Kruununori Toivo-Tukeva

24.05.2020

Valtion toimesta on hankittu 1830-luvulta alkaen hevosjalostuksen edistämiseksi siitosoriita hevoskasvattajien käytettäviksi. Näitä siitosoriita kutsuttiin kruununoriiksi tai ruununoriiksi (kronohingsten).

Vuonna 1893 annettiin kruununoreja koskeva asetus, jolla valtion toimenpiteet hevoskasvatuksen edistämiseksi vakiinnutettiin.


Kruununoriiden ostamisesta.

(Julistus 30.11.1893)


Maamiehen tärkein ja uskollisin työtoveri on hevonen. Sen tähdenpä sitä omistajansa tulisikin kaikella tarkkuudella ja hellyydellä hoitaa. Mutta tämmöistä hoitoapa sitä juuri useimmin puuttuu ja siksipä niin usein näemmekin reen tahi kärryjen edessä jalon luontokappaleen sijasta huonon pörrökarvaisen, nälkäisen kaakin. Tämmöinen huono hoito ei ainoastaan vahingoita niitä hevosia, jotka siitä suoranaisesti kärsivät, vaan koko hevosrotuamme. Sentähden on ruvettu miettimään keinoja hevosrotumme suojelemiseksi ja parantamiseksi. Yksi näistä keinoista on kelvollisten siitosoriiden hankkiminen maamme eri paikkakuntiin.

Hiljan ilmestynyt asetus niiden ostamisesta kruunun varalle sekä niiden hoitamisesta ja käyttämisestä säätää mm. seuraavaa:

Kruunun-oriden sijoittamista varten jaetaan läänit oripiireihin, joiden luku toistaiseksi on oleva: Uudenmaan läänissä 8, Turun ja Porin läänissä 10, Hämeen läänissä 15, Viipurin läänissä 12, Mikkelin läänissä 10, Kuopion läänissä 16, Vaasan läänissä 18, ja Oulun läänissä 11. Ehdotuksen mainituksi piirijaoksi tekee hevostenkasvatuksen neuvoja yksissä neuvoin asianomaisten hevostenystäväinyhdistysten kanssa ja maanviljelyshallitus lähettää sen, ynnä oman lausuntonsa kanssa, maanviljelystoimituskuntaan vahvistettavaksi. Jokaiseen tämmöiseen piiriin asetetaan yksi kruunun-ori, sitä varten otetun oriinpitäjän hoidettavaksi.

Kruunun-oriiden osto tapahtuu säännön mukaan niistä orinäyttelyistä, jotka vuosittain ovat neljässä lääninhallintokaupungissa toimeenpantavat yhdessä siellä pidettävien pienempien ravikilpailujen kanssa. Näihin näyttelyihin, joita pidetään yhtenä vuotena Turun, Hämeenlinnan, Oulun ja Mikkelin kaupungissa ja toisena Helsingissä, Viipurissa, Vaasassa ja Kuopiossa, saavat ottaa osaa 4-7 vuoden vanhat oriit, ikä luettuna Tammikuun 1 päivästä sinä vuonna, jona ori on syntynyt; ja jaetaan jokaisessa sellaisessa näyttelyssä paraimmista hevosista, jos ne havaitaa sitä ansainneeksi, enintään kuusi palkintoa, nimittäin neljä 150, 125, 100 ja 75 markan määrään ja kaksi 25 markan suuruista kumpikin, jolloin palkitsemisen toimittaa ravikilpailua varten valittu palkintolautakunta.

Oriin, joka kruunun-oriiksi ostetaan, tulee olla suomalaista rotua, 4-7 vuoden vanha, ikä luettuna Tammikuun 1 päivästä sinä vuonna, jona ori on syntynyt, omata maan hevosrodun parantamiseksi sopivat ruumiinmuodot, liikkeet ja luonto sekä olla mieluummin ainakin 150 senttimetrin korkuinen säkän kohdalta.

Oriinpitäjäksi otettakoon ainoastaan semmoinen henkilö, joka asianomaisen kunnallislautakunnan, nimismiehen tahi uskottavain miesten antamalla todistuksella näyttää, että häntä kotopaikallaan pidetään hevoshoitoon perehtyneenä ja joka muutenkin havaitaan tähän toimeen soveliaaksi.

Ori joutuu täydellä omistusoikeudella oriinpitäjän omaksi kun vähintään kuusikymmentä varsaa on syntynyt oriin astumasta ja oriinpitäjä on siitä tuonut selvityksen maanviljelyshallitukselle, taikka viimeistään kuuden vuoden kuluttua, sen vuoden tammikuun 1 päivästä lukien, jona ori on annettu, vaikkapa sanotun ajan kuluessa vastamainittua varsamäärää oriista ei olisikaan saatu tahi selvitystä sen hedelmällisyydestä voitu hankkia.

(Jyränkö 13.02.1894 no 13)


Orinpitäjä oli tietysti velvollinen hoitamaan hevosta kaikinpuolin hyvin. Sille oli järjestettävä sopivasti liikuntaa, mutta sitä ei kuitenkaan saanut käyttää raskaisiin maataloustöihin. Orin tuli astua 25 - 40 tammaa vuodessa, joten sitä ei saanut ylimääräisillä töillä liikaa rasittaa.


Toivo-Tukeva.

Ori Toivo-Tukeva syntyi v. 1908 Impilahden Kitelän kylässä, Fedot Siilinin maatilalla. Toivo-Tukeva esiintyi yleisölle ensi kertaa Sortavalan orinäyttelyssä kesällä 1912. Maatalouden hevoshoitolehdessä kirjoitettiin näyttelystä seuraavasti:

Sortavalan näyttelyyn ilmoitettiin ainoastaan 12 nuorta oritta eikä yhtään ennen kantakirjaan otettuja.

Hyväksytyksi tuli ainoastaan maanvilj. F. Siilinin ori "Toivo-Tukeva". joka sai II palkinnon. Toivo-Tukeva on todellakin tukeva ori. Sen mitat ovat: kork. säältä 158, vartal. pit. 160, rinnan ympärys 186 ja syvyys 76 sm. Säären vahvuus on 21 sm. Ori ostettiin ruununoriiksi Sippolaan 3000 mk:lla. Esitämme alempana kuvan Toivo-Tukevasta, vaikka ori siinä näyttää korkeajalkaiselta, jota se ei ole, kuten mitat osottavat.

Tämän oriin emä on sama kun juoksija-tamma Sirkalla, ja isä on ent. ruununori Pujo Kiihtelysvaaralta. Kokeensa suoritti Toivo-Tukeva hyvästi niin kuorman edessä kun juoksussa, ennätys 1 km. huonolla radalla 2: 14.

(Maatalouden hevoshoitolehti 01.08.1912) 

Kruununori Toivo-Tukeva (n:o 885) vuonna 1912.


Kyminlaakso-lehti uutisoi Toivo-Tukevasta:

Ruununori ostettu Sippolaan. Jo kahden vuoden aikana on hevosjalostusliiton puolesta oltu toimenpiteissä ruununoriin hankkimiseksi Sippolaan. Oriiseen nähden on kuitenkin tahdottu asettaa suurenlaisia vaatimuksia koska tammakanta kysymyksessä olevilla seuduilla on hyvää ja oriin edeltäjä, kuuluisa "Alarik", siitosoriidemme luokassa on suhteellisesti korkealla ollut.

Äsken pidetyssä Sortavalan orinäyttelyssä, jossa muuten vaan yksi ori tuli kantakirjaan hyväksytyksi oli tämä kuitenkin siksi hyvä, että se näyttelyssä sai toisen palkinnon ja valtio päätti ostaa sen ja sijoittaa ori Sippolaan.

Ori "Toivo-Tukeva", jonka hinta oli 3,000 mk, on syntynyt Impilahdella v. 1908, on väriltään punarautias liinakko (siis kutakuinkin "Alarikin" värinen) 158 cm korkea, erittäin vahva ja hyvärakenteinen. Lahjojensa puolesta on ori sekä hyväkäyntinen että nuoreen ikäänsä nähden varsin hyväkulkuinenkin. "Toivo-Tukevan" isä on entinen Kiihtelyksen ruununori "Pujo" ja sen emä entisen Impilahden ruununori "Hurran" tytär. Toissa talvena mainetta saavuttanut kauppias Ståhlen juoksijatamma "Sirkka" on saman tamman tytär. Muuten on "Toivo-Tukewa" pitkälti Impilahden hevoskantaa.

(Kyminlaakso 10.07.1912)


(Haminan Sanomat 06.07.1912)


Toivo-Tukeva aloitti uransa kruununorina Sippolan pitäjässä Kymenlaaksossa v. 1912. Vuoden 1915 keväällä ori sijoitettiin Inkooseen Johan Fridolf Mangström maatilalle. Mangström oli tunnettu hevospiireissä. Hän omisti aiemmin Hämeenkylän kartanon (Tavastkulla gård) Helsingin pitäjässä, jonka hän myi v. 1906 ja osti sen jälkeen v. 1909 tilan Inkoon Pålsbölestä.


(Veckobladet 01.05.1915)


Kesäkuussa 1920 järjestettiin kantakirjatammojen näyttely Inkoossa. Näyttelyssä oli mukana kolme Toivo-Tukevan jälkeläistä. Maatalouden hevoshoitolehdessä kirjoitettiin mm. seuraavasti:

Toivo-Tukevalla oli tinkimättä hyvät jälkeläiset kuten: Tony 157.5 sm kork., vaalean raut.,vahva ja hyväjalkainen, (etusääri 21,5 ) vaan vähän vääräkinttuinen ja hajavarpainen takaa; Hexan 153 sm vaal. rautias, oli hyvätyyppinen ja suhteellinen; jyrkänlainen lapa ja hienonlaiset etusääret, alensivat jonkunverran sen arvoa; Svea oli pieni 147 sm rautias, hopeajouhinen, hyvätyyppinen tamma, vähä väärät takaset ja hienonlaiset sääret.

Näyttää siltä kuin Toivo-Tukeva olisi sopiva siitosori paikkakunnalla, sillä arvottomia jälkeläisiä ei siitä täällä näkynyt.

(Maatalouden hevoshoitolehti 01.09.1920)
 

Kruununori Toivo-Tukeva oli viimeisen kerran mukana hevosnäyttelyssä heinäkuussa 1920 ja sai 2 palkinnon luokassaan ("seitsenvuotiset ja vanhemmat kantakirjaoriit"). 

Toivo-Tukeva kuoli 14-vuotiaana v. 1922 Inkoossa ("tuli jaloiltaan huonoksi ja lopetettiin"), mutta ehti silti saada elämänsä aikana ainakin 28 jälkeläistä (todennäköisesti enemmän). Näiden joukkoon kuului mm. orit Toivon-Pukero, Portus ja Eljas.

(Maaseutu 17.04.1919)

(Västra Nyland05.04.1921)

(Keskisuomalainen29.04.1924)

Valtion ori Eljaan-Kitka, Toivo-Tukevan pojanpoika. (Hevostalous 01.05.1929)



- Kristin Lauharo -