteltiin ankarasti Venäjän hallituksen ryöstöyritystä. Sen jälkeen hyväksyitiin Viipurin vastalausekokouksessa t. k. 1 pnä hyväksytyt ponnet. Kotimaisen virkavallan hävittömästä ja laittomasta kokoontumis ja puhevapauden sortamisista keskusteltiin ja hyväksyttiin Uudenkirkon aseman t. y:n talolla t. k. 3 p. hyväksytyistä ponsista alkuosa.

(19.09.1911 Työmies no 215)

* (Elokuussa 1911 keisari Nikolai II antoi lakiehdotuksen Viipurin lääniin kuluvien Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Ehdotus sai Suomessa osakseen ankaraa vastustusta ja jäi toteuttamatta.)

Inkoossa ovat myöskin virkanyrkit t. k. 4 - 10 päivien välisenä aikana olleet ahkerassa touhussa antaakseen ylemmilleen todistuksen virkainnostaan tässä järjestöjen nuuskimisasiassa. Osaksi ovat touhuissaan onnistuneet ja osaksi epäonnistuneet. 

Kirjeenvaihtajamme ilmottaa meille sieltä seuraavaa:

Täkterin ruotsalainen nuorisoseura, joka kulkee "svenska folkpartietin" siipien suojassa on auliisti alistunut laittomuuksiin. Se on nimittäin vastaan sanomatta antanut tiedot virkaherrain tunnettuihin laittomiin kyselyihin, jotka koskevat järjestöjen sisäistä toimintaa. Semmoista se heidän laillisuutensa on. 

Degerbyn ruotsalainen työväenyhdistys on myöskin antanut kirjansa poliisin tarkastettaviksi. Sensijaan on Suomen kivityöntekijäin liiton Täkterin osasto nojautuen laillisiin perusteihin kieltäytynyt tällaisia tietoja antamasta, kuten on tehtäväkin.

T. k. 4 pnä saapui Sonasundin louhimolle siviilipukuun puettu mies ja uteli eräältä mainitun osaston jäseneltä osaston sääntöjä, jäsenmäärää ja toimihenkilöitä. Miehemme ei suostunut utelijalle tietoja näistä antamaan. Vaan kun utelija sittemmin sanoi toimivansa pitäjän nimismiehen määräyksestä, niin suostui miehemme nämä tiedot välittämään viranomaisille, jos osasto näistä tietoja antaa.

T. k. 9 pnä saapui taas sama henkilö edellämainittuja tietoja saamaan, vaan kun tietojen hakija oli taas sivilipuvussa eikä ollut mitään merkkiä, että hän on pitäjän poliisi, joksi hän itseään nimitti, niin kieltäytyi miehemme nytkin hänelle tietoja antamasta. T. t. 10 pnä vaadittiin miehemme keskustelemaan samasta asiasta nimismiehen kanssa, jolloin hän ilmotti, että osasto kieltäytyy näihin kysymyksiin vastaamasta, koska kyselyt ovat lakiin perustumattomia. Nimismies oli sitä mieltä, että kuvernöörillä on oikeus näitä kyselyjä tehdä ja lupasi ilmottaa kuvernöörille, että kieltäydytään kyselyihin vastaamasta. Uhkaili myös kuvernöörin uhkasakoilla ja osaston hajotuksella sekä ilmotti viimeksimainitulle toimenpiteelle itsekin olevansa myötätuntoinen. Nimismiehen ja miehemme välinen keskustelu tapahtui telefoonille.

(14.11.1911 Työmies no 263)

Inkoon kivilouhimon työoloista kertoo meille eräs siellä työskennellyt seuraavaa: Paikkakunnalla on kaksi suurta kivilouhimoa, joissa työskentelee useita kymmeniä työläisiä. Palkat, jotka ennen olivat esim. rusnareilla 45-48 p:iä, on alennettu 40 p:iin tunnilta. Kun joskus on puhuttu työntekijäin tapaturmavaarasta, on pomo sanonut, että "mitäs ihmisellä väliä on, kyllä niitä uusia saa kymmeniä joka päivä työhön, mutta kone maksaa rahaa." Tällaisesta puhetavasta tehköön jokainen itse johtopäätöksen, mitä se merkitsee.

Kuvaavana esimerkkinä siitä, millä tavoin työntekijät ajavat asioitaan, mainittakoon, että riitaisuuksien sattuessa menee pomokin työntekijäin kokoukseen, jossa asiasta yhteisesti päätetään. Onpa tällainen kokous pidetty pomon asunnossakin. Kerran sattui, että pomo erotti työstä työntekijäin valitseman luottamusmiehen. Työntekijät valitsivat kokouksessaan uuden tilalle, sanoen, että kun pomo tahtoo entisen pois työstä, niin valitaan uusi. Pomon hyvä ystävä ja asuintoveri valittiin tilalle, eikä sitten luottamusmiehestä enää riitaa tullut pomon kanssa. Miten uusi luottamusmies työntekijäin asioita ajaa, on sanomattakin selvä.

Työläisten palkoista jättää pomo myös usein osan antamatta. Kuulee usein sanottavan, että on rahaa tilistä jätetty pois. Niinpä jäi eräältä työlaiselta kerran 20 tunnin palkka saamatta. Kun hän tätä kysäisi, sanoi pomo, että "mistä sinulla niin paljon tunteja on, myöhästynythän sinä olet?" (Mainittu työläinen oli yhden kerran myöhästynyt 15 min. työstä.) Kun hän myöhemmin sai pidätetyn palkkaosansa, sanoi pomo sen johtuneen "erehdyksestä" päiväkirjasta kun oli "unohtunut" tililistaan merkitsemättä. Tämänlaatuisia "erehdyksiä" ja "unohtumisia" kerrotaan tapahtuvan miltei joka tilissä.

Eiköhän olisi jo aika teidänkin, Inkoon työläiset, oppia pitämään luokkarajat selvillä ja liittyä järjestön jäseniksi? Porvarien kanssa yhteistyössä ollen ei olonne korjaannu, sen te kyllä myöhemmin tulette itsekin huomaamaan. Ottakaa tunnuslauseeksenne: "irti porvareista", niin te havaitsette heti oloissanne muutoksia parempaan päin.

(16.01.1912 Työmies no 12)

Sonasundin louhimon työläiset ovat palkkasopimuspuuhissa ehtineet niin pitkälle, että tammik. 28 p:nä esitettiin valitun komitean ehdotus työkunnan kokoukselle, jossa se hyväksyttiin pienillä muutoksilla esitettäväksi Täkterin osastolle ja sieltä lopullisesti S. Kivityöntek. liiton tarkistettavaksi.

Sohlbergin louhimon työläiset ovat jo kai saaneet kaikki epäkohdat oloissaan poistetuiksi, koska eivät saavu enää kokouksiin. Sanottua työkuntaa on nim. kutsuttu koolle pari kertaa, vaan molemmilla kerroilla saatiin sama tulos, neljä sielua, vaikka louhimolla työskentelee lähemmäksi 100 työläistä. Mahtaakohan se teidänkään asemanne, Sohlbergin louhimon työläiset, olla kovinkaan kiitettävää? Ei se ainakaan sivulliselta siltä näytä. Kyllä oloissanne olisi paljon korjattavaa. Kivimies.

(01.02.1912 Työmies no 26)

Inkoon poliisinyrkit ovat taas olleet S. Kivityönt. Liiton Tätkerin osaston kimpussa. Jo viime vuoden loppupuolella kerrottiin kuinka ahkerasti ja intoilevasti Inkoon viranomaiset ottivat silloiseen nuuskintaan osaa ja myöskin kai muistetaan että tämä Täkterin osasto kieltäytyi viranomaisten laitonta tiedonhalua tyydyttämästä. Mutta herrat eivät vähällä usko. Yrittävät uudestaan, niinkuin silloin uhkasivatkin. T. k. 12 p. tuli poliisikonstaapeli K. W. Häggblom osaston puheenjohtajan asuntoon ja sanoi vaativansa tietoja osaston jäsenmäärästa ja toimihenkilöitten nimistä y. m. Ja vaatimustensa tueksi esitti hän erään plakaatin, joka oli ruotsinkielellä kyhätty, ja kun ei puheenjohtajamme ollut perehtynyt ruotsinkieleen, niin sanoi konstaapeli sen olevan kuvernööriltä tulleen uhkasakkomääräyksen. Mutta sen jätti sanomatta, kuinka isolla sakolla se kuvernööri uhkaa. Uhkailusta huolimatta ei osaston puheenjohtaja alistunut poliisin tiedonhalua täyttämään.

(15.02.1912 Työmies no 38)

S. kivtyöntekijäin liiton Täkerin os. kuukausikokouksesta t. k:n 8 p:nä päätettiin m. m. seuraavista asioista:

Keskusteltiin eräitten jäsenten menettelystä, jotka olivat toiminnallaan loukanneet osaston pyrinnöitä. Mutta koska ainakin toinen niistä oli tietämättomissä. niin häneen nähden annettiin jäädä keskustelu vastaukseksi kysymykselle. Toiseen nähden jäi asia avonaiseksi, koska hän ei ollut itseään puolustamassa. Koska Suomen kiviteollisuusosakeyhtiö ei oIe suvainnut vastata osaston Sonasundin louhimoa varten laatimaan työehtosopimukseen, niin valtuutettiin toimikunta neuvottelemaan liittotoimikunnan kanssa tulevista toimenpiteistä.

(13.04.1912 Työmies no 85)

Omituista työläisten seulomista harjottaa Sonasundin louhimon pomo Inkoossa. T. t. alkupäivinä sai eräs työläinen tilin käteensä keskellä päivää. Syyksi tähän erottamiseen sanottiin olevan se, että hän ei saavu työhön ajallaan. Samanen työläinen myöhästyi kyllä samana päivänä kaksi tuntia, joka johtui siitä kun hänen täytyi edellisenä päivänä koko päivänä olla työssä vaikka oli se pyhäpäivä. Tätä lepoaikaa aikoi työläinen korvata kahdella tunnilla, mutta menettikin työpaikkansa. T. k:n 13 p:nä sai eräs toinen työläinen tilin samalta pomolta ja poiskäskyn vaikka varsinainen tilinmaksu olisi ollut t. k:n 10 p:nä. Nämä molemmat työläiset ovat olleet toveriensa luottamustoimissa. Oliskohan nuo luottamustoimet aiheuttaneet nämä pikaiset työstä häätämiset.

(18.06.1912 Työmies no 138)

Sonasundin kivilonhimon riita.

T. k. 28 p:nä jatketuissa neuvotteluissa päästiin yksimielisyyteen muissa kohdin, paitsi porarien alimmat tuntipalkat ja puleeraushakkaus jäivät vielä riidan alaiseksi. Toivottavaa on, että sovinto saadaan näissäkin riidanalaisissa kohdin, joten sopimus siten voitaisiin allekirjoittaa 1 pnä heinäkuuta.

29.06.1912 Työmies no 147

Sonasundin louhimon työsopimusriita kärjistyy lakkoon.

Työnantaja ei taivu sovinnollista tietä työntekijäin vaatimuksiin.

Niinkuin tämän lehden lukijat jo tietävät, on työntekijäin puolelta tätä Sonasundin kivilouhimon työsopimuspuuhaa koitettu saada sovinnollista tietä päättymään, mutta se ei näytä auttavan.

T. k:n 1 p:nä jätettiin työntekijäin puolesta viimeinen ehdotus Suomen kiviteollisuus o. y:lle, johon oli yhteistssä neuvotteluissa tehty, työntekijän puolesta, tuntuvia alennuksia ja oli siis alkuperäisestä ehdotuksesta paljon edullisempi yhtiölle. Viimeksi jätettyyn ehdotukseensa vaatimat työntekijät yhtiön vastausta t. k. 6:een päivään mennessä. Kun asia on jo näin pitkälle mennyt. (maalisk. 13 p. jätettiin ensimmäinen ehdotus yhtiölle) eikä työnantajat näytä asiaa jouduttaman, niin kokoontuivat Sonasundin louhimon työläiset viime sunnuntaina ja päättivät, että jos ei yhtiön puolesta t. k. 12 p:ään mennessä alistuta sopimusta allekirjoittamaan, niin 13:sta päivänä ei mennä enää työhön ja silloin alkaa Sonasundin kivilouhimolla Inkoossa lakko. Lakkolupa liitolta päätettiin pyytää 12 päivään mennessä. Kaikilta työläisiltä otettiin omakätinen sitoumus, jossa he sitoutuvat noudattamaan lakkopäätöstä.

Tämän tahdomme täten työläisten tiedoksi saattaa, etteivät tietämättömyydessä matkustaisi Sonasundiin työnetsintään, ennenkuin työntekijäin puolesta toisin ilmotetaan.

(09.07.1912 Työmies no 155)

Lakko alkoi Sonasundin kiivilouhimolla t. k. 13 p:nä, sen johosta, että Suomen Kiviteollisuusosakeyhtiö ei taipunut työehtosopimuksessa tunnustamaan nykyään käytännössä olevia elantopalkkoja. Lakkoon ottaa osaa 22 miestä.

(13.07.1912 Työmies no 159)

Sonasundin louhimon lakkokomitean kokouksessa t. t. 12 p:nä keskusteltiin m. m. siitä, kun herrat saivat lakon aikana täällä työnhaluisten avulla lastatuksi toistakymmentä kappaletta erään Patsaan kiviä ja lähettivät ne Helsinkiin valmistettavaksi (hakattavaksi). Tästä päätti lakkokomitea ilmoittaa kivityöntekijöille, että kaikki, se työ, - jota Suomen kiviteollisuusosakeyhtiö yrittää teettää Sonasundin louhimon kivistä, ja jotka on lakon aikana täältä kuljetettu, - on lakonalaista työtä. Näitä töitä on niin ollen työläisten kieltäydyttävä tekemastä, tarjottakoon niitä sitten missä tahansa. Älkää siis ryhtykö Sonasundin louhimon kiviä hakkaamaan, jos tahdotte säilyä vapaina rikkurin häpeällisestä tittelistä.

Lakkokomitea.

(14.08.1912 Työmies no 186)

Sonasundin louhimon lakosta. - Herrat lähettäneet lakkolaisista mustanlistan.

Kuudetta viikkoa on jo lakko kestänyt, eikä vielä ole lakkolaisille juolahtanut mieleenkään lakonalaiselle louhimolle työhön mennä, ennen kun herrat suostumat heidän kohtuullisiin vaatimuksiinsa. Kylmäverisesti ovat päättäneet vaan katsoa, kuinka kauvan herrojen kannattaa louhimoa lakkotilassa pitää ja pääomiaan makuuttaa, ilman, että ne mitään tuottavat. Herroilla työnantajilla nyt jo sitävastoin tuntuu olevan hätä käsissä koska ovat jo lyöneet viimeisen valttinsa esiin. Kohta lakon alusta pääsi joku lakkolainen työhön Solbergin graniitti-yhtiön louhimolle. Tämä on ollut kai harmina herroille jo pitemmän aikaa. Ja t. k. 17 p:n aamulla ilmoitti mainitun louhimon työnjohtaja, että hänelle on tullut luettelo Sonasundin lakkolaisista ja että niitä ei saisi työssä pitää. Ei kumminkaan vielä työntekoa kieltänyt; mutta tulevaisuus sen näyttää, rupeaako mainittu herra näin mustia toiveita täyttämään. Onko mustaalistaa levitetty laajemmallekin, ei tiedetä ... Mustalista ei lakkolaisten mielialaa järkytä. 

Kun tämän kirjoittaja kyseli lakkolaisilta: mitäs nyt, kun herrat ovat teistä lähettäneet mustanlistan, niin hyvin välinpitämättömästi sanoivat: No, meillä on hyvää työvoimaa ja kapitalistit hyötyvät siitä; niin näin ollen herrojen mustatlistat eivät vaikuta mitään. Jos yksi talo palaa, niin toinen jää. Kuten edellisestä näkyy, on lakkolaisten mieliala murtamaton ja herroille olisi edullisinta suostua työläisten vaatimuksiin, koska tämä sopimuspuuha, josta lakko aiheutui, on herrojen alkuunpanema. 

Tosin samojen herrojen taholta ruvettiin työsopimusta Sonasundin louhimolle vaatimaan, jotka sen hyväksymistä nyt vastustavat. Arvelivat talvella huonolla työajalla saada läpi ajetuksi itselleen edullisen sopimuksen työläisten kustannuksella, mutta tässä eivät oikein onnistuneet.

Muuten näyttää siltä kun S. Kiviteollisuusosakeyhtiön toimeenpanema johtaja hra Blankett olisi sekottanut korttinsa huonosti silloin, kun laski Sonasundin louhimon lakkoon ilman pakottavia syitä. Mutta hän luuli kai pääsevänsä tästäkin niin vähällä kuin pari kertaa ennen on päässyt. On nimittäin ollut joku vuosi takaperin samalla louhimolla pari n.s. korpilakkoa eli oikeammin "töminää". Näistä on mainittu herra päässyt sillä, että on antanut viikon pari töiden seisoa, jolloin taas on voinut alkaa työt uudella työvoimalla. Mutta nytpä hän pettyikin, kun ei osannut ottaa huomioon, että hän onkin nyt tekemisissä järjestön ja järjestyneen työväen kanssa, eitä korpimiesten.

Sanoin edellä jo, että Blanletilla ei ollut mitään pakottavia syitä laskea louhimotöitä täällä lakkoon. Tämän todistaa sekin, kun pääriidan aiheuttajana on herrojen lausuman mukaan se, että sopimuksessa vaaditaan 40 pennin alinta tuntipalkkaa sekatyöläisille, jota onkin alimpana palkkana maksettu jo useita vuosia. Ja tämähän ei vielä ole edes kohtuullinen palkka, vaan on kohtuuden rajan alapuolella, näin kalliilla paikkakunnalla, jossa elintarpeiden hinnat ovat useinkin yläpuolella Helsingin hintoja. Muuten on herroilla tässä mukava menettely, ja sopiihan tähän hyvin se sananlasku: "Itselleen possu kiusaa tekee, kun kaukalonsa kaataa", arvelee Työmiehessä Kivimies.

(21.08.1912 Sosialisti no 192)

T. k. 23 p. sanoi Solbergin louhimon työnjohtaja työstä irti kaikki mainitut lakkolaiset 14 päivän kuluttua. Vaikuttipa se Blankett'in mustalista.

(26.08.1912 Työmies no 196)

Tänään allekirjoitettiin Sonasundin kivilouhimon työehtosopimus Finska Stenindustri alkiebolagetin ja S. kivityöntekijäin liiton välillä, joten työrauha on nyt tällä louhimolla taattu v. 1914.

(05.09.1912 Työmies no 205)

Sonasundin louhimolla t. k. 3 p. kun ammuttiin dynamiitilla n. s. kynsiä louhimon rinnasta pois, niin tämä aiheutti ankaran kivisateen, vaikka latingin päällys oli puilla peitetty. Tässä kivisateessa putosi korkealta ilmasta lähes nyrkin kokoinen kivi työmies H. Salon päähän niin, että S. tupertui. Hetken perästä tointui hän, että sai puhua ja saatiin kuljetetuksi Inkooseen lääkärin apua saamaan. Nykyään hoidetaan häntä Helsingissä kirurgisessa sairaalassa ja on hänen paranemisensa tähänastisten tietojen mukaan hyvin kyseenalainen. Lääkärin lausunnon mukaan on hän saanut kovan aivotärähdyksen, josta johtui että toinen käsi halvautui. Tämäkin tapaus kehottaa käyttämään varovaisuutta kiviä ampuessa.

(08.10.1912 Työmies no 233)

Iltaman Pito kielletty, vaan pidetty kiellosta huolimatta.

Inkoon nimismies on ruvennut vaatimaan iltamia toimeenpanevilta seuroilta ja yhdistyksiltä iltamista ilmottaissa kirjallista anomusta ja anojalta hän vaatii käytännöstä olleen 3 mk. 44 p:n lisäksi 2 mk.

Kun S. Kivityönt. Liiton Solbergin os. huvitoimikunta ei suostunut tuota määräystä täyttämään, vaan teki laillisen ilmotuksen ja maksun suoritettuaan pani toimeen iltaman Degerbyn työväen talolla t. k. 5 p:nä, niin iltaman alussa saapui Degerbyn poliisi ja ilmotti että hän on saanut nimismieheltä määräyksen kieltää iltaman pidon sen tähden että ei ole maksettu sitä 2 markan lisämaksua. Kysymykseen, aikooko virkamalta käyttää väkivaltaa, jos iltama kiellosta huolimatta pidetään, vastasi, ettei ole saanut semmoiseen määräystä. Tällaisella välinäytöksellä jatkettiin hyvällä menestyksellä iltamaa ja virkavallan edustajakin poistui.

Nimismies on yrittänyt toisellakin lailla estää näitä samoja iltamia. Oli nimittäin lähettänyt Degerbyn yhdistykselle ukaasin, että yhdistys ei saa antaa huoneistoaan iltamien pitoon, jos ei iltamien toimeenpanijoilla ole hänen antamaansa lupatodistusta. Tässä hommassa nimismies ei ainakaan tällä kerralla onnistunut, kun huone oli vuokrattu jo ennen nimismiehen ukaasia. Edellämainitun ukaasin mukana oli nimismies lähettänyt otteet niistä monista painokannisten hommaamista iltamia ja valistuslyotä kuristavista ukaaseista ja kehottanut, että ne laitettaisiin näkyvälle paikalle yhdistyksen huoneostoon. Ja tätä oli noudatettukin, oli kiinnitetty mainittu tekele juhlasalin seinään. Tämä ei ole mikään tietoisuuden merkki yhdistyksen toiminnassa.

(08.10.1912 Työmies no 233)

Karilleajo. Höyrylaiva Balmoral ajoi t. k. 2 p:nä karille lähtiessään liikkeelle Sonasundin laiturista Inkoossa. Alus sai pienen vuodon ja ruhmoi samalla hiukan erästä laiturissa ollutta kiviproomua. Karilleajon syyksi arvelee laivan päällikkö Helsingin maistraatin julkiselle notarille jättämässään meriselityksessä jääriitettä, joka vaikutti sen, ettei alus totellut peräsintä.

(08.11.1912 Uusi Suometar no 259)

Sonasundin louhimolla työskentelevän kivityömies H. Salon asuntoon saapui eilen eräs henkilö, joka ahdisti Salon vaimoa luovuttamaan rahat, muutoin hän käyttää näyttämäänsä revolveria. Vaimo hätääntyneenä luovuttikin ainoat rahansa, 23 mk 50 p:iä. Paikkakunnan poliisi on kyllä asiaa tutkinut, mutta ei vielä ole roiston jälillä.

(23.05.1913 Työmies no 116)

Kuten jo eilen mainitsimme, tehtiin Sonasundissa torstaina rohkea ryöväys. Siitä kertoo kirjeenvaihtajamme lähemmin seuraavaa: 

Kivityömies Salon asuntoon, jossa oli ainoastaan vaimo kotona, tuli voro sisään mitään erityistä huomiota herättämättä. Hän istui rauhallisena tuolille. Vaimo kyseli mieheltä kuulumisia ym. Jonkun sanan vaihdettuaan vaimon kanssa otti voro revolverin esiin ja uhkasi sillä vaimoa, jos hän ei anna hänelle rahoja. Mutta vaimo pääsi pujahtamaan ulos ja juoksi naapuriin, johon on matkaa noin neljänneskilometriä. N. puolen tunnin kuluttua saapui vaimo naapurin isännän kanssa takaisin. Voro oli jo silloin poistunut ja vienyt kaapista perheen ainoat rahat 22 mk. 50 P. Rahat olisivat olleet perheessä kipeään tarpeeseen. Salo näet loukkaantui viime vuonna Sonasundin louhimolla ja sentähden sairastellut näihin asti sekä ollut toverien auteltavana.

Voro oli lyhyt ja laihahko, noin 20-25 vuoden ikäinen. Päässä kiiltävälippainen lakki ja päällä musta takki sekä siniset housut ja risaset nauhakengät. 

Vaimo, joka voron kanssa joutui tekemisiin, säikähti niin, että on nyt kovasti sairaana.

Poliisit ovat ryhtyneet toimenpiteisiin voron kiinnisaamiseksi.

(24.05.1913 Työmies no 117)

Tällä louhimolla on ollut koko tämän vuoden ajan pieni työvoima. Olipa tässä joku viikko taaksepäin vain 3--4 työntekijää. Tästä oli seurauksena, että työntekijäin järjestön toiminta kokonaan nukahti. Nyt on työvoima jonkun verran lisääntynyt ja katukiven (nupun) tekijöitä sanoo työnjohtaja ottavansa useita kymmeniä, kun vain saisi.

Huonot palkat ja kalliit elantokustannukset on luonnollinen syy siihen, että mainitun työn tekijöistä on melkein aina puute tällä louhimolla. Järjestökin on taas herätetty eloon. T. k. 14 p. kokoontui louhimon työläiset Solbergin os. toimesta ja päättivät perustaa työkunnan, joka toimii Solbergin osaston alaisena. Menestystä vaan.

(16.09.1913 Työmies no 213)

Solbergin Kivityöntekijäin osasto lähetti t. k. 13 p. Suomen Kiviteollisuusosakeyhtiölle Sonasundin louhimon työsopimuksen irtisanomiskirjeen ja samalla uuden työsopimusehdotuksen. Sonasundin työläiset taistelivat lakolla pari vuotta takaperin itselleen työsopimuksen ja huonon vuodenajan tähden täytyi silloin tyytyä työläisille epäedulliseen sopimukseen. Se oli jo silloisiinkin oloihin huono ja kun taas parin vuoden aikana elintarpeet ovat paikkakunnalla kallistuneet entisestään, niin tämä on pakottanut työläiset työsopimuksen uusimiseen.

(16.03.1914 Työmies no 62)

Tämä Pitäjä on oikea kivipitäjä. Maanlaatu on hyvin vuorista, niin kun yleensä merenrantaseudut. Mutta Poikkeuksen tekevät Inkoon kalliot siinä, että ne ovat yleensä hienoa, punaista graniittia, osaksi myös harmaata ja vähemmässä määrässä mustaakin. Kivi on sitkeää ja laadultaan sopivaa jalostettavaksi. Nämä hyvät edellytykset ovatkin houkutelleet kivikapitalisteja valtaamaan Inkoon vuoria haltuunsa. Vuokra- ja ostokauppoja ovat tehneet useat yhtiöt, osaksi yksityisetkin keinottelijat. Enemmänkin Vuorikauppoja syntyisi, mutta maanomistajat ovat kovia ruotsalaisuuden säilyttäjiä ja kellä ei kovaa rahapulaa ole, se kieltäytyy vuoriaan myymästä ja vuokraamasta siitä syystä, että kiviliike tuo suomalaisuutta paikkakunnalle. Tästä huolimatta on ainakin neljällä kiviliikkeen harjottajalla omistusoikeus Inkoon kallioihin. Lisäksi vielä vuokrasopimuksia.

Kaikista etuisuuksista huolimalta liikkeenharjottajat eivät sano täälläkään oikein "pärjäävänsä". Kun työläiset ilmottavat, että palkat ovat elintarpeiden kallistumisen tähden jääneet nälkärajan alapuolelle ja vaativat korotettavaksi, niin silloin tuo kannattamattomuuden virsi alkaa kuulua. Ja oikein numeroilla tahtovat näyttää, että liike tuo, ellei juuri tappiota niin kumminkin mitättömän pientä voittoa. Liike tekee muka vararikon, jos työehtoja täytyy parantaa. Minkäverran tuossa liikkeenharjottajain valituksessa on perää, ei oikeastaan koske meitä työläisiä. Emmehän me ole, vaikka asiat noin olisivatkin, velvolliset työmme vieressä nälkää kärsimään. Ja tämän alkaakin jo työväki täälläkin oivaltaa. Ja tuo kannattamattomuuskin osottautuu perättömäksi, silloin kun työväellä on voimaa vaatimustensa toteuttamiseen.

Kuluneena talvena on näillä louhimoilla olleet työt huonossa käynnissä. Kevään tullen on taas toiveita niiden paranemisesta. Talven kuluessa on joku helsinkiläinen osuuskunta ostanut täältä kallion, ja alkaa louhimistyön vesien auettua, niin ainakin ovat luvanneet, joten kesän tullen lisääntyy kivityön tekijäin luku entisestään.

(20.03.1914 Työmies no 66)

Surkea tapaturma kiviä louhittaessa. Kun t. k:n 7 pnä Sonasundin kivilouhimolla laukaistiin kahta noin 3 metrin syvyistä ruudilla ladattua reikää sähkön avulla, niin jostakin tuntemattomasta syystä jäikin toinen reijistä laukeamatta. Porarit Hirvonen ja Palenius ryhtyivät mainittua reikää avaamaan. Ennen purkamistyön päättymistä laukesikin kuitenkin reijässa ollut ruuti, polttaen heidän molempain kasvot ja käsivarret. Loukkaantuneet toimitettiin heti Inkoon kirkonkylään saamana lääkärinapua. Lääkärin määräyksestä oli pahemmin loukkaantunut Hirvonen toimitettava Helsinkiin kirurgiseen sairaalaan hoidettavaksi. Epätietoista on tuleeko hänestä enää täysin näkevää. Lievemmin loukkaantunut Palenius toipui pian saamistaan vammoista.

(16.04.1914 Työmies no 86)

T. k. 25 p:nä allekirjotettiin Svenska Stenindustri Aktiebolagin ja Suomen Kivityöntekijäin liiton Solbergin osaston välillä työehtosopimus Sonasundin kivilouhimoa varten. Sopimus on Voimassa kesäk. 13 päivään 1915. Urakkahinnat osittain paranivat sekä alimmat tuntipalkat nousivat 5 p:llä.

(27.06.1914 Kansan Lehti no 144)

Työoloista Inkoon kivilouhimoilla. Sonasundin louhimolla on taas alettu katukivien teko pienellä työvoimalla ja alennetuilla palkoilla. Nykyään on työssä 7-8 miestä, jotka tekevät n.s. sekundanupuja, joista on ennen maksettu 3:40 m2 ja raaka-aine on tuotu tekijän työpaikalle. Nyt on neliömetrin hintaa laskettu 40 penniä ja tekijä saa itse hankkia raaka-aineen. Tähänkin työhön pääsevät vain ne työläiset, jotka ovat pitemmän aikaa olleet yhtiön töissä. Kuuleman mukaan yhtiön johtaja Blankett vaatii kirjallisen sopimuksen työläisiltä, että he sodan loppuun asti tyytyvät tahän alennettuun palkkaan. 

Solbergin louhimon työläisten tuntipalkka on alennettu 5 pennillä ja työaika on viikossa 50 tuntia. Isonkiven hakkurien palkkaa on laskettu n.s. saumasta 2 mk. neliämetriä kohti ja työaika on rajoitettu 32 tuntiin viikossa. Sadeilmojen sattuessa se vielä siitäkin lyhenee. Kun elin ja muut välttämättömät tarveaineet ovat kallistuneet paikkakunnalla, niin käy työläisen elämä täälläkin tukalaksi, kertoo kirjeenvaihtajamme.

(30.09.1914 Työmies no 225)