Inkoon kuusipeurat

Tämä on pieni kertomus siitä, miten kuusipeura eli täpläkauris (Dama dama) saapui aikoinaan "rikastuttamaan" Inkoon saariston luontoa.

Kuusipeuroja Inkoon Orslandetissa keväällä 2019. (K. Lauharo)

Insinööri Ragnar Kreuger alkoi ostamaan Inkoon Tostholmin tilaan kuuluvia saaria ja vesialueita vuonna 1934. Vuonna 1938 hänen omistukseensa kuului yhteensä noin 30 saarta ja pienempää luotoa. Hättö oli tämän alueen suurin saari ja sinne Kreuger rakennutti huvilansa. Ragnar Kreuger (1897 - 1997) tunnetiin ehkä parhaiten Oy Yleisen insinööritoimiston (YIT) pitkäaikaisena toimitusjohtajana. Vuonna 1952 hän sai teollisuusneuvoksen arvonimen.

Ragnar Kreuger oli myös luontoharrastaja ja hän innostui hankkimaan saarelleen vierasperäisiä kasvi- ja eläinlajeja. Hättön saarelle muodostui nopeasti pienimuotoinen arboretum, jonne hän istutti useita ulkomaisia puulajeja. Näitä olivat mm. jättituija, douglaskuusi, jättipihta, veripyökki ja japanin- sekä mantšurianjalopähkinä. Hänen luontoharrastuksensa päähuomio suuntautui kuitenkin lintuhin ja nisäkkäisiin.

           Hättön huvila - Villan på Hättö.

Korkeasaaren eläintarha oli vuodesta 1933 lähtien alkanut luovuttaa korvausta vastaan kuusipeuroja (ruots. dovhjort) yksityisille ja yhteisölle, joiden tarkoituksena oli kokeilla kyseisen lajin soveltuvuuta istutettavaksi Suomen luontoon. Ragnar Kreuger hankki ensimmäiset kuusipeurat (uros ja naaras) Hättön saarelle Korkeasaaresta v. 1936. Keväällä 1937 syntyi Hättössä ensimmäinen peuranvasa. Syksyllä 1937 Kreuger hankki Göteborgista tarhaansa kolme naarasta ja yhden uroksen lisää. Näistä kaksi naarasta synnytti seuraavan vuoden keväällä vasan, mutta toinen niistä kuoli tapaturmaisesti.

          Ensimmäinen Hättössä (v. 1937) syntynyt kuusipeuran vasa.

Ensimmäisten Hättön kuusipeuraurosten (eli pukkien) nimet olivat "Mussolini" ja "Hitler". Nämä eivät alkuun oikein tulleet toimeen keskenään, mutta sopu näiden välille syntyi ajan myötä. Kuusipeuroja pidetttiin tarhassa syksyyn 1938 asti, jolloin neljä niistä vapautettiin luontoon. Nämä eivät kuitenkaan alkuun olleet kovinkaan innokkaita poistumaan tarhan liepeiltä, vaan liikkuivat yleensä noin 200 metrin säteellä aitauksesta. Vuoden 1939 keväällä Hättössä eleli kahdeksan kuusipeuraa (3 urosta ja 5 naarasta).

Kuusipeuroja Hättössä v. 1939

Sanomalehdet kirjoittivat keväällä 1939 Hättön kuusipeuroista seuraavasti:

"Viime vuosina on maahamme tuotettu joukko kuusipeuroja, joita muutamat asiaan kiinnostuneet henkilöt ovat istuttaneet eri puolille maata siinä tarkoituksessa, että ne aikaa myöten rikastuttaisivat maamme riistakantaa. Tällaiseen yksityiseen eläinkantamme rikastuttamis-alotteeseen on todella syytä kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Onhan vielä tuoreessa muistissa, miten erään yksityisen alotteesta m.m. piisamimyyrä on nykyisin jo levinnyt moniin osiin maatamme. Sen nahkoista saatiin vuonna 1937 puolisen - toistakymmentä miljoonaa markkaa. Näyttää siltä, että kuusipeuroistakin alkaa kehittyä varsin arvokas riistaeläin maamme metsiin.

»Kuusipeura-aatteen» kannattajina on maassamme muitten ohella mainittava insinööri Ragnar Kreuger, jonka Barösundissa sijaitsevasta hirvitarhasta olemme aikaisemminkin kertoneet. Koska hän, kuten jo ennen on mainittu, päästi joukon puheena olevia eläimiä vapaasti luontoon kuluneena syksynä, päätimme tiedustella, miten nämä jalot riistaotukset vapaudessaan Etelä-Suomen saaristossa viihtyvät.

-  Niinkuin jo viime kesänä kerroin, lausui insinööri Kreuger, eivät eläimeni näytä haluavan nykyistä avarammille laidunmaille, vaan pysyttelevät uskollisesti saarellaan, vaikka jäät suovat mitä otollisimman tilaisuuden muuttoon. Ne ovat jo niin mukautuneet nykyiseen asuinpaikkaansa, että ne ruokailuaikana tulevat kuin kesy karja lähistöllä asuvan kalastajan torpalle nauttimaan päivittäisen maissiannoksensa.

-  Montako eläintä teillä on vapaudessa?

- Olen toistaiseksi päästänyt vain neljä kuusipeuraa vapauteen. Näistä on kaksi naarasta. Kaikkiaan omistan kahdeksan eläintä, joista näin ollen neljä elää vielä verkkolanka-aitauksen suojissa. Mutta kun kokeiluni on johtanut näinkin suotuisiin tuloksiin, saavat nykyisin vankeudessa olevat eläimetkin kevään tullen vapautensa.

- Muistaaksemme on hoivissanne jokunen saksanhirvikin?

- Aivan oikein, omistan yhden saksanhirvikoiraan. Näitä eläimiä olen nyt tilannut kaksi lisää -koiraan ja naaraan -, jotka kevääseen mennessä jo muuttanevatkin uuteen asuinpaikkaansa. Sitäpaitsi on tarhani suojissa jykevätekoinen mufflonpässi, joka niinikään saa keväällä tehdä tuttavuutta sukulaistensa kanssa. Olen näet myöskin niitä tilannut parin. Viimeksimainitut eläimet olisivatkin saapuneet saarelleni jo ennen joulua, mutta jääesteet muuttivat suunnitelmani.

-Teillähän näyttää olevan aikomuksena perustaa saarellenne oikea »jaloriistavyöhyke»? tiedustelimme leikillisesti. Päästättekö mahdollisesti kaikki omistamanne eläimet tulevaisuudessa vapauteen?

- Se on vakaa aikomukseni. Ensi kesänä minun tuskin enää tarvitsee uhrata aikaa ja varoja häkkien kunnossapitoon. Ja mikäli kaunis metsäkaurispari, jonka myös olen päättänyt hankkia, saapuu vahingoittumattomana perille ja kotiutuu pinta-alaltaan tyydyttävän suuren saareni metsiin, voidaankin jo puhua jonkinmoisesta »jaloriistavyöhykkeestä». Pientähän tämä yritykseni joka tapauksessa on, enkä tosiaankaan uskalla kaikkia suunnitelmiani antaa julkisuuteen tiedoksi, mutta uskon kuitenkin pian saavani palkkion siitä vaivannäöstä, joka hirvieläinten kasvattamisesta vankeudessa aiheutuu. Tämä palkkio on ennen kaikkea ilo, että saa omistaa omaa metsänriistaa, ja eihän ihminen muuta voi toivoakaan toimistaan palkkioksi kuin iloa itselleen ja toisille."

(Uusi Aura 03.01.1939 No 2)

           3-vuotias saksanhirvi Hättön saarella v. 1940.

Hättön saarelle hankittiin siis muitakin eläimiä, kuten saksanhirviä (kronhjort) ja mufloneita. Saksanhirvikokeilu ei onnistunut, mutta Muflonit menestyivät saarella. Ragnar hankki "eläintarhaansa" myös pesukarhuja, ja nämä osoittautuivat uudessa ympäristössään sellaisiksi tuholaisiksi, että ne jouduttiin lopettamaan.

Ragnar Kreuger asui Helsingissä suurimman osan vuotta ja hänen poissa ollessaan Hättön saarelta eläimistä huolehtivat lähistöllä asuvat kalastajat, kuten erityisesti Fritiof Björklöf.

(Västra Nyland 23.05.1940 no 58)

Vuonna 1945 Hättön kuusipeuralaumassa oli 18 yksilöä. Kuusipeurat alkoivat liikkua laajemmalla alueella Inkoon saaristossa 1940-luvun alkupuolella. Toinen vanhoista pukeista oli näköhavaintojen mukaan vieraillut jopa Snappertunan saaristossa asti. Paikkauskolliset, alun perin tarhassa eläneet ja syntyneet eläimet palasivat yleensä aina ennemmin tai myöhemmin takaisin kotisaarelleen. 1940-luvun puolivälin jälkeen yhä useammin jäi kuusipeuroja kuitenkin palaamatta. Osan epäiltiin joutuneen salametsästyksen uhreiksi. Ihmisiin tottunut, päiväaktiivinen ja avoimessa maastossa viihtyvä kuusipeura oli helppo saalis. 

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, kuusipeura oli tullut jäädäkseen Inkoon saaristoon. Vuoteen 1960 mennessä Hitlerin ja Mussolinin jälkeläiset olivat lisääntyneet n. 100 yksilöllä. Inkoon Hättössä vapautetuista kuusipeuroista muodostui näin maamme ensimmäinen luontoon levinnyt populaatio.

Myös muflonit lisääntyivät hyvää vauhtia. Nämä eivät Hättön saarelta poistuneet ja siksi niitä alettiin metsästämään vuodesta 1948 alkaen, jotta niiden kanta ei olisi paisunut liian suureksi.

Kreuger tuotti Suomeen myös uusia lintulajeja. Kanadanhanhen istutukseen tähtäävät toimenpiteet alkoivat Suomessa 1960-luvun alussa. Ensimmäiset neljä yksilöä tuotiin Ruotsista Kreugerin toimesta Inkoon Hättön saarelle vuonna 1960. Kaksi vuotta myöhemmin lintuja oli jäljellä enää kaksi, ne vapautettiin saarelle ja katosivat.

Ragnar Kreuger oli lapsuudestaan asti ollut kiinnostunut erityisesti linnuista. Hän keräsi elämänsä aikana kansainvälisesti merkittävän munakokoelman, joka käsitti noin 3200 lintulajia ympäri maailmaa. Kokoelmassa oli mukana myös kolme sukupuuttoon kuollutta lajia. Ragnar lahjoitti munakokoelmansa Helsingin yliopistolle v. 1962.

              Hättön kuusipeuroja ("Lisa" ja "Negus")

Kuusipeuraa on istutettu myöhempinä aikoina muuallekin Länsi-Uudellemaalle, kuten Tammisaareen, Lohjalle ja Kirkkonummelle. Tämän lisäksi kuusipeuraa tavataan mm. Hyvinkäällä (Kytäjä) ja Paraisten saaristossa. Koko Suomen kuusipeurakannaksi on arvioitu nykyisin n. 600 - 1500 yksilöä, lähteistä riippuen.

Inkoon saaristossa kuusipeuroja tavataan nykyisin mm. Orslandetissa (Barösund), ja nämä ovat todennäköisesti Hättön saarelle aikoinaan tuotujen kuusipeurojen jälkeläisiä. 

- Kristin Lauharo - 

Lähteitä:

- Uusi Aura 03.01.1939 No 2.

- Finlands jakt- och fisketidskrift 01.03.1939 no 2.

- Hufvudstadsbladet 06.10.1939 No 269.

- Västra Nyland 01.08.1940 No 87.

- Hufvudstadsbladet 06.02.1945 No 35.

- Hufvudstadsbladet 24.03.1946 No 81.

- Västra Nyland 22.12.1948 No 294.

- Fågelfaunan på Hättö i Barösunds skärgård. R. Kreuger 1961.