Keksijä Sigurd Savonius

20.04.2021


Sigurd Johannes Savonius syntyi 2. marraskuuta 1884 Hämeenlinnassa. Kuten uteliaan keksijän uraan usein kuuluu, niin jossain vaiheessa aina räjähtää. Sigurd sai kokea sen jo 12 vuotiaana ilotulitusvälineiden kanssa. Poika kiidätettiin sairaalaan, mutta pysyviä vammoja ei ilmeisesti kokeiluista jäänyt.


Tultuaan ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta v. 1901 Sigurd opiskeli Suomen Polyteknillisen Opiston arkkitehtiosastolla v. 1902-06. Hän teki myös useita opintomatkoja Saksaan, Ranskaan ja Englantiin.

Päätettyään opintonsa hän aloitti pienimuotoisen moottoriveneiden ja venemoottorien maahantuonnin. Keväällä 1907 Sigurd Savonius perusti yhdessä Harald Rydmanin kanssa Helsinkiin koneliikkeen ja "teknisen toimiston" toiminimellä Rydman & Savonius. Liike harjoitti alkuaikoina venemoottorien ja moottoriveneiden sekä konetarvikkeiden kauppaa.



Tekniikasta kiinnostunut Sigurd alkoi yhä enenevissä määrin suuntautua keksijän uralle. Vaikka Sigurd olikin opiskellut arkkitehdiksi, hän käytti useimmiten itsestään titteliä "insinööri". Savoniuksen ensimmäinen merkittävä keksintö oli "Fennia lumensulatuskone", joka patentoitiin v. 1910. Lumen sulattaminen tuli huomattavasti halvemmaksi kaupunkien puhtaanapitolaitoksille ja kiinteistöjen omistajille kuin lumen poiskuljetus.

Fennia lumensulatuskone herätti pian kiinnostusta myös ulkomailla ja myöhemmin se oli käytössä 14 eri maassa. Savoniuksen lumensulatuskoneita valmistettiin myös lisenssillä Saksassa ja Amerikassa. 



Sigurd oli ilmeisesti ulkomaanmatkoillaan tutustunut Lontoossa viehättävään englantilaiseen neitoseen nimeltään Mary Appleyard. Heidät vihittiin avioliittoon huhtikuussa 1912. Aviopari sai myöhemmin 7 lasta (3 poikaa ja 4 tytärtä).

Ihan tarkkaa tietoa siitä ei ole, milloin he asettuivat asumaan Inkooseen. Vuodelta 1913 löytyy tieto, jonka perusteella heillä on jo tuolloin ollut ainakin kesähuvila Inkoon Bränseluddenissa. 1920-luvulla Savoniukset asuivat ilmeisesti jo vakituisesti paikkakunnalla.  Sigurdilla saattoi olla myös kaupunkiasunto, mutta suurimman osan ajastaan perhe vietti kuitenkin Bränseluddenissa.


Vuonna 1918 Rydman jäi pois yhtiöstä ja sen jälkeen yrityksen nimeksi tuli "Savonius & C:o". Samana vuonna liikkeelle perustettiin oma konetehdas Helsinkiin. Savonius toimi liikkeensä johdon ohella pääasiallisesti keksijänä. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä liiketoimintaan tuli pieni tauko, sillä Savonius palveli Suomen miinanetsintälaivueen päällikköinsinöörinä (1919 - 1920) ja siirrettiin siitä toimesta luovuttuaan reserviin kapteeniluutnanttina.

1920-luvun alussa Sigurdin päätoiminen keksijän ura jatkui ja uusia keksintöjä olivat mm. "Korona-puunsäästäjä" ja "Centrum-kamina". Viimeksi mainitusta kaminamallista tulikin suuri kaupallinen menestys.



Seuraava yrityksen merkittävä tuote oli SINUS-koneriihi (viljankuivauslaite), joka tuli markkinoille v. 1923. Tämän keksinnön takana oli Sigurdin veli agronomi Odert Albin Savonius, joka työskenteli Savonius & C:o konetehtaan johtajana ja oli myös yrityksen osakas.

Sigurd perusti v. 1924 Inkoon Bränseluddenille salaisen aerodynaamisen koeaseman ja alkoi kehittämään uudenmallista tuuliturbiinia. Kehitystyö johti ns. "Savonius-roottorin" keksimiseen ja sen erilaisiin sovelluksiin. Siinä saattoi moni paikallinen saariston asukas hieraista silmiään ja laivojen matkustajat olla melkolailla ihmeissään kun Sigurd purjehti "siipiroottoreilla" varustetulla veneellään Inkoon saaristossa.



Maamme lehdistö kirjoitti tästä uudesta keksinnöstä v. 1925 mm. seuraavasti:


Siipiroottori.

Kotimainen keksintö.

Saksassa on viime vuonna tohtori Flettner herättänyt suuita huomiota uudella Buckau-nimisellä purjealuksellaan, jossa hän purjeiden sijasta on käyttänyt kahta sylinterin muodoista tornia kuljetusvoimana. Nämä tornit, joita pyörittää verraten heikko moottori, kehittävät uuden voiman, ns. Magnus-voiman, joka vaikuttaa sivultapäin työntävänä voimana. Tämä uusi voima sellaisenaan on kuitenkin toistaiseksi verraten tuntematon, mutta sitä käytetään, samoinkuin sähkön alallakin käytetään useita voimia, joita ei vielä voida selittää, mutta joiden vaikutukset tunnetaan ja jotka voidaan hallita. Näiden tornien liikkeelle panemiseen tarvitaan, kuten sanottu moottori, jonka toimintaa heikossa tuulessa voidaan paremmin käyttää propellien hyväksi. Tämä seikka herätti erään kotimaisen keksijämme, arkkitehti Sigurd Savoniuksen, mielenkiintoa, ja hän alkoi kokeilla roottoreilla tarkoituksella tehdä ne niin yksinkertaisiksi, että ne saadaan pyörimään yksinomaan luonnonvoimien avulla.

Muutamien kokeiden perästä keksi hän jakaa sylinterin kahteen osaan ja asettaa puolikkaat siten toistensa viereen, että tuuli vuorotellen tarttui molempien puolikkaiden kuperalle puolelle saaden aikaan pyörimisliikkeen. Useampien kokeiden jälkeen hän teki sen havainnon, että niiden voiman muodostumisen salaisuus piilee siinä, minkä matkan päässä molemmat kuperat puoliskot ovat toisistaan. Aukon kautta pusertautuu surisevan liikkeen synnyttämä ilmavirta, ja kohtaa toisen roottoripuolikkaan kuperan sivun, minkä johdosta voima heikkenemisen sijasta vahvistuu. Täten syntynyttä uutta keksintöä verrattiin nyt kaikenlaisiin tuulimoottoreihin ja myllyjärjestelmiin ja todettiin, että tuuliroottorilla muiden erinomaisten ominaisuuksien lisäksi on paljon suurempi alkukiertovoima, millä seikalla on suuri merkitys esim. myllyissä, missä kuormitus on suuri. Siipiroottori lähtee raskaammasta kuormituksesta huolimatta liikkeelle heikommassa tuulessa kuin mikään muu siipimoottori.

Tämän jälkeen keksijä teki kokeen tuuliroottorin käyttämiseksi aluksen kuljetusvoimana. Pieni vene varustettiin kahdella roottorilla, jotka vastasivat 3,75 neliömetrin purjepinta-alaa ja saavuttivat 2½ -3 Beaufortin tuulessa 3 -4 solmun nopeuden, jolloin roottorit yhteensä kehittivät 1½- 2 hevosvoimaa. Kun tuulen voima oli 4 - 4½ Beuafortia, saavutti vene 5 -6 solmun nopeuden, ja roottorit kehittivät silloin yhteensä 3-4 hevosvoimaa. Roottorit olivat valmistetut galvanisoidusta peltilevystä.

Veneiden kuljetusvoimaksi ei siipiroottori kuitenkaan liene sopiva, koska tornit eli siivet vaativat liian suuren tilan ja suuruudellaan tekevät veneen vaikeasti ohjattavaksi. Tuuliroottorina tai pumppuroottorina sillä sitävastoin lienee tulevaisuutta, mikä myöskin ilmenee siitä, että tohtori Flettner on tarjoutunut yhteistyöhön keksijän kanssa ja että Englannissa jo on ryhdytty rakentamaan sähkölaitosta, jossa käyttövoimana olisi siipiroottori.

Pieni 1 neliömetrin pumppuroottori, jolla on kokeiltu, antaa 100-300 litraa vettä tunnissa ja kykenee nostamaan sen 15 metrin korkeuteen. Heikossa tuulessa se antoi 150 litraa tunnissa samaan korkeuteen. Sellainen pumppulaitos tyydyttää jo yhden huvilan tai pienemmän talon vesitarpeen ja se maksaa ainoastaan noin 4,000 markkaa, mikä summa on vain puolet tavallisen pienemmän tornilla ja pumpulla varustetun tuulimoottorin hinnasta.

Siipiroottori on jo nykyisellä asteellaan ilahduttava uutuus maallemme. Vaikkakin tulevaisuus toisi useita parannuksia tässä suhteessa, on kuitenkin tärkeiltä voida todeta, että omat teknikkomme kykenevät valloittamaan huomatun sijan kilpailussa ulkomaiden kanssa, samalla kuin se on todistuksena meidän teknillisen sivistyksemme korkeasta tasosta.

(Osuuskauppalehti : osuuskauppojen toimihenkilöitten ammattilehti 23.09.1925 no 19)




Savonius & Co osallistui useilla keksinnöillään Suomen messuille Helsingissä v. 1925:

Toiminimi Savonius & Co, joka valmistaa ainoastaan omia keksimiään laitteita, panee näytteille Tehtaankadun Kansakoulussa Messujen Kotitalousosastolla tunnetut Centrum- ja Centric-kaminansa, joita on maassamme käytännössä yli 8000 kpl. Centrum-kaminain lämpöteho, joka Pohjois- ja Keski-Ruotsin Höyrykattila-Yhdistyksen tekemien kokeiden perusteella ylittää 85 %, on tähän asti voittamaton.

Sinus-koneriihi, pienoiskoossa näytteellä Kaartin maneesissa ja luonnollisessa koossa Tehtaanpuistossa, on jo siksi tunnettu, että lähempi selostus siitä on turha. Mainittakoon vaan, että sen lämpöleho on kotimaisissa niinkuin myös ulkomailla tehdyissä virallisissa kokeissa näyttäytynyt olevan parempi kuin minkään muun virallisesti koetetun koneriihen lämpöteho. Sinus-koneriihiä onkin maassamme jo enemmän käytännössä kuin muita koneriihiä yhteensä. Viedäänpä niitä jo ulkomaillekin, sekä Ruotsiin, Norjaan, Viroon ja Saksaan, mistäkäsin ennen tuotiin koneellisia viljankuivaamoja meille.

Fennia-lumensulatuskone, meillä tunnettu jo toistakymmentä vuotta, on ainoa laatuaan käytännössä. Se kuuluu jo puhtaanapitolaitosten tarvikkeisiin 12:ssa eri maassa.

Sinus-heinännostolaite on maanviljelijöille uutuus, joka korvaa 5 kertaa kalliimmat n.k. heinähissit yksinkertaisella väkipyörälaitteella, jota voidaan sovittaa kaikkiin latoihin, riippumatta niiden rakenteesta.

Siipi-roottoria, josta mullistavasta keksinnöstä tuulimoottorialalla hiljakkoin oli lehdessämme yksityiskohtaisempi selostus, edustaa Kaartin maneesissa itsesäätävä Siipi-Roottori ja laiva-Siipi-Roottori sekä Tehtaan puistossa pumppu-Siipi- Roottori pienviljelijäin ja huvilain käytettäväksi sekä Siipi-Roottori-tuulimylly, mikä selvästi näyttää Roottorin aikaansaaman sivupaineen eli n.k. Magnustehon.

(Uusi Suomi 03.07.1925 no 148)



Savonius-roottorin eräs sovellus oli "roottori-imuri", joita asennettiin 1920-luvun lopulta lähtien mm. rakennusten, raitovaunujen ja linja-autojen katoille ympäri maailmaa. Savoniuksen roottori-imureita käytettiin myös laivojen tuuletusjärjestelmissä.



Sigurd Savonius kuoli 46 vuotiaana 31. toukokuuta 1931.

Kuuluisan keksijän hautapaikka sijaitsee Inkoon Bränseluddenissa. Jotenkin paradoksaalista on, että vaikka Sigurdin keksintöjen takana oli useimmiten pyrkimys kehittää taloudellista ja ympäristöystävällistä teknologiaa, uusiutuvia energialähteitä hyödyntäen, niin hänen viimeinen leposijansa sijaitsee kuitenkin öljysatama-alueella.

Tälle alueelle on nykyisin pääsy kielletty, mutta toisaalta, tuskinpa siellä Savoniuksen entisessä kotipaikassa mitään nähtävää enää olisikaan, rakennuksetkin ovat rantasaunaa lukuun ottamatta todennäköisesti jo tuhoutuneet.



Sigurd ehti elämänsa aikana myös julkaista tieteellisiä tutkielmia virtaustekniikan alalta ja kirjoitella artikkeleita koti- ja ulkomaisiin teknillisin aikakauslehtiin. Arkkitehti ja keksijä Sigurd Savoniuksen kuoleman jälkeen Savonius & co:n toiminta jatkui samojen suuntaviivojen mukaan kuin aiemminkin, periaatteella: »Vain paras on kyllin hyvää».


Sigurd Savoniuksesta julkaistiin seuraava muistokirjoitus marraskuussa 1931:


Minnesruna.

Sigurd Johannes Savonius.

Framåt hastar tiden, händelsernas växling markerar dess snabba flykt, vänner råkas och skiljas, slutligen även för sista gången. En man i sina bästa år, fylld av verksamhetslust, älskande sina egna och älskad av dem, aktad och avhållen i kretsen av kamrater, går hädan. Vi förskräckas, vi rikta vår tanke tillbaka längs den vänskapens väg där vi råkats i livet, vi sörja och sakna, och vi fråga efter mening i ödets hårda slag. Dessa tankar tränga sig fram inför känslan av den förlust vi lidit genom Sigurd Johannes Savonius bortgång ur vår krets. Att saknaden efter honom kännes tung beror icke endast på de upphöjda egenskaper vi lärt att finna hos honom som människa och kamrat, vi veta även, att han, om ej hans bana i förtid ändats, hade skänkt oss ytterligare alster av sin verksamhet, vilka vi givit vårt högsta erkännande och vår aktning.

Att Sigurd S., ehuru utbildad till arkitekt, vars kall han genom sin begåvning var väl skickad att med framgång tjäna, för sin verksamhet dock valde uppfinnarens vanskligare område berodde på en utpräglad håg och fallenhet härför, skolad redan i tidiga år. Han hade även de bästa förutsättningar härför i en tyglad fantasi, skarp självkritik, gott omdöme och god blick för realiteter.

Sigurd Johannes S. var född i Tavastehus den 2 nov. 1884. - Han var vid sin den 31 maj 1931 timade död således endast 46 år gammal. - Han dimitterades som arkitekt från Polytekniska Institutet år 1906 samt grundade omedelbart därpå tillsammans med herr Harald Rydman en byrå, Rydman & Savonius, med motorbåtar och motorer som huvudsakliga tillverkningsobjekt. Den från år 1910 härstammande snösmältaren tillverkades och såldes i ett stort antal exemplar. 

År 1918, efter det herr Rydman utträtt ur affären, fortsattes denna under firmanamnet Savonius & C:o under Savonius ledning. Fabrikationen utökades numera med de nytillkomna och patenterade Centrumkaminerna och Centric ugnarna, vilka rönte livlig efterfrågan på grund av sina bränslebesparande egenskaper. Den uppfinning åt vilken Savonius på senare år kom att egna sitt största intresse är den s. k. vingrotorn, en självdrivande rotortyp, till vilken han fick impulsen av den av Anton Flettner tidigare konstruerade motordrivna cylinderrotorn. Den effektiva utformningen av vingarna utexperimenterade Savonius åren 1924 -1925 i naturvind på Bränseludden i Ingå, vilka experiment sedermera fortsattes genom uppställandet av en vindtunnelanläggning på fabriken vid Lönrotsg. 20 i Helsingfors. Resultatet av dessa undersökningar publicerade S. år 1926 i »The Wing-Rotor» benämnda skrift, vari rotorn som kraftalstrare teoretiskt behandlas och dess praktiska tilllämpning som vindmotor omnämnes. De av S. år 1926 utförda kraftmätningarna av olika rotor- och vindhjulsmodeller äro publicerade i Tekniska Föreningens Förhandlingar för år 1926.

Genom försöken att lösa sädestorkningsproblemet medelst användandet av kall luft uppfanns rotorventilatorn, vilken för närvarande är den tillämpningsform av rotorprincipen som är den viktigaste.

Bland uppfinningar åt vilka S. på senaste tid egnade sitt intresse kan bland andra nämnas en ångturbin, byggd även den på rotorprincipen.

Vid utförandet av alla dessa arbeten ådagalade S. stor uthållighet, parad med vetenskaplig grundlighet.

Sigurd Savonius som kamrat hörde till dem som giva mera än de taga. Genom hänsynsfullt uppträdande, ärlighet och anspråkslöshet förstod han att förskaffa sig många vänner. I sitt privata liv var Savonius den hjälpsamma mannen, den gode familjefadern. Bäst trivdes han helt visst ute på sitt vackra Bränseludden i kretsen av sina egna, där fick han giva ut av sitt fullaste hjärta, där emottog han sina vackraste impulser. Det dagliga arbetet därute skänkte honom tillfredsställelse och rekreation, och då han efter fullgjort arbete seglade ut i sin båt, såg man en man som med lyckan ombord och med alla sinnen öppna redde sig att taga det rike i besittning som står öppet för den vilken icke glömt att lyssna till naturens röst.

Sigurd Savonius förblev, trots yttre påfrestelser, den trofaste vännen, den gode kamraten och därför skall han av alla dem han i livstiden trädde i beröring med saknas och bevaras i kärt minne.

B. L.

(Tekniska föreningens i Finland förhandlingar 01.11.1931 no 11)



Lisäys: Sain sittemmin tietooni, että ennen Bränseluddenin alueen myyntiä öljysatamaksi ja varmuusvarastoksi Sigurdin ja hänen talvisodassa 1940 kaatuneen poikansa Anthonyn maalliset jäännökset siirrettiin Inkoon kirkkomaahan.


- Kristin Lauharo -