Kopparnäsin pirtusatama

Löpisberg - salakuljettajien satama Kopparnäsissä.

Suomenlahden rannikolla harjoitettiin runsaasti spriin eli pirtun salakuljetusta kieltolain aikaan 1919 - 1932. Mantereen vilkkain pirtun rantautumispaikka nykyisen Inkoon alueella oli tuolloin Kopparnäsin Löpisberg.

Entisen Löpisbergin (Löpesberg / Inlopsberg) kalastajatilan ranta Kopparnäsissä. (K. Lauharo)

Merellä ja saaristossa pirtun takavarikointi oli enimmäkseen tullin varassa vuoteen 1929 asti. Mantereella salakuljetusta ja pirtun myymistä valvoivat paikallisten poliisien ohella lääninetsivät. Inkoo ja Degerby kuuluivat Hangon tullikamaripiiriin ja kieltolain alkuvuosina pirtun takavarikoita tehtiin hyvin vähän, vain muutama tuhat litraa koko Hangon tullikamaripiirin alueella vuodessa. Salakuljetus oli Inkoon seudulla tuolloin vielä harrastelijamaista ja lähinnä kalastajien lisätulojen lähde.

Suomenlahdella, Suomen aluevesien (tullipiirin) rajoilla oli koko purjehduskauden ajan pirtulaivoja, joista salakuljettajat hakivat lastinsa nopeilla veneillään. Suurimmat veneet saattoivat ottaa yli 10000 litran pirtulastin, kuten ns. "Fastin pirtumoottori", jonka huippunopeus oli n. 30 solmua. Tässä Turussa rakennetussa 13,4 m pitkässä veneessä oli kaksi Fiatin 300 hevosvoimaista lentokonemoottoria sekä apumoottorina yksi 150 hevosvoimainen "Wan Blerck" hitaampaa ajoa varten. Vertailun vuoksi mainittakoon, että tullin moottoriveneet kykenivät tuolloin parhaimmillaan n. 15 - 18 solmun nopeuteen.

Pienemmissä nopeissa "pirtumoottoreissa" kuljetettiin yleensä noin 1000-3000 litraa pirtua kerrallaan. Hitaammat saaristolaisten veneet vetivät perässään usein ns. pirtutorpedoja, joissa kuljetettiin tavallisesti muutamia kymmeniä 10 litran kanistereita kartion muotoisessa teräskehikossa.

Poliisi ja tulli saivat 1920-luvun loppuolella lisää koulutettua henkilöstöä sekä käyttöönsä parempaa kalustoa ja tämän seurauksena takavarikoiden määrä kasvoi, mutta todellisuudessa se oli vain pieni osa siitä kaikesta maahan tuodusta alkoholista. Inkoon alueella tehtyjen pirtutakavarikoiden kokonaismäärä 1920-luvun puolivälin jälkeen oli n. 20000 litraa vuodessa. Koko maassa takavarikoidun pirtun määrä nousi miljoonaan litraan 1920-luvun lopussa. Näin voi arvella, että suuri osa Inkoon kautta kulkeneesta pirtusta takavarikoitiin Helsingissä, joka oli ehdoton ykkönen maamme tilastoissa.

Pirtu kulkeutui Kopparnäsiin Porkkalanselän eteläpuolella päivystävistä pirtulaivoista enimmäkseen saaristossa asuvien kalastajien avulla. Pirtu maksoi laivalla tavallisesti noin 4 -7 mk litra, alkuperästä riippuen. Saksalainen pirtu oli halvinta ja virolainen kalleinta. Kopparnäsin rannassa hinta oli 10 - 20 mk litra, kysynnän ja tarjonnan mukaan. Pirtun kuluttajahinta Uudenmaan kunnissa vaihteli yleensä 40 - 60 markan välillä litralta, mutta Helsingin katukaupassa hinta saattoi olla jopa 120 mk litra. Trokarit myivät myös muita alkoholijuomia, kuten viskiä, konjakkia ja viinejä.

Veneiden lisäksi myös salakuljettajien autoja takavarikoitiin kiinnijäämisten yhteydessä. Salakuljettajien suosimat autot olivat suuria ja tehokkaita. Kokoa ja kantavuutta piti olla lastin vuoksi ja moottorissa riittävästi voimaa mahdollisia takaa-ajoja varten. Hitaammat autot jäivät helposti poliisin satimeen.

Esimmäiset kieltolakiin liittyvät tuomiot Inkoon käräjäoikeudessa annettiin helmikuussa 1922. Tuolloin käydyillä käräjillä tuomittiin neljä sprii- eli pirtutrokaria (sprittråkare).

Kalakauppias Hugo Ramstedt Degerbyn Koxbystä tuomittiin spriin välittämisestä ja myynnistä sekä poliisin lahjomisyrityksestä 1800 mk:n sakkoon ja maksamaan valtiolle korvauksia tarjotun lahjuksen verran 10000 mk. Poliisit olivat löytäneet Hugo Ramstedtin hallusta kaksi 10 litran pirtukanisteria ja hän oli yrittänyt lahjoa poliisit tarjoamalla ensin 3000 mk ja kun se ei tehonnut, niin hän korotti tarjouksensa 10000 markkaan poliisin vaitiolosta. Poliisit eivät kuitenkaan olleet lahjottavissa.

Kalastaja Valdemar Lindeman Degerbyn Bjursholmista sai spriin kätkemisestä ja varastoimisesta sakkoja 2100 mk ja 170 litraa spriitä takavarikoitiin. Kauppias Alfred Svanbäck Inkoon Lillramsjön kylästä (Björkholm) sai 1400 mk sakkoa spriin myynnistä. Lisäksi työmies Elis Nyström Degerbyn Billskogista tuomittiin sakkoihin spriin myynnistä ja hänelle maksettavaksi koitui 600 mk. Käräjillä oli syytettynä viisi muutakin ihmistä, mutta heitä vastaan ei saatu riittävää näyttöä.

Salakuljetuksesta tuomittu ensikertalainen selvisi yleensä sakoilla ja kuljetuksessa käytetyn kuljetusvälineen menetyksellä. Toistuvasta salakuljetuksesta saattoi saada puolen vuoden ehdottoman vankeustuomion.

Ammattimainen salakuljetus lisääntyi vähitellen ja Inkooseenkin muodostui oma salakuljetusliigansa. 1920-luvun puolivälin jälkeen otteet kovenivat niin viranomaisten kuin rikollisten taholla. Degerbyssä toimi Ramstedtin veljesten kuuluisa pirtukopla. Veljekset olivat kotoisin Degerbyn Koxbystä ja tunsivat hyvin Kopparnäsin alueen ja sen edustalla olevan saariston. Ramstedtit värväsivät useita seudun ihmisiä apulaisikseen.

Inkoon nimismiespiiri, johon myös Degerby kuului, sai oman poliisiauton käyttöönsä syyskuussa 1926. Tämä mahdollisti autoliikenteen valvonnan maanteillä. Saman vuoden joulukuun alkuun mennessä poliisit saivat takavarikoitua Kopparnäsistä 4900 litraa pirtua, 6 autoa ja yhden hevosen rattaineen. Muutamia pirtutrokareitakin saatiin kiinni.

Vuonna 1926 joulukuun 14 päivän yöllä poliisit menivät jälleen pahamaineiseen salakuljettajien pesään Kopparnäsin Löpisbergiin ja löysivät sieltä 390 litraa pirtua, joka lastattiin poliisiautoon. Paluumatkalla poliisit joutuivat väijytykseen. Salakuljettajat, joita oli noin kymmenen, avasivat tulen poliisiautoa kohti ja poliisit vastasivat siihen. Selkkauksessa ammuttiin noin sata laukausta, mutta kukaan ei tiettävästi sillä kertaa haavoittunut.

Lähisaarilla, kuten mm. Gåsörn, Träskö ja Vormö oli pirtukätköjä, joista tavaraa tarvittaessa siirrettiin ja kätkettiin mantereelle kuljetusta odottamaan. Kopparnäsistä johti silloin suhteellisen hyväkuntoinen tie Degerbyn kirkonkylään ja siitä eteenpäin Inkoon sekä Siuntion suuntaan, ja sitä kautta Helsinkiin. Kuljetukset tapahtuivat pääasiassa öisin. Inkoon poliisi järjesti ratsioita Kopparnäsintiellä ja onnistui toisinaan pysäyttämään pirtutrokareiden autoja. Salakuljetuksessa käytetty auto oli usein ostettu osamaksulla ja ajoneuvon ostaja/haltija oli usein ihan jokin muu henkilö kuin kiinni jäänyt kuljettaja. Näissä epäselvissä tapauksissa autokauppiaat kärsivät usein takavarikon sattuessa suuria tappioita.

Kopparnäsintie (K. Lauharo)

Vuosien 1927 - 1929 aikana tullin veneet tekivät useita pirtulastien kaappauksia Inkoon ja Degerbyn merialueilla. Tulli ja poliisi löysivät myös saarista pirtukätköjä, joista suurimmat olivat tuhansia litroja. Kieltolakia rikkovien kansalaisten pidätyksiä tapahtui kuitenkin eniten mantereella. 

Inkoon piirin nimismies Oskar Lessillä oli apunaan kolme poliisikonstaapelia. Inkoossa Karl Malmberg sekä Albert Öhman. Gunnar Karlsson aloitti poliisina Degerbyssä elokuussa 1927, edellisen konstaapelin Martin Lindbergin erottua palveluksesta. Talollisen poika Arne Avellán Degerbyn Kämpbackasta palkattiin kesäkuussa 1929 Degerbyn konstaapeli Karlssonin sairaslomaa tuuraamaan. Väliaikainen Degerbyn konstaapeli Avellán tarttui innolla toimeen ja tulostakin syntyi. Gunnar Karlsson palasi sairaslomalta virkaansa 1930.

Vaikka poliisien ja pirtutokarien kohtaamisissa usein aseita käytettiinkin, niin Inkoon alueella ensimmäinen poliisin vakava loukkaantuminen pirturatsioiden yhteydessä oli vasta syksyllä 1930. Käkisalmen Sanomissa 28.10.1930 oli seuraava uutinen:

"Häikäilemätön teko Degerbyssä. Kun poliisikonstaapeli Karlsson viime lauantaina klo puoli 12 aikaan yritti Degerbyssä Uudellamaalla pidättää erästä spriiautoa, jossa oli 4 henkilöä, syntyi auton pysähdyttyä hänen ja autosta ulos tulleen tunnetun spriinkuljettajan Kroosin kesken käsikähmä. Kun Kroos joutui tällöin alakynteen, ampui eräs toinen spriinkuljettajista, nimeltään Sundström, konstaapeli Karlssonia mauserpistoolilla neljä kertaa. Kuulat haavoittivat häntä niin pahasti, että hänen tilansa on miltei toivoton. Poliisi Karlssonia hoidetaan Helsingin kirurgisessa sairaalassa. Kaikki autossa olleet neljä henkilöä pidätettiin ja auto takavarikoitiin. Siitä tavattiin pieni määrä spriitä."

Pirtun salakuljetus jatkui 1930-luvulla Kopparnäsissä kieltolain loppuun asti (1932), vaikka ei kuitenkaan enää yhtä vilkkaana kuin aiempina vuosina. Tähän vaikutti poliisin tehostuneen toiminnan lisäksi merivartiolaitoksen perustaminen 1930. Vielä vuosia kieltolain päättymisen jälkeenkin seudulta löytyi suuria pirtukätköjä. Esimerkiksi vuonna 1936 erään lähistön maatalon navetan kaksinkertaisen tiiliseinän välistä löytyi 545 kymmenen litran pirtukanisteria (5450 litraa).

- Kristin Lauharo -