Herra Timperin värikäs elämä

10.04.2020


Tabor-kirkon (Taborkyrkan) tietää lähes jokainen inkoolainen, mutta mikä oli miehiään tämä Ferdinand Timper, joka v. 1924 lahjoitti tontin ja rahaa kirkon rakentamista varten, siitä aion tässä nyt hieman kertoa.


Kultaseppä Timper

Gustaf Adolf Ferdinand Timper syntyi Tammisaaressa 5.9.1864. Hän alkoi oppivuosiensa jälkeen 26-vuotiaana harjoittaa kultasepän ammattia Tammisaaressa syksyllä 1890. Tammisaaren pieni kaupunki ei kuitenkaan kauaa riittänyt kunnianhimoiselle Ferdinandille, vaan hän lopetti Tammisaaren liikkeensä 1893 ja muutti Helsinkiin.

(Västra Nyland 23.09.1890)


Timperin ensimmäinen Helsingin kultasepänliike sijaitsi Kauppatorin laidalla, osoitteessa Pohjoisesplanadi 5. Jo seuraavana vuonna hän siirsi liikkeensä Mikonkatu yhteentoista lähelle Rautatientoria. Tämä talo tuhoutui tulipalossa v. 1898 ja Timper joutui taas etsimään uuden liikehuoneiston, joka löytyi seuraavaksi osoitteesta Aleksanterinkatu 44.

Monista muista silloisista kultasepänliikkeistä poiketen, Timperin päälimmäisenä liikeideana oli valmistaa ja myydä edullisia, mutta silti laadukkaita ja kauniita koriste- ja käyttöesineitä. Kotimaisen tuotannon lisäksi esineitä tuotettiin mm. Pietarista, Tukholmasta ja Pariisista.

Ferdinand Timper oli pohjimmiltaan enemmän liikemies kuin käsityöläinen ja liiketoiminnan kasvaessa hän siirtyikin lähes yksinomaan liikkeensä johto- ja markkinointitehtäviin. Kultaseppä Timper mainosti runsaasti erityisesti Helsingin työväestölle suunnatuissa sanomalehdissä ja kertoi palvelevansa niin rikkaita kuin köyhiäkin. Markkinointi onnistui niin hyvin, että mm. Työmies ja Suomen Kansa lehdissä kehoitettiin lukijoita hankkimaan joululahjansa Timperin liikkeestä, siellä kun ei köyhempää väestönosaa riistetty.



Vuonna 1900 Timper muutti jälleen ja avasi liikkeen osoitteessa Aleksanterinkatu 7. Tämä oli Timperin kultasepänliikkeen osoitteena lähes vuosikymmenen ajan ja se tuli monille silloisille helsinkiläisille tutuksi.

Suomen Kansa sanomalehdessä kirjoitettiin seuraavasti 13.12.1904:

Ferd. Timperin kulta- ja hopeasepän liikkeessä Aleksanterin kadulla 7 näyttävät joulukiireet olevan jo ylimmillään. "Kundeja" oli myymälässä käydessäni kosolta. Eikä tuo ole kummakaan, sillä Timperin liike on saavuttanut jo aikoja sitte helsinkiläisten suosion tavaran hyvyydellä ja kohtuuhinnoilla. - Niinkuin ennenkin on täksikin jouluksi herra Timper varustanut suuren varaston ammattialaansa kuuluvia esineitä. Kulta-, hopea- ja uushopeateoksia on mitä laatua hyvänsä. Kihlasormuksia on valmiina kaikkia rakastuneita ja kaikenkokoisia sormia varten. Muistisormukset ovat toinen toistansa ihanampia, ja varaa on kyllä valita kukkaron mukaan. Kultasia sormuksia saa jo 5:llä markalla, mutta joka oikein komeata haluaa, niin saa sellaisenkin, kun lyö pöytään 800 markkaa. Kirjoitustelineitä, uusihopeaisia saa 7 markalla, täysihopeaisten hinta on 60 - 400 markkaa. Paperossi-imukkeita ja pienten palleroisten leluja on entistä suurempi varasto. Paperossikotelot, uusihopeaiset maksavat 3 - 20 markkaan, täysihopeaisia saa 20 - 100 markkaan.

Mainittava on vielä kahviserviisit 200 - 500 markkaan, lusikat, hedelmävaasit, kepin kahvat. Vaikeaa on kaikkia ruveta luettelemaankaan. Kaikki jotka kulta- Hopea- ja uusihopea esineitä tarvitsevat joululahjoiksensa, käyvät luonnollisesti Timperin liikkeestä niitä valikoimassa. Uusihopeatavarat ovat niinkuin ennenkin kotona hopeoidut ja työstä myönnetään kymmenen vuoden takaus.

Kultasepänliike Ferd. Timper Aleksanterinkatu 7. (Signe Brander 1907, Helsingin kaupunginmuseo)


Timper tunnettiin yleensä reiluna työnantajana ja työntekijöiden palkatkin olivat kohtuullisia. Yrityksessä koettiin kuitenkin pieni työtaistelu heinäkuun 3 päivä 1905, jolloin kultasepänliike Timperin työntekijät ryhtyivät yhden päivän kestäneeseen lakkoon. Sanomalehti uutisoi asiasta seuraavasti:

Lakko.

Kultaseppä Timperin työhuoneessa lopettivat kaikki työntekijät toispäivänä työnsä. Rettelö syntyi siitä että työntekijät olivat pyytäneet lauantai- ja juhlapäivänaattoina työpäivää lyhennettäväksi 7-tuntiseksi. Työntekijät eivät olisi lyhennysajalta vaatineet palkkaa, vaan ainoastaan niistä tunneista kuin he ovat työssä. Herra Timper suostuikin ensin tähän työmiesten pyyntöön, vaan muutti sitten mielipidettään niin, että hän lyhensi kahdeksi kuukaudeksi yleensä kaikki työpäivät 9-tuntiseksi ja työn alotettavaksi klo 8 aamulla, mikä ennen on alotettu klo 7:mältä. Työmiehet olisivat vaatineet tämän lyhennyksen johdosta myöskin palkan korotusta, ja siihen ei taas hra Timper suostunut. Tästä oli seurauksena se, että miehet tekivät lakon.

Työntekijöillä oli illalla yhdistyksessä kokous tämän johdosta ja valittiin 4-miehinen komitea, joka menisi herra Timperin kanssa neuvottelemaan ja sovittiin niin, että työ aletaan aamulla klo 8, niinkuin Timper sitä tahtoo ja tehdään illalla klo 7 ja sillä välillä pidetään yhden tunnin päivällisloma. Lauantaina lopetetaan työ klo 2 i.-p. Tämä lyhennys on käytännössä ainoastaan kesä- ja heinäkuun ajalla. Silloin kun on kiireitä tilauksia toimitettuina, suostuvat miehet tekemään työtä klo 6 illalla ja lupasi herra Timper näistä lauvantai-iltapäivän tunneista maksaa 50 pros. korotetun tuntipalkan. Työntekijät suostuivat heti ryhtymään työhön.

(Uusi Suometar 05.07.1905)


Elokuussa 1905 palkittiin kultasepänliikettä 10 vuotta palvellut työntekijä.

Työmiestä muistettu.

Täkäläinen kultaseppä F. Timper lahjoitti liikkeessään 10 vuotta palvelleelle työmies A. Rissaselle t. k. 5 p. pienen rahasumman ja kultaisen muistorahan, joka oli varustettu kirjotuksella "A. Rissaselle kiitollisuuden muisto 10 vuotisesta työstä.'" Samalla puhui hra T. muutamin sanoin siitä hyödystä, minkä tuottaa rehellisyys ja hyvä sopu isännän ja työmiehen välillä. Vielä tarjottiin kaikille hra T:n liikkeessä palveleville henkilöille limonaadia ja leivoksia.

(Suomen Kansa 11.08.1905)


Ferdinand Timper toimi aktiivisesti erilaisissa luottamustehtävissä. Hän oli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä mm. Suomen kulta- ja hopeaseppäin liiton varapuheenjohtajana ja Helsingin ammatin- ja teollisuudenharjoittajain liiton puheenjohtajana.  


Uusi ajanjakso Timperin liiketoimissa koitti jälleen vuonna 1909, jolloin Aleksanterinkatu 7:n talo purettiin uuden rakennuksen tieltä. Timper oli tuossa vaiheessa jo siinä määrin vaurastunut, että osti omat liiketilat Helsingin keskustasta. Timperin liikkeen osoitteet olivat siitä lähtien Mikonkatu 9 (kultasepänliike) sekä Hallituskatu 17 ("uushopeamakasiini").

Hallituskadun kiinteistössä käynnistyi mittava remontti, joka ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan.

Uppiniskainen rakentaja.

Kultaseppä F. Timperin, joka tontillaan n:o 5 (osoite n:o 17) Hallituskadun varrella on tehnyt erinäisiä rakennusmuutoksia siinä olevassa 1 -kerroksisessa puurakennuksessa, kielsi rakennustarkastaja viime joulukuulla rakennustöitä jatkamasta, koska lattiapalkit hänen mielestään eivät ole kyllin kestäviä. Jouluk. 29 pnä valitti hra Timper tästä maistraatille, joka vaati rakennustarkastajalta selitystä. Tammikuun puolivälissä kävi rakennustentarkastaja sitten rakennuksella, mutta ei tarkastanut lattian kannatuspalkkeja, koska hra Timper ei ollut esittänyt raudasta laittamainsa palkkien kannattavaisuutta. Hra Timper lähetti sittemmin, helmik. 8 pnä. rakennustentarkastajalle piirustukset noista rautapalkeista ja jatkoi töitä rakennuksellaan. Rakennustentarkastaja ilmoitti silloin maistraatille, ettei hra Timper ollut hanttinut hänen vaatimiaan laskuja määrätyn ajan kuluessa.

Asian ollessa tämän johdosta esillä maistraatissa vaati yleinen syyttäjä edesvastuuta ja sakkoa hra Timperille, siitä, ettei tämä ollut noudattanut rakennustentarkastajan käskyä.

Maistraatti katsoi, ettei hra Timperiä siitä voida sakottaa, mutta että rakennustyöt mainitussa talossa ovat heti keskeytettävät 500 mk:n sakon uhalla; jos rakennus on jo valmistunut, on se saatettava sellaiseen kuntoon, että rakennustentarkastaja saattaa tutkia lattian kannattimet, palkit ja vasat.

Rakennustentarkastaja ilmoitti vielä, että hra Timper oli rakennuksen erääseen huoneeseen sijoittanut asianomaisetta luvatta kuivauskamiinan. Tähän vastasi hra T., että hän oli saanut maistraatilta luvan laittaa yhden kuivauskamiinan rakennukselleen, vaikkakaan ei samaan huoneeseen, missä se oli, ja katsoi hän olleensa oikeutettu siihen ilman lupahakemusta, koska kamiina kerran on samassa rakennuksessa.

Yleinen syyttäjä vaati hra Timperiä tästä menettelystään edesvastuuseen. Maistraatti sakottikin hra T:n tästä 50 mk.

(Työmies 16.02.1910)


Rakennuspiirustusten seuraaminen.

Rakennusientarkastaja arkkitehti Gripenberg on maistraatille ilmottanut, että kultaseppä T. Timper ei ole kaikissa suhtein noudattanut vahvistettuja piirustuksia uutisrakennukseen tontilla n:o 5 Hallituskadun varrella, joten hra Timperin pyytämää lopullista katselmusta ei ole voitu toimittaa. Maistraatissa oli asia eilen esillä ja velvotti se hra Timperin 200 mk sakon uhalla 2 kuukauden kuluessa rakentamaan piirustusten mukaan mainittuun taloon yhden koridoorin, joka nyt on jätetty rakentamatta.

Arkkitehti Gripenberg on vielä ilmottanut, että samassa talossa on tontin läntistä kulmaa kannattamaan rakennettu osaksi harmaasta kivestä ja osaksi tiilistä pylväs, joka nyt kun harmaakivi ja tiilit ovat irtaantuneet toisistaan on taipunut, joten on pelättävissä, että se osa taloa, jossa pilari on, voi sortua. Maistraatti velvotti tämän päivän kuluessa hra Timperin asettamaan pilarin sellaiseen kuntoon kuin rakennusjärjestys määrää, uhalla, ettei talossa saa ennen tämän työn suorittamista mitään rakentaa ennenkuin maistraatti antaa luvan.

(Uusi Suometar 22.03.1910)


Rakennus valmistui lopulta ja uusi myymälä avattiin joulukuussa 1910.

Myymälä avattu.

Kultaseppä F. Timper, jonka tunnettu kultasepänliike sijaitsee Mikonkadun varrella 9, on näinä päivinä avannut uushopeamakasinin Hallituskadun puolella, tässä osastossa pidetään kaupan yksinomaan uushopeateoksia, jotka suurimmaksi osaksi ovat ulkomaista valmistetta, mutta päältä hopeoidut hra Timperin omassa työpajassa. Myymälä on siisti ja tekee erittäin miellyttävän vaikutuksen kävijään. 

(Jokamiehen viikkolehti 17.12.1910)


Herra Timper osti v. 1912 Helsingin Meilahdesta tontin huvilaa varten. Hankaluudet viranomaisten kanssa jatkuivat, koska Timper katsoi edelleen voivansa rakentaa oman mielensä mukaan, välittämättä sen enempää määräyksistä kuin suunnitelmistakaan.

Hyväksytyt piirustukset.

Maistraatti on hyväksynyt arkkitehti Albert Nybergin laatimat piirustukset puisen asuinrakennuksen ja kahden lisärakennuksen rakentamiseksi kultaseppä Ferd. Timperin omistamalle Meilahden huvilatontille n:o 8. Uusiin rakennuksiin tulee 6 huonetta.

(Työmies 05.09.1912)


Talojen puhtaanapitovelvollisuus.

Hra Ferd. Timper on 200 markan sakon uhalla velvoitettu ennen t. k. 20 päivää toimittamaan suursiivouksen omistamansa Granvikin huvilan alueella tai järjestämään asian niin, että terveydenhoitolautakunta voi antaa hyväksymisensä. Saman sakon uhalla on hra Timperiä myös kielletty kuljettamasta lautaa huvilaansa kaupunkitalostaan.

(Uusi Suometar10.06.1915)


Rakennusjärjestysten rikkomiset.

Kultaseppä Ferd. Timperin, joka on ilman vahvistettuja piirustuksia rakennuttanut toisen kerroksen Granvikin huvila-alueella Meilahdessa olevaan yksikerroksiseen huvilaansa, tuomittiin eilen tästä maistraatissa 100 mk:n sakkoon sekä velvoitettiin ennen kuluvan vuoden loppua purkamaan kerros, ellei piirustuksia saada vahvistetuksi.

(Helsingin Sanomat 09.11.1916)


Vuoteen 1917 mennessä herra Timper oli hankkinut kultasepänliikkeellään huomattavan omaisuuden ja muut "bisnekset" alkoivat kiinnostaa yhä enemmän. Keväällä v. 1917 Timper päätti luopua kultasepänliikkeestään sekä Mikonkadun kiinteistöstään. Hän myi Mikonkatu 9 kiinteistön tamperelaiselle Nikolai Tirkkoselle 1,5 miljoonan markan kauppasummasta. Kultasepänliikkeensä Timper myi kultaseppä Hj. Weckströmille, joka jatkoi pitkään liiketoimintaa nimellä "Timperin jälk." ja siihen oli tietysti syynä Timperin kultasepänliikkeen hyvä maine helsinkiläisten keskuudessa.

Lokakuussa 1917 Ferdinand Timper osti maatilan Inkoosta. Tähän hankintaan lienee ollut osasyynä Helsingissä sisällissodan alla puhjenneet levottomuudet.

Maatilankauppoja. 

Wahrs niminen kartano, sisältäen Östergårdin ja Vestergårdin maatilat Wahrsin kylässä Inkoon pitäjässä, on kaupan kautta siirtynyt tilanomistaja Selim Ekholmilta kultaseppä Ferd. Timperille. Kaupan välitti Helsingin Välitysliike Oy.

(Uusi Suometar 17.10.1917)


Raittiusmies ja talonomistaja

Paitsi menestyvä liikemies, niin Ferdinand Timper oli myös aktiivinen raittiusaatteen kannattaja. Hän toimi ruotsinkielisen raittiusyhdistys Balderin hallituksessa vuosien 1898 - 1927 välisenä aikana. Herra Timper oli myös omalta osaltaan vahvasti mukana vaikuttamassa kieltolain syntyyn, joka astui Suomessa voimaan 1.6.1919.

Marraskuun kolmantena päivänä 1919 Timper osallistui Helsingin kauppakamarin illallisille. Eräät tilaisuudessa mukana olleet herrat alkoivat naukkailla alkoholijuomiaan taskumateistaan Timperin silmien edessä, ikään kuin härnätäkseen tätä tunnettua raittiusmiestä. Timper ilmiantoi nämä kyseiset herrat kieltolakirikoksesta ja siitä syntyi suuri kohu. Asia eteni oikeuteen ja tuomioitakin jaettiin.


(Uusi Suomi 25.11.1919)


Ferdinand Timper erotettiin tämän jupakan vuoksi Helsingin kauppakamarista, mutta ei hän siitä mitenkään pahoillaan ollut, sillä olisi muutenkin eronnut. Tapaus herätti maanlaajuista julkisuutta ja lehdistön reaktio tapausta kohtaan vaihteli huomattavasti. Joissakin pääkaupunkiseudun ruotsinkielisissä sanomalehdissä julkaistiin melko vihamielisiäkin kirjoituksia Timperin toiminnasta. Hänet koettiin tietyllä tapaa ystäväpiirinsä petturina. Vaikka Timperin tekoa ylistettiinkin raittiusväen keskuudessa, niin hän oli tämän tekonsa jälkeen epätoivottu henkilö Helsingin seurapiireissä. Tämä oli ehkä yhtenä syynä siihen, että Timper asettui v. 1920 Inkooseen paetakseen tältä kaikelta syntyneeltä kohulta ja "vihapuheelta".

Timper ei ollut maanviljelijä, joten hän palkkasi alussa taloonsa tilanhoitajan ja myöhemmin hän vuokrasi tilan viljelysmaat ja osan rakennuksista Axel Öhmanille. Toiminnan miehenä Timper alkoi kehittää paikkakunnan elinkeinoelämää ja palveluja. Hänen roolinsa oli hyvin keskeinen Inkoon Osuuskaupan (Ingå Handelslag m.b.t.) perustamisessa ja toiminnan käynnistämisessä 1920-21.

Ferdinand Timper lähti liikematkalle Etelä-Amerikkaan lokakuussa 1921 ja tämä matka kesti runsaan vuoden. Palatessaan Stettinistä Suomeen höyrylaiva Ariadnella marraskuussa 1922, hänet pidätettiin Suomen tullissa. Timperin matkalaukusta löytyi tarkastuksessa kaksi pulloa alkoholia vaatteiden sekaan kätkettynä. Hän kiisti jyrkästi tietäneensä mitään kyseisistä pulloista ja epäili, että joku matkustaja oli laivalla kätkenyt ne hänen matkalaukkuunsa ikävyyksiä tuottaakseen. Myöhemmissä tutkimuksissa poliisikin tuli siihen tulokseen, että kyse oli todennäköisesti ilkivallasta. Tämän episodin seurauksena kieltolain vastustajien ilkeämielinen kirjoittelu ja pilailu Timperin kustannuksella alkoi taas lehdissä.


                                               (Wasa-Posten 28.11.1922)                                    Lex Timper (Wettenhovi-Aspa)


1920-luvulla Timper alkoi käyttää itsestään titteliä "talonomistaja". Hän oli hankkinut omistukseensa huomattavan määrän kiinteistöjä Helsingistä ja hän omisti myös maatiloja. Kiinteistökaupoista saamiensa voittojen lisäksi hän sai luonnollisesti myös vuokratuloja. Omaan käyttöönsä hänellä oli Inkoon maaseutukotinsa lisäksi kaupunkiasunto sekä toimisto Helsingin keskustassa.

Keväällä 1924 Ferdinand Timper lahjoitti tilansa mailta Inkoon aseman läheltä tontin ruotsinkieliselle metodistiseurakunnalle ja sen lisäksi 500 000 mk kirkon rakentamista varten. Saman vuoden heinäkuussa Timper laajensi tiluksiaan ostamalla viereisen Solkullan tilan ja sen kauppasumma oli 180 000 mk. Kirkon rakennustyöt alkoivat heinäkuussa 1924 ja Tabor-kirkon avajaisia vietettiin marraskuussa 1925. Kirkon rakentamisen kokonaiskustannukset olivat noin 550 000 mk.

Puolen miljoonan lahjoitussumma kirkon rakentamista varten oli tietysti tuon ajan mittapuulla huomattavan suuri, mutta herra Timper oli tuolloin jo niin äveriäs mies, ettei se hänen pankkitilillään juurikaan tuntunut.

Arkkitehti Willbergin piirustus Tabor-kirkosta vuodelta 1924.


Suurimman yksittäisen kiinteistökauppansa Timper teki syyskuussa 1926, jolloin hän osti Heimolan talon Helsingistä (Hallituskatu 15). Kauppahinta oli 8,7 miljoonaa markkaa. 

Heimolan talo (Kaiku 13.01.1924)

Heimolan talo oli Helsingin komeimpia rakennuksia, sen juhlasali on kaupungin suurin ja sinne mahtui kerrallaan n. 1500 henkeä. Suomen eduskunta kokoontui Heimolan talossa 1911 - 1931 ja hyväksyi siellä Suomen itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Siellä valittiin kolme Suomen ensimmäistä presidenttiä ja päätettiin ensimmäisestä perustuslaista sekä säädettiin mm. torppari- ja kieltolaki. Suomen eduskunta oli Ferdinand Timperin vuokralaisena vuoteen 1931 asti, jolloin nykyinen eduskuntatalo valmistui. Timperillä oli Heimolassa myös oma kaupunkiasuntonsa.

Heimola sisältä (Kyläkirjaston Kuvalehti 01.03.1911)


Kieltolaki kumottiin joulukuussa 1931 järjestetyn kansanäänestyksen perusteella eduskunnassa alkuvuodesta 1932. On vaikea sanoa mitä raittiusmiehenä ja kieltolain puolestapuhujana tunnetun Ferdinand Timperin päässä tuolloin liikkui, mutta tammikuussa hän tarjosi Heimolan taloa Suomen valtiolle viinakauppaa varten. Ehkä se oli pettyneen miehen protesti tai sitten hän näki siinä uuden bisnesmahdollisuuden. 

Heimola tarjottu alkoholikauppaa varten. 

Talonomistaja Ferd. Timper on valtioneuvostolle osoittamassaan kirjeessä tarjonnut alkoholijuomain myynniin järjestämistä varten ostettavaksi omistamansa talot n:o 22 Etelä-Esplanadinkadun varrella ja Oy Hallituskatu 15 Helsingissä (ent. Heimola).

(Laatokka 12.01.1932)


1930-luvun alussa Ferdinand Timper oli asettunut pysyvästi Helsinkiin asumaan ja hän päätti luopua maaomistuksistaan Inkoossa. Vuonna 1932 hän myi Solkullan veljensä Thure Timperin tyttärelle Svea Timperille. Seuraavana vuonna oli Varsin tilan vuoro, joka päätyi kaupan kautta ensin Raimund Steven-Steinheilille ja pari vuotta myöhemmin Arthur Schwalben omistukseen.

Ferdinand Timper eleli poikamiehenä lähes koko elämänsä. Vasta vanhoilla päivillään hän avioitui itseään 28 vuotta nuoremman Edla (Ella) Matilda Niemisen kanssa. Heidän liitostaan ei syntynyt lapsia. Ferdinand kuoli 83 vuotiaana 10.5.1948 ja hänen vaimonsa Ella Timper menehtyi noin pari vuotta myöhemmin.

Ferd. Timperin kultasepänliikkeen valmistamia esineitä löytyy varmasti perintökalleuksina monen helsinkiläisen kodista, mutta hienoin muistomerkki hänen värikkäästä elämästään on kuitenkin Inkoossa sijaitseva Tabor-kirkko.


Tabor-kirkko Västankvarnintien varressa Inkoossa. (K.Lauharo 2020)


- Kristin Lauharo -