Meijerien historiaa

11.11.2019

Voi oli aikoinaan paitsi tärkeä elintarvike, niin myös sahatavaran jälkeen maamme toiseksi merkittävin vientituote. Suomalaisella voilla on ollut kestävyytensä ja voimakkaan makunsa vuoksi hyvä maine ulkomailla. Jo vuonna 1558 voita vietiin maamme satamista noin 100 000 kiloa (yli tuhat tynnyriä). Vuonna 1897 viennin määrä oli noussut jo yli 14 miljoonaan kiloon. Vientimaita olivat mm. Saksa, Venäjä (Pietari) ja Englanti.

Voita valmistettiin 1800-luvun puoliväliin asti yksinomaan maataloissa, mutta sen jälkeen Suomeen alettiin perustaa meijereitä ja tuottaa maalaisvoin lisäksi myös meijerivoita. Suurin osa ensimmäisistä meijereistä sijaitsi kartanoiden yhteydessä Uudellamaalla. Länsi-Uudenmaan ensimmäiset meijerit perustettiin Siuntioon (Myrans 1860 ja Sjundby 1866). Inkoon pitäjän Degerbyn kappeliin perustettiin pieni meijeri vuonna 1891 (J. F. Nystén). Meijeristinä toimi Augusta Bergholm ja meijeri oli toiminnassa 1900-luvun alkuvuosiin asti.

Voin lisäksi meijereissä valmistettiin juustoja. Juuston valmistuksen historia Suomessa ulottuu keskiajalle. Olaus Magnus kirjoittaa teoksessaan »De gentibus septentrionalis», vuodelta 1550, että suomalaiset juustot ovat ruotsalaisia parempia, vieläpä vertaa hän niitä kuuluisiin Hollannin ja Italian juustoihin. 1800-luvun lopulla Suomeen tuli useita juustomestareita ulkomailta, etupäässä Sveitsistä, joiden myötä alkoi mm. suomalaisen emmentalin valmistus. Kotimaan markkinoiden lisäksi juustoa vietiin myös ulkomaille, pääasiallisesti Saksaan.

1900-luvun alussa voin tuotanto oli Länsi-Uudellamaalla suhteellisesti suurinta Inkoossa, jossa ainoana kuntana tuotettiin yhtä lehmää kohden yli 40 kiloa voita vuodessa. Hankoon oli perustettu 1886 vientivoin laadun tarkastusasema ja 1903 valtion vointarkastuslaitos. Hangon voimakasiinin sekä sataman kautta voita vietiin maailmalle ja osa siitä oli lähtöisin Inkoon meijereistä. Viennin ja meijerien tuottavuuden ansiosta meijerihenkilökunnan yleinen palkkataso oli 1900-luvun alussa Uudellamaalla korkeampi kuin muualla Suomessa.


Fagervikin meijeri (K. Lauharo)


Fagervikin meijeri

Fagervikin meijeri rakennettiin vuonna 1898 ja se oli yksi alan edelläkävijöistä Suomessa, josta kertoo Suomen meijerilehdessä 27.6.1898 ollut uutinen:

"Vapaaherra Eduard Hisinger Vaakerin tehtaalla Inkoon pitäjässä on viime talvena sinne tehtyyn meijerirakennukseen hankkinut maamme ensimmäisen radiaattorin, jonka on lähettänyt ja paikalleen asettanut osakeyhtiö Radiator Tukholmasta.

Höyrypannu on pystysuora vapaasti seisova 3 hevosvoimainen Vulcanin tehtaasta Norrköpingistä, höyrykone taasen 2 hevosvoiman Bolinderin tekoa Tukholmasta ja radiaattori ynnä pastöriseeraus- ja jäähdytyskoneet radiaattori-yhtiön omista tehtaista.

Vesi- ja höyryjohdot on laittanut insinööri K. Huber Helsingistä. Koko sijoillensapano on ylipäänsä tarkoituksenmukaisesti ja huolellisesti tehty ja tuottaa kunniata radiaattoriyhtiön montöörille Karlssonille, jonka toimena laitokseen sijoitus on ollut. Kaikki koneet, vesi-, höyry- ja likaviemäri-johdot lienevät tulleet maksamaan noin 10 000 markkaa.

Radiaatiorivoi on homogeniseerattua. Sillä on hieno makeanlainen maku ja se on vapaa näkyvistä suolavesipisaroista, ominaisuuksia, jotka aikaansaavat sen että hienot maistajat asettavat sen korkeammalle kuin muun voin."


Vuonna 1929 Fagervikin meijeriä koetteli skandaali. Silloin epäiltiin, että Helsingissä puhjennut tulirokkoepidemia oli lähtöisin Fagervikin meijerin maidosta.


(Suomen Sosiaalidemokraatti 10.05.1929)

(Iltalehti 11.05.1929)

Iltalehti uutisoi asiasta 11.05.1929 seuraavasti:

"Fagervikin kartanon navettahenkilökunta on todettu terveeksi.

On todennäköistä, mutta ei sitovasti todistettua, että tartunta on levinnyt maidon välityksellä.

Taudin levenemisen ehkäisemiseksi eivät toimenpiteet saa rajoittua yksinomaan maidon ja kerman keittämiseen.

Helsingin kaupungineläinlääkäri ja maitotarkastamon johtaja eläinlääketieteen tohtori W. Ehrström kävi, saamamme tiedon mukaan, eilen Fagervikin kartanossa, mistä tuodun maidon epäillään levittäneen tulirokkotartuntaa pääkaupungissa. Tohtori Ehrström tarkasti koko navettahenkilökunnan, jonka hän totesi täysin terveeksi, samoinkuin kaikki nekin henkilöt, jotka asuvat navettahenkilökuntaan kuuluvien kanssa samoissa asunnoissa.

Samalla kävi kuitenkin selville, että Helsingissä asuvan talonomistajan poika oli käynyt kartanossa viime huhtikuun loppupuolella ja siellä sairastunut. Helsingissä potilaan tarkastanut lääkäri totesi hänellä olleen kurkkutaudin. Samoihin aikoihin kiellettiin maidon tuonti Fagervikista pääkaupunkiin, joka tuonti jälleen sallittiin huhtikuun 29 p:nä. Joku päivä näitten tapahtumien jälkeen todettiin tilanomistajan pojan sairastavan tulirokkoa, jonka tartunnan hän siis oli saanut ennen Fagervikissa käyntiään. Nyttemmin, otaksuttavasti edellä kerrotusta tautitapauksesta tartuntaseurauksina, on kartanon alueella ilmaantunut joitakin tulirokkotapauksia, kuitenkin, kuten alussa huomautettiin ulkopuolella navettahenkilökunnan; muuan turkulainen kartanossa Martta-kursseja pitänyt neuvoja on sairastunut tulirokkoon, samoin joku poika ja joku naishenkilö.

Kun näin ollen tartunta alunperin on kulkeutunut kaupungista kartanoon, on tartunnan mahdollinen leviäminen maidon välityksellä pidettävä kokonaan suoranaisena onnettomuutena eikä millään tavalla minään leväperäisyytenä tai laiminlyöntinä yhtä vähän tilan kuin valvontaviranomaistenkaan taholta.

Tässä yhteydessä mainittakoon, että vaikka maidon epäilläänkin tällä kertaa olleen tulirokkotartunnan levittäjänä, ei silti ole jääväämättömästi sanottu, että näin tosiaan on asianlaita.

Asiantuntijapiireissä on tässä suhteessa vallalla hyvin eriäviä mielipiteitä. Joskin on hyvin paljon seikkoja, jotka puhuvat maitotartunnan puolesta, ei vielä toistaiseksi ainakaan ole sitovasti todistettu, että tartunta tosiaan tätä kautta on levinnyt. Missään tapauksessa eivät toimenpiteet taudin levenemisen ehkäisemiseksi saa rajoittua yksinomaan maidon ja kerman keittämiseen ja varovaisuuteen sillä taholla. Kaikenlaiset lasten huvit, puuttuva puhtaus y.m. ovat aivan yhtä suuressa määrin omiaan levittämään tulirokkoa kuin maitokin ja tilanteen nykyisellään ollessa on joka suhteessa mitä suurinta varovaisuutta noudatettava.

Tohtori H. von Willebrand sekä hänen kerallaan ensimmäinen kaupunginlääkäri y.m. ovat sitä mielipidettä, että maito todella on ollut tartunnan levittäjänä. Tohtori von Willebrand mainitsi m.m., että Köpenhaminassa joitakin vuosia sitten oli samanlainen »tulirokkoräjähdys». Siellä todettiin silloin kolmessa päivässä 248 tapausta, jotka kaikki olivat nauttineet ennen sairastumistaan Trifolium-nimisen meijeriliikkeen maitoa ja sen välityksellä saaneet tartunnan. Meillä täällä Helsingissä on myös kerran selvästi todettu maito tartunnan levittäjäksi. Se oli joitakin vuosia sitten ja sillä kertaa ei ollut kaupungissa lainkaan tulirokkoa. Yhtäkkiä ilmaantui tauti Kruunuhakaan sekä samalla jokin tapaus Eiraan. Kaikkiaan sattui 12 tulirokkotapausta. Kruunuhaan potilaat olivat kaikki nauttineet Mommilasta tuotua maitoa ja liikkeenomistaja taas asui Eirassa. Taudin alkuperä oli silloin helposti todettavissa, kun tapaukset olivat ainoat. Niinpä todettiinkin, että Mommilassa maidon lähetyspaikassa muuan navettahenkilökuntaan kuuluneista sairasti tulirokkoa.

Taudin leveneminen näyttää tänään jo jonkin verran rajoitetulta. Eilen otettiin kulkutautisairaalaan vain 17 uutta tapausta ja tämän aamupäivän kuluessa on sairaalaan tullut 3 uutta tulirokkopotilasta. Kaikkiaan oli kulkutautisairaalassa tänä aamuna hoidettavana 310 tulirokkoista ja uudessa tuberkuloosisairaalassa 89 tulirokkopotilasta. Saamamme tiedon mukaan avataan tänään tuberkuloosisairaalassa jälleen uusi osasto tulirokkoon sairastuneita vastaanottamaan."



Krämarsin ja Hofgårdin meijerit

Meijeristi Marinus Rasmussen perusti Krämarsin meijerin Inkooseen (Mustion aseman lähelle) vuonna 1899 ja pian sen jälkeen alkoivat myös Hofgårdin meijerin rakennustyöt Inkoossa.


"- Nytt Mejeri. Å Hofgård i Ingå, tillhörigt possesionaten C. Bengelsdorff, inrättas som bäst ett nytt, tidsenligt mejeri. Mejeriet, som skall förses med en Alphaseparator för cirka 700 liter i timmen och pasteuriseringsapparat, drifves af en ångmaskin af 8 effektiva hästkrafters styrka med rapidpanna. Maskinen skall äfven gifva kraft åt en med s. k. krystallstenar utrustad kvarn. Till detta mejeri skola traktens såväl större som mindre jordägare enligt kontrakt och till fasta pris, beroende af mjölkens fetthalt, leverera mjölk från cirka 1,000 kor, en omständighet som kommer att lända så godt som hela Ingå socken och Degerby kapel till nytta.

Från Hofgård transporteras amöret, som från Hangö exporteras till Manchester, 19 kilometer till Svartå station. Sedan Helsingfors-Karis hanan blifvit trafikabel, sker transporten från mejeriet till Täcktar station 4 kilometer. I sammanhang med mejeriet å Hofgård, där en del af den skummade mjölken förvandlas till ost, skall bedrifvas en större svinuppfödning i förbindelse med den nuvarande hönsgården.

Detta mejeri kompletterar, så att säga, ångmejeriet i Krämars, beläget en half kilometer från Svartå järnvägsstation, Immola med vattenkraft drifna mejeri samt skumstationen i Bäckgränd i Karis. Sammanlagda mjölkkvantiteten, som förädlas i dessa inrättningar, hvillka ägas af her M. Rasmussen, blir betydande. Hbl."

(Tidning för mjölkhushållning 14.09.1900)


Marinus Rasmussen ajautui kuitenkin pian Hofgårdin meijerin perustamisen jälkeen taloudellisiin vaikeuksiin ja sortui petoksiin.


Petollinen meijeristi.

"- Vangittu väärennyksestä. Inkoon piirin ruununnimismies on t. k. 13 p. vanginnut ja passittanut väärennyksestä lääninvankilaan meijeristi Marinus Rasmussenin saman pitäjän Krämarsin kylästä. R. oli velkakirjalla viime maalisk. 18 p:ltä ja m. m. maanviljelijä C. G. Lagerströmin, Degerbyn kappelista, takausta vastaan saanut valtiokonttorista 10,000 markan meijerilainan, jotka rahat hän nosti saman kuun 21 p. Lainan saannin perästä sai Inkoon nimismies tilapäisesti tietää, että L. olisi kieltänyt nlmikirjotuksensa takauksessa ja piti sen johdosta potiisitutkinnon, jossa L. myöskin kielsi olleensa missään takaussitoumuksessa R:n puolesta. R. taas väitti takuun oikeaksi, mutta sittemmin myönsi kumminkin, että hän itse oli kirjottanut L:n nimen takaukseen.

Tutkinnon johdosta tuli R:n matkustaa selvittämään asiaa valtiokonttorissa Helsingissä ja palata sieltä seuraavana päivänä, mutta kun ei häntä kuulunut takaisin ja nimismies sai tietää, että R. oli nähty Hangossa, lähetti hän poliisikonstaapelin etsimään R.ää ja tämä tapasikin hänet yöllä siirtolaislaivalla Arcturus, luultavasti aikomuksessa matkustaa pois maasta ja vei hänet nimismiehen luo, jossa hän selitti ei aikoneensa lähteä maasta pois vaan olleensa Hangossa ainoastaan hankkiakseen rahat maksaakseen ne valtiokonttoriin. R:llä oli rahoista tallessa itsellänsä 400 mk ja 1,000 mk talletettuna säästökirjalla Yksityispankissa Helsingissä. Rahat ja säästökirjan otti nimismies vastaiseksi talteensa."

(17.04.1902 Päivälehti no 87)


Juttu nimen väärennyksestä.

"Juttu meijeristi Marinus Rasmussenia vastaan Inkoosta sen johdosta, että hän oli väärentänyt maanvilj. C. G. Lagerströmin ja I. W. Lundqvistin nimet velkakirjaan, jolla hän valtiokonttorista oli nostanut 10,000 mk oli eilen lopullisesti käsiteltävänä täkäläisen raastuvanoikeuden kolmannessa osastossa.

Vastaaja Rasmussen pysyi entisessä väitteessään, että Lundqvist itse oli nimensä velkakirjaan kirjoittanut. Maanvuokrakontrahdit Krämarsin ja Hofgärdin meijereihin sanoi vastaaja siirtäneensä voinviejä Ekholmille Hangosta 45,000 markan velan vakuudeksi. Rakennukset, jotka vastaaja omisti, oli hän myynyt samalle henkilölle.

Todistajana asiassa kuulusteltiin Krämarsin meijerin meijerskaa, joka oli kuullut Lundqvistin huudahtavan kuultuaan, että Rasmus nimen väärennyksestä oli vangittu: "Ja minäkin kuin kirjoitin nimeni". Muuta hän ei asiassa tiennyt.

Tähän huomautti Lundqvistin oikeudenkäyntiapulainen, lakit. kand. C. F P. Neovius, että hänen päämiehensä oli tarkoittanut erästä aikaisempaa velkakirjaa.

Rva Maria Rasmussen ilmoitti oikeudessa, ettei hän ollut voinut hankkia rahoja maksaakseen valtiokonttorille takasin sieltä otetun lainan, minkä hänen miehensä edellisessä oikeustilaisuudessa oli luvannut.

Oikeus julisti sitten päätöksensä katsoen Rasmussenin omasta tunnustuksesta käyneen selville, että hän oli väärentänyt ainakin Lagerströmin nimen, jonka tähden hänet rikoslain 36 luvun 5 §:n mukaan tuomittiin 6 kuukaudeksi vankeuteen. Rasmussen ilmoitti tyytyvänsä päätökseen."

(27.05.1902 Uusi Suometar no 119)


Krämarsin ja Hofgårdin meijerit siirtyivät hankolaisen liikemiehen Evert Ekholmin (Alfa Mejeri Ab) omistukseen. Molemmat meijerit valmistivat voita ulkomaan vientiä varten. Hofgårdin meijerissä valmistettiin myös juustoa.


Kasvivoitehdas Vega

Margariinin myynti ja valmistus kiellettiin Suomessa 1892, mutta sallittiin uudelleen tietyin ehdoin vuoden 1909 "margariinilaissa". Margariinilla tarkoitettiin tuolloin ihmisravinnoksi aiottua vointapaista valmistetta, jossa aineksena on rasvaa, jota ei ole maidosta valmistettu.

Margariinin valmistuksessa käytettiin ns. "oleomargariinia", joka oli sianihrasta tehty puolivalmiste. Vuoden 1909 jälkeen markkinoille tullut kasvivoi poikkesi varsinaisesta margariinista siinä, että sen raaka-aineena käytettiin palmuydinrasvaa, kokosrasvaa, maapähkinäöljyä ja hapatettua maitoa.

Tanskalainen Christian Petersén perusti Inkooseen (Hofgård) Vega kasvivoitehtaan vuonna 1910. Vega oli järjestyksessään toinen kasvivoin valmistaja Suomessa, Paasivaaran tehdas oli ensimmäinen ja se oli aloittanut valmistuksen Oulussa edellisenä vuonna.

Kasvivoitehdas Vegan tuotteita markkinoitiin koko maassa. Vuonna 1911 tehtaalla oli viisi työntekijää ja tuotanto oli 66 000 kg. Seuraavana vuonna työntekijöiden määrä nousi kahdeksaan ja kasvivoin tuotanto oli 90 000 kg.

Muutaman vuoden toimittuaan Vega siirtyi Evert Ekholmin omistukseen. Ekholm omisti tuolloin jo entuudestaan Krämarsin ja Hofgårdin meijerit. Evert Ekholmin kuoltua 1919 kasvivoitehdas myytiin kauppias A. Berglundille.

(Uusi Aura 30.11.1913)


Tähtelän juustomeijeri

Inkoon Tähtelässä toimi juustomeijeri eli juustola vuosien 1924 - 1927 välillä. Sen perustaja sveitsiläinen Edvard Bütschi oli aiemmin työskennellyt Hofgårdin meijerissä Inkoossa. Vuonna 1926 hän palkkasi avukseen toisen sveitsiläisen juustontekijän Alfred Zempin, joka oli sitä ennen palvellut juustomestarina Kymenlaakson osuusmeijerissä.

Tähtelän meijerissä valmistettiin edam- ja emmentaljuustoja kotimaan markkinoille. Meijerin toiminta loppui vuonna 1927 ja seuraavan vuoden alussa kiinteistöt myytiin.



Saariston meijereitä

Inkoon ensimmäinen meijeriosuuskunta (Barösunds Andelsmejeri) toimi Barösundissa ja se rekisteröitiin marraskuussa 1924. Barösundin osuusmeijeri sijaitsi Orslandetissa nykyisen lossilaiturin vieressä.

Meijeristi Johan Eggen osti Elgsjön kylästä (Elisaari) Kämpaksen tilan helmikuussa 1928 ja perusti sinne pienen juustolan. Toimintaa kesti kuitenkin vain vuoteen 1929 asti. Vastaavaa pienimuotoista meijeritoimintaa on saattanut aikojen saatossa olla muuallakin Inkoossa.


(19.08.1928 Helsingin Sanomat)


Mariebergin maitoauto 1930-luvulla. (Ingå i bild - Inkoo kuvin)


Lähteet:

Suomen maanviljelyslehti 01.05.1892

Finlands handelskalender 1898.

Suomen Maantieteellinen Seura 1899.

Finlands handelskalender 1903.

Maatalous 10.12.1909

Pellervo 01.05.1912

Teknikern 24.02.1915

Karjantuote 12.12.1919

Maatalous 15.03.1924.

Suomen kaupparekisteri 1924. 

Suomen Kuvalehti 07.11.1925.

Maaseudun Tulevaisuus 17.03.1927.




- Kristin Lauharo -