Muinainen merenkulku Inkoossa.

14.09.2019

Tanskalainen väyläselostus 1200-luvulta.


Barösundin historian yhteydessä on usein mainittu tanskalainen väyläselostus 1200-luvulta, mutta mitä se sitten pitää sisällään, siitä tässä nyt hieman tietoa.

Kyseinen selostus on ilmeisesti yksi vanhimpia säilyneitä dokumentteja Suomen saaristosta, joka kuvaa purjehdusreitin Ahvenanmeren poikki Hankoon ja Porkkalaan, sekä sieltä edelleen Tallinnaan. Tämä 1200-luvulla kirjoitettu opas tarkkoine matkamittoineen mainitsee reitin tärkeimmät kiinnekohdat ja niiden keskinäiset etäisyydet tällä varjagien ikivanhalla purjehdusreitillä, sekä samalla se tarjoaa purjehtijoille vanhastaan tunnettuja ankkuripaikkoja. "Oriinsaaren" (Horinsarae) on tulkittu tarkoittavan Orslandetia. Tarinoiden mukaan Orslandetissa olisi myös ollut jonkinlainen kirkko tai kappeli Kyrknäsuddenilla.

Kuvaus väylästä on alkujaan latinankielinen ja tässä se on suomennettuna:

"Pienestä Swethiuthaesta Wiraesundiin 1; sieltä Malaegsstaghin 1; sieltä Krampesundiin 3; sieltä Weddesundiin 1; sieltä Arnholmiin 2. Ja huomattava on, että eteneminen Utlengasta Arnholmia kohti kulkee enemmän pohjoiseen kuin itään.

Arnholmista Ahvenanmeren poikki Lemhöteen [Linaebötae] 6; sieltä Korppooseen [Thiyckaekarl] 8. Huomattava on, että Korppoon ja Lemböten välillä sijaitsee monta saarta nimeltä Fyghelde. Sieltä Aspaesundiin 6, ja siellä on kolme saarta, joista yksi on Aspö, toinen Refholm, kolmas Malmö, ja Jurino [lurima] sijaitsee viimeisenä niistä kohti eteläistä suuntaa ja lähimpänä merta.

Aspösta Örsundiin 6; sieltä Hankoniemeen 3 [Hangethe], Ja huomattava on, että Arnholmista Lemböteen mennään keskeltä idän ja pohjoisen välistä, ja jos tuuli on myötäinen lännestä, voi purjehtia suoraa linjaa Arnholmista Hankoniemeen; ja Hankoniemestä, joka suomeksi on Kumionpää [Cuminpe], Loviksundiin [Lowicsund] 2; sieltä Karienkaskaehen 1; sieltä Jussaröhön [Juxarae] 2; sieltä Oriinsaareen (Horinsarae], joka tanskaksi on Hestö, 2; sieltä Porkkalaan [Purkal] 3. Ja tähän saareen Hankoniemestä mennään kohti itää ja pikkuisen kumminkin kohti pohjoista.

Samaten Porkkalasta Naissaareen [Narigeth] Viron meren toiselle puolelle 6; sieltä Paljassaareen [Karlsö] 1 ja puoli; sieltä Tallinnaan [Raeuelburgh] puoli. Ja on huomattava, että Porkkalasta Tallinnaan on purjehdittava eteläisen ja itäisen suunnan välistä. Sitä paitsi on huomattava, että jos miellyttää, voi purjehtia Hankoniemestä Osmussaareen eli Odensholmiin [Hothensholm] pohjatuulella kohti eteläistä ja itäistä suuntaa. Ja siellä on merta 8 peninkulmaa."

(Numerot tarkoittavat silloisia peninkulmia n. 10 km)

Hans Hanssonin kartta Barösundin alueesta 1600-luvulta.


Kuten edellä on mainittu, niin reitti perustuu varjagien eli idäntietä matkanneiden viikinkien muinaisiin purjehdusreitteihin. Vanhojen saagojen mukaan tätä reittiä on saattanut kulkea myös Olavi Haraldinpoika (Pyhä Olavi) vuonna 1008. "Herdalar" on tulkittu kertomuksessa Inkoon Hirdaliksi.

Ote Snorri Sturlusonin (1179-1241) saagoista:

"Sitten hän purjehti Suomeen, nousi maihin ja hävitti siellä, mutta kaikki asukkaat pakenivat metsiin ja veivät kaiken omaisuutensa pois seudulta. Kuningas meni kauas sisämaahan ja joidenkin metsien halki; siellä oli laaksoseutuja, joiden nimenä oli Herdalarna. He ottivat vähän omaisuutta, mutta eivät miehiä. Kun päivä alkoi painua iltaan, kuningas lähti takaisin laivoille. Mutta heidän, tultuaan metsään kokoontui väkeä joka taholta heitä vastaan, heitä ammuttiin ja ahdistettiin ankarasti. Kuningas käski miestensä suojautua. Mutta ennen kuin hän pääsi ulos metsästä, hän oli menettänyt paljon miehiä, ja monet olivat haavoittuneet.

Hän tuli illalla laivoille. Suomalaiset nostattivat yöllä loitsuillaan rajuilman ja myrskyn merelle. Mutta kuningas käski ottaa ylös ankkurit ja nostaa purjeet, ja he luovivat yöllä rannikon edustalla. Kuninkaan hyvä onni oli silloin, kuten monesti, tehoisampi kuin suomalaisten noituus. Heidän onnistui yöllä luovia pitkin Balegaardin rannikkoa ja sieltä ulos merelle. Mutta suomalaisten sotajoukko seurasi maitse sitä mukaa kuin kuningas purjehti pitkin rannikkoa. Näin sanoo Sigvat:

Herdalarin tiellä

oli kolmas tuima taisto,

siellä soti sankari

suomalaisten kanssa.

Itärannalta vyöryivät

veteen merisukset,

tyrskyreunaa seuraten

Balegaardin rannan."

(Olavi Pyhän saaga 9.)


Lähde: Suomen historian dokumentteja. 1 / toimittajat Mikko Juva, Vilho Niitemaa, Päiviö Tommila. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki 1968.


- Kristin Lauharo -